Peku tietää

Salute!

Peku on taas kiertänyt maailmaa ja tapahtumia on riittänyt vähintäänkin riittävästi!

Argentiinan keikka meni gliffasti. Tosin keli oli melkoisen hot, mut ukot oli kylmän viileitä. Mitä nyt Salminen huusi joka huollossa lisää tehoa spadaan. Sironen suunnitteli kytkevänsä siihen ilokaasu-järjestelmän – johan alkaisi kulkemaan. Argentiinan tuloksena oli kaksi kakkossijaa. Ei siis mitenkään huonosti.

Lensin Argentiinasta Espanjan Madridiin. Mul oli jatkolento siit takaisin Suomeen. Jotenkin mä juutuin kaljalle siihen terminaaliin ja mun flygari meni jälleen kerran ohi. Otin sitten jatkolennon Malagaan. Ajattelin parannella darraa muutaman päivän Fuengirolassa. Tiaisen Valtteri oli treenaamassa siellä. Kartaani toivoi, että kattelisin vähän sen keppejä, kun kerran olin mestoilla. Säädettiin mitä säädettiin, pari päivää siinä Kartaanin kattoterassilla. Tai oikeastaan pygättiin siinä samalla uusi katos siihen niiden terassille ja grillattiin ittemme lisäksi vähän läskiä. Tiedättekö muuten mitä maailma on menettänyt kun Kartaanista ei tullut kokkia? Minä tiedän. Kartaani on melkoinen herkkusuu ja voittaisi milloin minkä vain kokkiohjelman. Toisaalta – tuon näkee kyl sen pakistakin. On se meinaan ollut kotona ruoka-aikaan.

No mut asiaan. Valtteri veti niin perkeleesti. Siinä olisi vetomiehen vikaa, jos se vain jaksaisi panostaa tohon tsöräämiseen. On meinaan kundilla lahjoja – mutta mielessä on vain kirkkoveneet. On tullut faijaansa. Mä tiedän et Kartaani oli janksterina samanlainen. Mut sit tuli Kutri ja rauhoitti sen. Voi elämän kevät. Ajatella et niiden häistä on jo yli 20 vuotta? Mä muistan ne häät kuin eilisen päivän. Oltiin aika hönössä koko porukka. Topi, Kemppi, Rammo, Samppa ja kaikki muut. Oli muuten Kartaanikin. Se spennasi et koko homma menee reisille. Jysky keksi sitten juottaa sille pontikkaa. Ei hermoillut enää. Mut toi suusanallinen anti vähän kärsi, ja el padre ei meinannut saada selvää sen vastauksista. Mä luulen et Kutri mietti hetken aikaa omaa vastaustaan pastorin kysymyksiin? Lopulta se skulas et tahdon.

Mä palasin takasin Stadiin ja näin kauppatorin kulmilla Pesosen Maran. Mentiin sitten nauttimaan lasillinen punkkua ja iskemään vähän tarinaa. Koska mä olin ollut taas pitkään ulkomailla, kerto Mara mulle uutisia. Lippa-Lexi oli siirtynyt yläkerran polvenlaahaajien kerhoon. Hitto – parhaat viedään taas ensin. Lexistä tulee mieleen yksi stoori. Ajettiin Lexin kanssa kilpaa Eestin Piritassa. Lexi voitti mut. Se on yksi harvoja kertoja et mä oon jäänyt kakkoseksi. Meillä meni Lexin kanssa palkintopalli-juhlat vähän pitkäksi ja meidän mekaanikot ei jaksanut venaa meitä. No, me oltiin pelimiehiä. Nou hätä. RG:t tulille ja vedettiin sliksit savuten suoraan lauttarantaan. Ei varmasti toimisi stadissa? Oletteko muuten ikinä ajanut Piritassa kilpaa? On se melkoinen baana. Saa vetää ihan oikeasti täysiä ja puut vilistää asvaltin vieressä. Ihan kuin vetäisi Man saarella.

Pesosen Mara veti aikoinaan kilpaa siellä. Se syötti niin kovaa, että sen Jamppi imi kaasariin sen byysien vyön ja homma loppui siihen. Onneksi sinne upposi vain vyö – ettei sinne mennyt kalsarit. Meinaan Mara joutui sen jälkeen kahden britti-mamman lähentelemäksi, ja sil ois voinut olla jotain hankaluuksia selvitä tilanteesta ilman housuja. Se on kuitenkin kiireestä kantapäähän gentlemanni. Kuvitelkaa – Pesosen Mara ilman housuja puutarhassa;

- Good evening my ladies. My name is Martti ja toi staga tos jalkojen välis on vahvempi kuin Jampin kiertokanki; toteaisi Martti ja sanoisi käsipäivää. Olisi se näky! Siinä ladyt pyörtyisivät, sillä mä tiedän – Maraakin luoja on lahjoittanut kiertokangen mitalla…. On meinaan iskunpituutta ja kulmaa. On noi ukkoja – nuo RR-miehet…

On se hurja ukko. Äijä vetää liki 80 kymppisenä niin mantsaa kuin RR:ää. Noita ukkoja kun kasvaisi meillä suomessa edes muutama, niin meillä olisi mestareita 13 tusinassa. Mut hei asiaan!

