Peku is back!!

Läski laittoi mut nykytrendin mukaisesti pakkolomille, kun tuli vähän sanomista edellisestä pakinasta. Onneksi tunnen yhen tietsikka-ukon ja se etti mulle takaportin tänne läskin sivuille. Nyt se ei enää pääse ronkkimaan mun sanomisia. Mut se siitä.

Pääsin tsöraamaan Taxi-Ismon Hussea. Se satapiikki mantsapeli, mut Ismo on taikonut sen spadaan ylimääräisiä kuutioita. Voi hitto mikä peli. Painaa tasan – ei mitään, ja menee hienosti. Moottori vääntää jo alakierroksilla niin perkeleesti. Eikä stumppaa. Tosta sit virisi ajatus pistää tuo mun Yyzeta kiertoon. Panin nettimotoon siit ilmoituksen.

- Ex. Pehu, ex. Peku. Kulkee ihan sairaasti. Kepit tehty. Ilmanputsari on pestu ja peli on muutenkin glanssattu kuntoon. Eikä hintaa. Laitoin siihen et paljon.

Tasan tunti ja Niemitalon Timppa osti sen siihen privaattiin museoonsa. Timppa yritti vaihtaa Jamppia uuteen Kotariin tai Husabergiin. Mä en niillä aja. Enhän mä skulaa siviilissäkään millään Starletilla. Mä oon erilainen kun muut manstapenat. Lopulta 10 000 euroa rikkaampana mä kävelin sen pajalta ulos. Ei paha!

Mä olin kuullut Juhalta, et Maukka on pannut kehiin kovat tarjoukset uusista Husseista. Uus kolmekymppi maksaa alle kahdeksan donaa. Ei tarvinnut olla mikään penaalin terävin kynä, et mäkin tsennasin, jotta tossa on tarjous, joka ei toistu. Me lyötiin Maukan kanssa kättä päälle. Mä kilvitin vehkeen Espanjan kilpiin, niin ei tarvi maksaa mitään turhia veroja.

Mulle jäi tasan kaksi donaa terassi-iltoja varten. Mä starttasin Stadilaisena Roskapankin terassilta. Ei mennyt hetki kun siihen ilmesty se yksi käytettyjen autojen kauppias, Pölläsen Sami ja sen aisaparit Aromaan Juha sekä Kantosen Oskari. Mantsamiehiä kaikki tyynni. Pölläseen mä tutustuin vuonna 1991 kun oltiin vetämässä Sixiä Tsekeissä. Pöllänen katkaisi kätensä, minä solarin ja Suomisen Janne reiden kun se törmäsi siirtymällä lasti-bilikan keulaan. Maattiin siinä sairaalassa kaikki aika huonossa hapessa ja Pöllänen järjesti sit meille yksityiskoneen vakuutusyhtiön piikkiin. Päästiin koko gööri Töölööseen. Siellä skapellimies Tulikoura puukotti meitä vuoron perään. Mut palataanpa tähän päivään.

Me vedettiin koko ilta Pölläsen kumppaneiden kanssa kuin Lontoon sumussa. Aamulla heräsin, niin mulla ei ollut A. rahaa – B. mun taskusta löytyi kauppasoppari, et mä olin ostanut Pölläseltä uuden Tucaton. Ne oli hyvittänyt mun 609:stä 20 000 siihen Fiiuun. On varmaan ollut melkoiset turnajaiset noi kaupat. Vaan kun en muista mitään. Ei muuta kuin Fiiua noutamaan ja samalla noudin Hussen.
Mä oon pari kertaa skulannut mun NMT:llä tuonne Pohjois-Karjalan suunnalle. Ne suunnittelee sinne kovaa kisaa syksyksi. Ne ukot kutsu mut testaamaan sinne reittejä. Ei muuta kuin Fiiun nokka kohti Tohmista. Oli aivan karmee helle, mut mä palelin koko matkan. Mä vedin koko matkan Husse-pipo päässä. Onneksi Sale antoi sen mulle kaupan päälle. Mua alkoi suoraan sanoen v*tuttamaan. Uusi bilikka ja kylmä kuin ryssän helvetissä. Soitin Pölläselle ja haukuin sen maanrakoon.

- No ota se ilmastointi veke, sanoi krapulainen Pöllänen ja nakkasi luurin korvaan.

Mikä perkeleen ilmastointi – en kait mä mitään jääkaappia ole ostanut? Oli pakko vetää tienlaitaan ja alkaa tutkimaan sitä hanskalokerossa olevaa opusta. Jep, sillä lumihiutale napilla kojelaudassa ei tilata paukkuun jäitä, vaan namikka hoitelee sitä galsakonetta. Jo alkoi tarkenemaan.

