Huomioita Special: Päijänteen ympäriajo

Henkilökohtaisesti kilpailuun lähteminen oli hieman haastavaa loppuajan ranneongelmista johtuen. Vasempaan ranteeseen kasvoi pingispallon kokoinen patti, joka tuli vajaa viikko ennen kilpailua todella kipeäksi. Kilpailua edeltäneenä keskiviikkona lääkäri kertoi haluavansa laittaa käden lastaan viikoksi tai kahdeksi, jotta se saisi lepoa. No se ei tietysti olut vaihtoehto ja selvitysten jälkeen hän suostui laittamaan käteen kortisonipiikin ja käski lepuuttamaan kättä täydellisesti kilpailun alkuun asti. Onneksi pahin kipu oli jo perjantaina mennyt ja kisan aikana ranne ei vaivannut.

Paikan päälle joukkueemme raahautui perjantaina illalla. Edessä oli ilmoittautuminen ja katsastus, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan. Kuitenkin jostain erikoisesta syystä porukalla juttu luisti hieman liikaa illalla ja ennen kuin huomasimme, oli kello jo reilusti yli puolen yön.

Lauantaina aamulla sitten pirteänä hereille ja polulle. Edellisestä Päitsistä on allekirjoittaneella aikaa vajaat kymmenen vuotta, joten oli hienoa lähteä pitkästä aikaa kisaan mukaan. Eli pilkkihaalarit päälle ja menoksi!

Lauantai

Ensimmäiset viisi maastokoetta oli mielestäni ehkä Päitsin parasta antia. Pätkät oli hyviä, ne olivat lähellä toisiaan ja yleisöä oli meidänkin aikana runsaasti. Tietysti runsas lumi teki ohittamisesta vaikeaa ja sitä se oli koko viikonlopun. Aikaa meni hukkaan ohittajilla ja ohitettavilla runsaasta, mutta se on tietysti pelin henki. Pahimmillaan ohitimme yhdellä maastokokeella 8 – 9 kuljettajaa, eikä aina ihan ilman ongelmia.

Päivän viidennen maastokokeen jälkeen oli edessä pitkä siirtymä. Koska partioluokkamme ei ajanut Kuhmoisten – eikä Hassin maastokoetta, ajoimme tietä pitkin vajaat 100 kilometriä Auttoisista Jämsään. Tällä siirtymällä oli omalta osaltani hieman ongelmia, kun siirtymän lopussa takareisi kramppasi kylmyydestä. Onneksi sai hieman jumpattua satulassa ajon aikana, niin kramppi ei päässyt pahaksi.

Jämsän kokoomatauolla meillä oli aikaa noin puoli tuntia. Edessä oli kaikkien vaatteiden vaihto, ainoastaan saappaat ja kypärä saivat jäädä ennalleen. Vaikka vaatteet eivät olleetkaan aivan hiestä märkiä, niin ainakin itse koin tärkeäksi vaihtaa kuivat ja lämpimät vaatteet päälle.

Tauon jälkeen oli vuorossa Haapajoki, joka oli myös entuudestaan tuttu ja oikeastaan sellainen kuin odotinkin. Kohtuullisen hyvä pätkä, eikä mitään hirvittävää patikkoa, mitä jotkut kertoivat sen olevan.

Haapajoen jälkeen koroteltiin teitä pitkin kisan uudelle pätkällä, Taipaleen kierrokselle. Jostain syystä mielestäni pätkän alku oli hieman hidasta ja jotenkin hankalaa ajaa, mutta pian reitti muuttui ja pätkä oli todella hyvä ja hieno ajaa. Pätkä oli myös omasta mielestäni ainoa, jossa reitillä oli kilometrimerkit maastossa. Tämä on itseasiassa sellainen seikka, että siitä voitaisiin tehdä pakollista vaikka kaikissa SM-kisoissa. Jo pelkästään turvallisuuden kannalta on parempi, että kuljettaja tietää suunnilleen missä kohdalla reittiä on, jos jotain sattuu ja apua täytyy soittaa. Lisäksi tietysti tämä helpottaa kuljettajia, kun he tietävät hieman paljonko pätkää on jäljellä. Toinen hieno asia oli järjestäjien määrä maastokokeen varressa. Tämä luo aika turvallisuuden tunnetta, kun tietää avun olevan lähellä. Omin silmin Taipaleen kierros oli järjestelyiden osalta Päitsin paras pätkä.