Mä menin käymään moottoriliitossa. Anoin uutta lisenssiä liiton Pirjolta. Se tutki hetken listoja ja totesi et mul on edelleen päällä elinikäinen kilpailukielto. Mä hermostuin ihan täysin. Ajattelin et kopiokoneen rikkominen toisi vähän krediittiä hommiin ja pistin sen romuksi. Vielä mitä, Kurre soitti paikalle pollarit. Paikalle syöksyi raketin lailla taas se sama pollari sieltä Hakunilasta. Se uusnatsin näköinen pystytukka oli viivana paikalla. Se oli näemmä saanut loparit sieltä liikkuvasta poliisista, ja se oli siirretty paikallispoliisiin. Homma meni jälleen pystypainiksi. Se pollari on sellainen arotuulen n*ssima vinku-intiaani, niin se oli helppo selättää. Otin siltä käsiraudat ja piruuttani kytkin kiinni sen moottoriliiton hissiin. Se vetää varmaan vieläkin ykkösen ja kakkosen väliä siellä hississä.

Kurresta tuli mieleen yksi vanha juttu. Asuttiin Kurren ja kahden muun kuskin kanssa aikoinaan samaa kämppää Belgiassa, kun treenattiin siellä. Oltiin sovittu et pannaan neljään osaan kämpän vuokra. Me muut maksettiin 3/4 osaa ja Kurre neljäsosan. Mitä nyt Kurre hankki siihen omaan osaansa alivuokralaisia oikein urakalla. Muut maksoi kiltisti omat massinsa, mut Kurre maksoi vain pienen siivun. Mut hei, tiedättehän noi oravat. Ne rakastaa pähkinöitä – eikä ne osaa luopua niistä. Niitä pitää kerätä pahan päivän varalle.

Voihan helmapelti. Joku perkeleen puska-ryssä veti mun 609:n kylkeen Pitäjänmäen liikenneympyrässä. Koko kylki meni solmuun. Aloin sit miettimään, mihin vien sen korjattavaksi. Soitin Veholle yhdelle tutulle mantsa-ukolle. Koiviston Alille, eli frendien kesken Kemikaali-Alille. Se myy pää punaisena uusia Sprintsukoita, mut se ehti neuvoa mut kuitenkin Pikku-Pårkkeleen pajalle. Niinhän se oli. Pikku- ja iso Pårkkele tekee peltihommia ja maalaa siellä Pornaisissa näitä bilikoita. Ai, ettekö te tiedä ketä ne ovat? Nuijat. Ne on Laaksosen Marko ja sen isobroidi Juhani. Juhanin mä tunnen paremmin kun ajoin sen kanssa samaan aikaan skabaa. Mun käsittääkseni sen pikkubroidikin on ajanut jotain kerhojen jäsentenvälisiä skaboja.

Juhani takoi Mersun kyljen suoraksi siinä niitten pihalla, kun 609 ei mahtunut halliin sisälle. Se pikkubroidi veti samaan syyssyyn uuden värin koko bilikaan. Ne ois halunnut pimeesti siitä hommasta 500 juroo, mut kun mä olen päässyt näihin Salmisen rahahommiin, niin mä löin niiden kännyyn tonnin ja sanoin et antaa olla tasan vaan…. Mä oon kavereille reilu, niin seuraavankin kerran pistävät ruiskun pöhisemään.

Taxi-Ismo Hollolasta on Husse-ukko henkeen ja vereen. Sillä on tatuoitu meisseliin WR 125 Husqvarna. Tai oikeastaan lepotilassa siinä lukee W5NA. Mut sit kun sillä ottaa etee.. niin, koko teksti paljastuu. Ismo on niin kova Husse-mies, et se on opettanut Topi koiransa puremaan kaikkia joka sanoo KTM. Viimeksi tuota kokeili Niemitalon Timppa. Se sanoi Topin kuullen KTM ja Topi oli välittömästi sen persuksissa kiinni. Siinä tarvittiin Lefan, Teemun ja Tarmon apua, et Topi saatiin Timpan kankusta irti. Se on melkoinen spoori-koira. Se veti viime talvena nopeammin kahdeksan kilsan spoori lenkin kun isäntänsä. Se vaan haukkuu, kun se vetää isompaa sisään.

Milläköhän tuo Ismo tsörää sit tulevaisuudessa? Onneksi se vaihtoi juuri uuden Hussen alle. Meinaan viimeinen Husse tulee tuotantolinjan päästä elokuun viimeisenä päivänä. Sit se on slut. Siis kokonaan loppu. Förbii. Mä tiedän. Mä näin Italia mestiksissä yhden tutun ukon tehtaalta ja se kertoi. Harmi, ainakin Salen kannalta. Sale ja Maukka ovat meinaan hoitaneet hyvin tuon maahantuonnin. Ne aloittivat sen 1977 ja ovat hoitanut hommansa kunnolla. Aina on saanut palvelua ja varaosapuoli on skullannut hienosti.

Ciao, Peku

ps. Mä oon snadi kuuluisuus. Mantsapimut on ryhtynyt lähettelemään mulle kuvia pikkuhousuista. Mä oon vähän kuin Tom Jones, mut mulle noi pikkuhousut tulevat sähköisesti. Meinaan fasebuukin kautta. Pimut hei, saa sinne enemmänkin laittaa kuvia noista stringeistä. Mä en paa ollenkaan pahaksi tuota villitystä. Ainoa joka villiintyy - oon mä.

---------------

Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa. Peku tietää, hän ei spekuloi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.