Huomioita Tampereelta

Kotimainen crossikausi on nyt niputettu, kun Tampereen supercross saatiin kaasuteltua kunnialla loppuun. Jo perinteeksi muodostunut kauden päätöskisa sujui hienosti ja katsojat saivat runsaasti viihdettä viikonlopun aikana. Luodaanpa hieman katsausta siihen, miten hommat sujuivat.

Kuljettajat

Muutamat lajia tarkemmin seuraavat ihmiset kommentoivat ennen kilpailua, että kuljettajakattaus ei ollut aivan aikaisempien vuosien kaltainen. Ehkä nimien osalta näin olikin, mutta muuten asia oli oikeastaan päinvastoin. Ennen kilpailua kolmen suosikin nimeäminen oli vaikeaa ja Alex Ray oli luultavasti ainoa, jonka moni laittoi kärkikolmikkoon. Kisa oli mielenkiintoisempi kuin koskaan, kuljettajajoukon ollessa todella tasainen. Kukaan ei ollut ylitse muiden ja sen takia Tampereella nähtiinkin ehkä historian mielenkiintoisimmat finaalit.

Rata

Täytyy sanoa, että vuosien varrella Tampereen Motocross on oppinut hoitamaan radan todella hyvin. Ratamateriaali ei oikeastaan voisi olla parempaa (muutamat kivet poisluettuna) ja radasta pidettiin viikonlopun ajan todella hyvää huolta. Rataprofiili oli hyvä, juuri sopivan vaikea tai helppo, kumminpäin asian sitten haluaakin nähdä. Rata täytyy sovittaa sitä ajaville kuljettajille ja tässä oli onnistuttu hyvin. Ehkä rata oli muutaman parhaan kuljettajan mielestä hieman helppo, mutta tasoerot tulivat kuitenkin esiin. Mikäli taas radasta olisi tehty vaikeampi, olisi se tehnyt ajamisesta monille vaikeaa ja jopa vaarallista. Nyt rata oli niin turvallinen kuin supercrossrata vain voi olla.

Jos radasta pitää sanoa jotain negatiivista, niin ehkä se oli kokonaisuutena hieman liian kovavauhtinen ja muutama vähän teknisempi hyppyri olisi tehnyt siitä kierrosaikojen osalta hieman hitaamman. Myös röykkysuora olisi voinut olla hieman isompi (korkeammat patit), mutta sen jälkeen siitä olisi tullut myös vaarallisempi. Kokonaisuudessaan rata oli kuitenkin loistava ja siitä pidettiin hyvää huolta, josta kiitos TamMC:n porukalle.

Aikataulu

Pienen ongelman muodosti käsiohjelmassa olleen aikataulun muuttuminen ja sen tiedon puuttuminen yleisöltä. Suuria muutoksia aikatauluun ei tullut, mutta kymmenenkin minuutin muutos vaikuttaa todella paljon silloin kun se muuttuu aikaisemmaksi. Etenkin kun koko ajettavan erän pituus on alle sen kymmenen minuuttia. Myöskään messuhallin puolella ei ollut tietoa siitä, mitä kisahallin puolella tapahtui, eikä yleisö osannut mennä aina oikeaan aikaan katsomaan kisoja. Samoin melkoista ihmetystä herätti se, että katsojat pidettiin harjoituksen aikana pois katsomosta.

Avajaiset

Myös kilpailun avajaiset ovat muokkautuneet vuosien varrella. Tänä vuonna ne olivat lyhyen ytimekkäät, mutta varmasti monien katsojien silmin näyttävät. Valokuvaajan ominaisuudessa voin kuitenkin sanoa, että avajaisten pyrot ovat mitä turhauttavin asia, sillä niiden jälkeen halli on täynnä savua lähes koko illan. Monissa sisähallikilpailuissa pyroja ei enää käytetä, vaan ne on korvattu laservaloilla. Tämä on luonnollisesti kustannusasia, mutta voisin väittää, ettei monikaan halua istua koko iltaa savussa, joka aiheutuu puolen minuutin huvista ja siksi pyrotekniikan korvaamista jollain muulla kannattaisi miettiä.