Sen jälkeen olikin vuorossa, pitkän siirtymän jälkeen, kaikkien rakastama Oravasaari. Pätkä olisi varmasti muilta osin hyvä, mutta alun kivikko ei ole varmasti kenenkään mielestä mukava. Loppuosa oli tosin jo parempaa.

Oravasaaresta ajeltiin jälleen pitkä tiesiirtymä Joutsaan. Omalta osalta tuntuikin, että nämä pitkät tiesiirtymät söivät miestä huomattavasti enemmän kuin pätkät. Oikeastaan koko ajan odotin, että tuli maastokoe nopeasti, jotta pääsisi taas nautiskelemaan.

Joutsan kokoomatauolla meillä oli aikaa 45 minuuttia. Myös tuolla tauolla vaihdoin kaikki vaatteet, pois lukien jälleen saappaat, jotka eivät olleet märät. Samalla oli aika laittaa myös valot, sillä meidän lähtiessä tauolta, oli jo aivan pilkkopimeää. Tässä vaiheessa ajoin myös ensimmäistä kertaa pimeässä koko talvena ja siihen piti hieman totutella. Valona mia oli Motorradin päätoimittajalta Sami Saloselta lainassa ollut Xenoni kypärässä.

Ensimmäinen pimeä pätkä meillä oli Vaihela. Heti pätkän lähdössä huomasin, että kypärävaloni osoittaa aivan liian alas ja pätkän alussa olleilla tienpohjilla olin todella hukassa. Tämä oli myös ainoa maastokoe, johon emme saaneet lähteä peräkkäin partiossa, vaan lähdimme 15 sekunnin välein. Maastokokeella ohittelin varmastikin lähes kahdeksan kuljettajaa, joka ei ollut aina aivan helppoa. Viimein sain Ollin ja Samin kiinni, jonka jälkeen olikin helpompi ajaa huonosti suunnatun valon kanssa.

Meidän illan toinen pimeä pätkä oli MK14 lähellä Sysmää. Tämä olikin jälleen yksi Päitsin parhaista maastokokeista ja koko porukkamme ajo oli hyvää. Jäinen ja nopea spoori tuntui hyvältä ja hauskaa riitti.

Tuon jälkeen ajelimme jälleen pidemmän siirtymän Heinolan crossiradalle, jossa oli illan viimeinen pätkä.

Tuon jälkeen köröttelimme Vierumäelle illan viimeiseen huoltoon, jossa lähinnä kopisteltiin jäät pois pyöristä ja vietiin ne suljettuun varikkoon. Olimme mökillä noin klo. 24, jonka jälkeen piti tietysti syödä ja ajaa päivän kisa uudelleen puheissa. Jälleen aikaa vierähti luvattoman paljon ja kello oli 02:25 kun itse kävin nukkumaan.

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi Ruuhijärven maastokokeella, joka oli jälleen mukava ajaa. Sieltä siirryttiin Nuuuttilan pätkällä, joka oli parhaassa kunnossa kuin sen muistan ikinä olleen Päitsillä. Siitä huolimatta tarkkana sai olla kivien johdosta.

Nuden pätkän jälkeen oli vuorossa omasta mielestäni paras maastokoe tämän vuoden kisassa, nimittäin Huhdanoja. Todella vaihteleva, nopea ja mukava pätkä. Ainoa huono asia siinä oli se, että partioluokka ei ajanut sitä kokonaan, vaan lyhennettynä.

