Lihavana ja huonokuntoisena Päitsin läpi

Tomas Åberg taisteli läpi 770 kilometrin reitin. Tomas Åberg taisteli läpi 770 kilometrin reitin.

Tässä siis jatkoa tarinalleni tuosta Päijänteen kierrosta.

Seikkailu alkaa jo siis perjantain katsastuksesta joka ei sitten mennyt ihan nappiin...
Pyörä oli laitettu siis hyvissä ajoin jo torstai iltana valmiiksi ja perjantaina lähdettiin sitten Mr.Knuuttilan kanssa katsastamaan pyörää Vierumäelle iltapäivällä. Pyörä ulos autosta ja eiku katsastamaan. Se leikki stoppasi sitten jo ennen äänten mittausta takavaloon, jossa ei palanut kun jarruvalo.
Värkkäiltiin siinä sitten pyörän kanssa n.2,5 tuntia ja vika oli korjattu. Eiku uudestaan katsastukseen,valot ok ja sitten äänten mittaukseen ja kuinka ollakaan äänet oli 115,6db eli 'hiukan' yli sallitun. Ihmeelliseksi asian tekee se,että päivällä äänet oli mitattu 109db:ksi...ero tulee varmaankin mittarista ja mittaustavasta.

Kuitenkin äänet oli liian kovat ja taas värkkäämään uutta äänenvaimenninta kiinni(oli onneksi mukana) ja sitten ääninäytettä antamaan uudestaan. Tällä vaimentimella sitten päästiin läpi ja sisälle asti jatkamaan katsastusta. Sitten katseltiin pyörän papereita ja todettiin,että tullipaperi puuttuu. Kuitenkin asiamukainen siirtolupa löytyi, jota ei ymmärtääkseni ole mahdollista saada ilman tullipaperia. Olen toimittanut tullipaperin jo syksyllä ennen ensimmäistä kilpailua katsastusasemalle, jonka jälkeen sitä ei ole minulta kysytty. Hetken keskusteltuamme katsastusmiesten kanssa todettiin, että jos poliisit pysäyttää minut, niin minähän ne verot maksan. Jos siis todetaan, että olen rikkonut ajoneuvoverolakia eli katsastus katsottiin loppujen lopuksi hyväksytyksi. Näin pääsimme matkaan takaisin kohti kotia, sillä päätimme lähteä lauantaina suoraan omasta sängystä kiertämään järveä.

Lauantai aamu alkoi hienosti ja pääsin matkaan Vierumäeltä klo 7.42 ja ensimmäinen etappi oli siis Jämsä. Sinne suoriuduin ihan kohtuullisesti ja osa pätkistä oli tosi hienoja ja osa mie hyvin epämiellyttävää kivikkoa. Myös kivikkoisia mäkiä riitti, joissa parissa jouduinkin työntelemään, kun en osannut ajamalla mäkiä nousta.

Jämsän huollossa kaikki meni hienosti ja sain syödyksi jotain kiinteä niiden tympeiden energiageelien jälkeen. Kuivat vaatteet päälle ja näin matka jatkui kohti Joutsaa. Seuraavat maastokokeet olivat samanlaisia kun edellisetkin, paitsi Oravasaari, joka oli mie todellista myrkkyä. Aivan sairasta kivikkoa ja sehän tämmöisen pulleron nitistää. Ei pääse 'ajelemaan' vaan joutuu istumaan ja sihtaamaan kaikkien niiden miljoonien kivien välissä, ehdottamasti vastenmielisin maastokoe koko lenkillä!!!

Siitäkin selvittiin ja matka jatkui kohti Joutsan taukoa. Matkalla sinne tuli kuitenkin pieni murhe, kun juuri ennen Oravasaarta meidän toisen huoltoauton hajotessa(3v vanha).
Josemoran pätkä selvittiin kunnialla ja sitten huolto jossa kaikki meni hienosti. Valot asennettiin, valokypärä päähän ja eiku kohti yötaukoa Vierumäelle.

Joutsan jälkeen oli ne vähätkin voimat käytetty ja ajelin pikkuhiljaa kohti Heinolaa. Päämääränä oli päästä lenkki läpi ja tuossa kohtaa oli varmaan se osio, jossa mieltä sekä kroppaa koeteltiin enemmänkin. Mutta selvisin kuitenkin yötauolle Vierumäelle, joskin vauhti oli hiipunut jo sille tasolle, että kävelemällä olisi varmaan päässyt nopeammin eteenpäin kun tuon pyörän kanssa...