Pääsin mestoille. Niillä on siellä pätkä kuin suoraan Erzbergissä. Mä tunnen sen mestan hyvin. Oon ollut muutaman kerran siellä mekatsuna. Kerran Kartaanin kanssa ja kerran Kirssin Simpan mukana. No oli miten oli, siinä avolouhoksessa on mestaa missä vetää. Paikalla oli Nenäsen Kartsa ja Pippurin Harri. Mä en todella ymmärtänyt sanaakaan mitä ne bamlas. On toi karjalan murre sen verran difikult juttu. Onneksi mestoille sattui joku puoli-bönde. Tervolan Janne. Se on paikallisia, mut on asunut monta vuotta stadissa. Se siihen väliin niinku tulkiksi. Jo alkoi skulaamaan. Ajettiin hela dagen. Sit se Pippuri päätti näyttää meille kuinka vedetään kerralla sellainen exdream-pätkä ylitse. Siis tuplaten koko 100 metrin osuus. Me väitettiin ettei tuu onnistumaan. Pippuri haki vauhtia sieltä kutostieltä saakka. Beta parkui ja se veti siihen ensimmäiseen tukkiin varmaan 150 lasissa.

Ette muuten usko kuinka korkealle tollanen nelipuolikas Beta pomppaa, kun sillä vetää täysiä tollasta tukkia päin? Kaveri kävi varmaan 60:ssä metrissä. Renthalin staga oli molemmista päistä poikki. Etukepit lensi Värtsilään saakka. Takaswingi tuli kerralla mallia banaani. Kaverilta lähti olkapää sijoiltaan. Nou hätä, mä laitoin sille kepin suuhun ja kiskaisin olkapään takaisin paikoilleen. Siit Beetasta ei saanut kyllä kalua enää sinä päivänä. Siirryttiin sit Kassan baariin. Siellä soitti joku pumppu ihan helvetin kovaa. Mua alkoi närästämään se metakka ja vedin niil sähköt veke. Nenänen otti siit ihan hirveet lämmöt. Se pumppu oli sen kamuja, joku perkeleen Kotiteollisuus-yhtye. Homma meni jälleen kerran painiksi. Mut hei, on se gliffaa huomata kuinka toi Nenonen ja Pippuri ovat perustaneet moottorikerhon, jossa kaikki skulaa. Kukaan ei puukota selkään, eikä puhu pahaa toisista selän takana. Mukava poikkeus härmäläisessä kerhomaailmassa!

Samanlainen stoori on Karjalan ukkojen reittitalkoot. Voi juma et siellä on äijää, kun tehdään uuttaa reittiä. Kun on talkoo-hommia tiedossa, ei kukaan suunnittele omia ajo-tsöräyksiä samalle päivälle. Sit mennään koko poppoo sguugeen vesurin kanssa! Muutkin voisi ottaa tuosta oppia. Samalla oli hieno tsiikata kuinka hienot reitit noi Pippuri ja Nenänen on sinne duunanneet. Päivässä ajetaan saman verran maastossa kun Päitsissä hela weekendin aikana. Mä tuun osallistumaan tohon skapaan, se on varma se.

Mä palasin takasin Stadiin. Mut matkalla mä menin ajamaan siihen Jalosen privaatti mestaan. Tiedättekös sen mestan siellä Hyvinkäällä? Siinä missä vedettiin joskus Äm-ämmiä? Pistin kamat päälle ja menoksi. Ei mennyt kauaa kun erään puun juurella lepäsi joku äijä mantsakamoissa. Se oli ihan dead. Mä juotin sille ainakin litran vodaa, ennen kuin se virkosi elävien kirjoihin. Se oli Mattilan Jallu. Se oli saanut Racepron Herkältä kokeiltavaksi GPS-laitteen ja se oli luullut et siin masiinassa on maastokartat. Ja paskat. Se oli pelkkä ajanottomasiina. Kun toi Mattila ei oo mikään suunnistus-expertti niin niinhän se oli eksynyt siihen kilsan metsikköön. Se oli aikansa harhaillut ja ajanut Hondan tankin kuivaksi. Sit se oli kävellyt pitkin sitä sguugea ainakin kuusi tuntia, kunnes mä löysin sen. No mä otin sen kyytiin ja kuskasin siihen sen siihen parkkipaikalle. Matkaa oli 50 metriä, joten aika lähelle se oli jo päässyt. Sit mä otin gasoo mukaan ja lähdin etsimään sitä Honukkaa. Se oli vähän kauempana, ainakin 100 metriä. Sain pyörän ja ukon turvallisesti perille. Pakkasin sen kamat siihen sen uuteen Transuun ja lähetin miehen matkaan. Se bamlas et nää GPS-kokeilut on nyt ohi hänen osaltaan. Kuuleman mukaan siirtyy takaisin motocrossiin. Siel ei pysty eksymään, kun mestat on vedetty lippusiimoilla.

Ton jälkeen me lennettiin Mikan kanssa Romaniaan. Täytyy sanoa, et Juhan tallikuvioista tulee ensikaudella mielenkiintoiset. Mä en saisi kertoa, mut Romaniassa nähtiin vinosilmiä salkkujen kanssa pyörimässä Juhan motorhoumin ovella. Siit voitte päätellä jotain. Nyt lennettiin Mikan kanssa jo tänne Kreikkaan. Kovat skapat on tulossa viikonloppuna. Hyvää Jussi sinne härmään. Muistakaa n*ssia!

Terveisin Peku

Ensi kerralla mä muistelen lisää noita ärär ja katuhommia. Strömberin Hara Mustasta seiskasta poraa VTR:llä uuden sähkölinjan paikan Virtasalmen pääsuoran päähän ja eräs motoristi opettaa kuinka poltetaan kumia. Maukka asentaa mun Husseen peruutuspykälän. Pysykää kuulolla.

-------------------

Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa. Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.