Tämän jälkeen oli vuorossa Juustoportin kokoomatauko. Tällä kertaa meillä oli aikaa 1:15 joten hieman liikaakin. Jälleen vaihdoin kaikki vaatteet, paitsi kypärän ja saappaat. Tauolla oli mukavasti aikaa istua porukalla huoltoautossa ja ajaa aamun pätkiä uudelleen.

Tauon jälkeen vuorossa oli Kaipiainen -nimeä kantanut pätkä, joka oli uusi Päitsillä. Täytyy tässä myöntää, että ensimmäisen kerran koko kisan aikana mietin pätkällä, että koska tämä loppuu. Enkä sen vuoksi, että en olisi jaksanut ajaa, vaan pätkän vuoksi. Hidasta puunkiertoa ja pientä, välilevyt ulos pullauttavaa pattia täynnä ollut pätkä ei todellakaan ollut nautin.

Tämän jälkeen kuvattiin Palvelukotin rauhan pihaan ja startattiin sinne pätkällä. Pätkä oli mie uusi, mutta tullessamme rinteeseen jossa yleisöä oli, muistin olleeni kuvaamassa pätkällä joskus kolme vuotta sitten, jossain SM-kisassa.

Tämän jälkeen ajettiin viimeinen pyöritys lähellä Talmaa, joka oli myös mukava lopetus kisalle. Loogisinta olisikin ollut, että kilpailun maali olisi ollut jossain lähellä tuota pätkää, mutta valitettavasti jälleen piti ajaa vielä Vuosaareen.

Yhteenveto

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että en muistini mukaan ole koskaan ajanut Päitsiä näin hyvässä ja helpossa säässä. Oikeastaan vain toiseksi viimeisellä pätkällä oli paikoin normaalin Päitsin tyylistä vesispooria, mutta vähän sitäkin. Kisan aikana myös huomasi, että talven harjoittelut eivät menneet hukkaan, vaan kunto riitti todella hyvin. Kylmyyden kanssa oli hieman ”ongelmia” mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Meillä oli kahden huoltoauton lisäksi myös takkihuolto, joka kiersi pilkkihaalareiden kanssa joka pätkän lähdössä ja maalissa. Siitä oli uskottoman suuri hyöty, eikä itselläni tulisi enää mieleenkään lähteä kisaa ilman sitä palelemaan. Muutenkin huollot toimivat meillä todella hyvin, kuten myös pyörät ja renkaat, joita ei vaihdettu missään vaiheessa.

Kilpailuun lähdettiin pitämään hauskaa ja sitä meillä todellakin oli. Koko meidän porukalla oli todella mukavaa ja tuntui, että myös yleisöllä oli hauskaa. Kannustusta riitti vielä peräpäällekin ja se luo aina oman fiiliksen touhuun.

Yksi erittäin hienoa asia oli huoltomme mielestä mukanamme kulkeneet GPS -mokkulat, joiden avulla meidän liikkumista reitillä pystyi seuraamaan livenä netistä, vaikka mobiililaitteen avulla. Huoltomme hyödynsi tätä asia hyvin. Mutta siitä parin päivän päästä lisää omassa artikkelissa.

Kilpailun järjestelyt

Muutama sana vielä kisan järjestelystä. Yksi todella negatiivinen asia oli kilpailijoille asioista tiedottaminen ennen kisaa. Monet joutuivat onkimaan tietoja ja siitä huolimatta ei kaikkea tietoa tullut. Partioluokan lähteminen maastokokeille oli kaikille hieman epäselvää, AT-pisteiden laskeminen, takkihuoltojen rajoittaminen, katsastuksen alkamisaika, pyörien vienti lauantaina aamulla suljettuun varikkoon yms. Epäselviä asioita riitti, mutta kaikesta huolitta itse kilpailu meni todella hyvin. Tälle vuodelle oli monta uutta asiaa ja sen vuoksi tilanteet olivat varmasti hieman auki, mutta ensi keväänä ne ovat varmasti jo paljon selvempiä.

Kiitokset jälleen kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun.

Jani