Vierumäellä majoituttiin Scandic hotelliin jossa nopea ruokailu ja pikku spekuloinnit , jonka jälkeen sänkyyn pyörimään yöksi. Ei siis todellakaan nukkumaan vaan pyörimään :)

Sunnuntaina oli kohtuu jäykkä olo aamusta, mutta ylös sängystä ja aamiaiselle. Tämän jälkeen Mr.Knuuttila murjoi selkää ja niskaa hiukan auki, jotta pääsisin liikkeelle. Lähtö oli 9.42 ja taas näkyi tuttuja miehiä viivalla, sillä edellisenä päivänä en ollutkaan enää nähnyt kilpakumppaneitani sitten lauantai aamupäivän.

Matka jatkui kohti Vantaata ja tällä kertaa ongelmia syntyi jo ensimmäisellä pätkällä. Konttasin ensimmäisessä nousussa ja pyörää nostaessani polvi muljahti ilkeästi. Se ei onneksi kipeytynyt juuri ollenkaan ja näin pääsin ajelemaan eteenpäin kohti maalia. Sen jälkeen isompia ongelmia ei enää tullut ja pätkät oli samankaltaisia kun aiemmatkin. Ainoana erona,että reitti alkoi olemaan paikoitellen hyvinkin märkä. Viimeinen koetinkivi oli tuo Rauhan pätkän mäki, joka meni kylläkin ekalla yrittämällä ylös.

Tuolta Pornaisista ajelin sitten rauhakseen kohti maalia ja hymyilin itsekseni!

Nyt kun katson taaksepäin tuota kilpailua, niin se meni oikeastaan omalta osalta niin kun ajattelinkin. Kyseessä on siis raskas lenkki, mutta oikealla asenteella tuo lenkki on näköjään ajettavissa huonokuntoisenakin. Joskin mitään kilpa-ajoahan tuo oma suoritukseni ei ollut. Ihaillen katsoin kilpailijoita, jotka pystyivät todellakin ajamaan kilpaa tuon koko lenkin.

Mielestäni läpipääsyyn edesauttaa varusteiden+pyörän hyvä kunto, huoltojoukot ja hurtti huumori ja KYLLÄ, älkää muut kokemattomat säikähtäkö tuota kilpailua. Minä olen siis elävä esimerkki, että kilpailu on ajettavissa läpi lihavana ja huonokuntoisena, hyvän huollon tukemana!!!

Kiitos vielä huoltojoukoille!!!!
Mikko Knuuttila
Masa Kulmala
Tomppa Hynynen
Tommi Olin

Kulut

Päitsin kulut minun tapauksessa.

Huomatkaa ,että osallistuin ensimmäistä kertaa kilpailuun joten ostetttavaa oli paljon.

Renkaat + solut 750.-
Osallistumismaksu 250.-
P.aineet prätkä 150.-
P.aineet autot 350.-
Vararenkaat 400.-
Yöpyminen 350.-
Apteekista 150.-
lisäravinne 150.-
Ruoka ja juoma 200.-
Saappaat 400.-
Ketjut+rattaat 150.-
2x ajohousut 200.-
2x mantsa takki 450.-
Hanskoja 100.-
Sukkia 150.-
Alusasuja 3 x 450.-
Varaosat 200.-
Valot 600.-
=========================
TOTAL 5 450 eur

En ota kantaa miten muut olivat panostaneet asiaan, mutta ohessa minun kulut.
Jokainen voi vähentää tuosta ne tarvikkeet mitä ette koe tarvitsevanne. Esimerkiksi saappaita mulla oli neljät joten ne neljännet uudet jäivät käyttämättä joten huti ostos, myöskään vararenkaita ei tarvittu, joten nekin oli hutiostos.
Apteekin kamoista kului 10:llä eurolla joten 140 e hukkaan.

Eli en ota mitään kantaa mitä muilla kului rahaa tuohon leikkiin, totean vaan et nää oli mun kulut. Saatoin olla ylivarustautuja ,mutta jos kelit ois muuttunu radikaalisti niin luulenpa ettei mulla ois jääny kisa kesken varusteiden takia.

Tämän halusin kertoa tuleville kilpailijoille. Tietysti jos tulevat kilpailijat ovat normaalikokoisia ihmisiä, eikä tämmöisiä talipalloja ku mä, niin kyseeseenhän voi tulla varusteiden lainaaminen. Mulla koko suojelee niin hyvin ettei tarvii lainata

Terkuin,
Tumppi 757

---

Tässä artikkelissa Tumppi kertoi urakkansa lähtökohtista:

http://www.xracing.fi/enduro/uutiset/51-tuntia-treenia-28-vuoteen-paits…