Avajaisissa olleet kuljettajien esittelyvideot olivat oikein toimivat ja loivat ammattimaista tunnelmaa. Mutta sitten taas avajaisten ensimmäisenä iltana kuljettajat kiersivät esittelykierroksen täysin pimeässä hallissa, josta ei ollut oikein hyötyä kenellekään. Toisena iltana halliin laitettiin hieman enemmän valoa ja silloin homma toimi paljon paremmin.

Messut

Valitettavasti Offroad Expo ei yltänyt tänä vuonna viime vuoden tasolle ja pieniä ongelmia oli runsaasti. Ensiksikin näytteilleasettajia vaikutti olevan vähemmän tänä vuonna, ja se loi hieman vaisumman tunnelman halliin. Tyhjää tilaa oli runsaasti etenkin hallin toisella puolella. Myös näytteilleasettajien osastojen paikkajakoa olisi pitänyt miettiä hieman tarkemmin, sillä nyt yleisilme oli sekava.

Toinen ongelma liittyi näytteilleasettajiin perjantaina, sillä valitettavasti muutamat rakensivat yhä osastoja kun messut olivat jo auenneet, mikä loi hieman harrastelumaisen tunnelman. Hallin isot ovet olivat auki, kun tavaraa kuljetettiin sisälle messujen aikana. Ehkä olisi hyvä ohjeistaa näytteilleasettajat niin, että kaiken on oltava valmista viimeistään tuntia ennen messujen aukeamista.

Seuraava messuihin liittyvä asia oli siivoaminen, joka unohdettiin täysin perjantaina. Hallin käytävät olivat ”täynnä” roskaa ja likaa osastojen rakentamisen jälkeen. Näyttävyys oli kaukana, kun ihmiset väistelivät käytäville jätettyjä rakennusjätteitä, kärryjä ja muuta tavaraa. Kuraisia lattioita ei siivottu ennen kuin lauantaiaamulla ja silloinkin huonosti, mikä oli todella ikävää.

Messuosastojen sijoitteluun liittyvä asia on myös se, että jatkossa olisi hyvä saada crossivarikon reuna-aita vapaaksi, jotta yleisö pääsisi katsomaan kuljettajia ja mekaanikkojen touhua varikon reunalle. Ne messuosastot, jotka olivat varikon edessä, olisi voinut sijoittaa nyt tyhjänä olleeseen tilaan, jolloin koko messujen yleisilme olisi ollut aivan toisenlainen. Tästä kyseisestä asiasta muutama messuvieras tuli miekin kertomaan.

Välilähdöt

Tänä vuonna supercrossin välilähtöinä nähtiin viime vuodesta tuttu 50-kuutioisten luokka, sekä uutena naisten luokka. Junioreiden luokan suosio on ehdoton ja se toimi tänäkin vuonna. Nuoret viihtyivät, isät ja äidit viihtyivät, ja yleisö viihtyi. Kokemuksena se oli junioreille varmasti unohtumaton ja lisäksi tänä vuonna kaikki kuljettajat saivat myös kotiin vietäväksi melkoisen kasan erilaisia tuotteita lähtöä sponsoroineelta 24MX:ltä. Oikeastaan ainoana huonona asiana voisi sanoa sen, että junioreiden lähtö oli hieman liian pitkä. Kahdeksan minuuttia on lähes sama aika, kuin aikuisten finaalilähdön mitta. Hieman lyhyempänä lähtönä homma toimisi vielä paremmin.

Naisten luokan mukaan ottaminen oli järjestäjiltä varmastikin eräänlainen kokeilu. Ideana hyvä, sillä tämän avulla lajia olisi ollut mahdollista saada levitettyä tehokkaasti medioihin, joissa sitä ei normaalisti ole. Voisi kuvitella, että joku ”naistenlehti” olisi tarttunut ideaan, missä naiset otetaan mukaan perinteiseen miesten lajiin ja heille annetaan mahdollisuus ajaa kilpaa tuhansien katsojien edessä. Mutta valitettavasti vaikuttaa, että tämä mahdollisuus hukattiin. Ainakaan järjestäjien tiedossa ei ollut yhtään kyseistä mediaa, jossa juttua olisi asiasta ollut. Sääli sinänsä, sillä mahdollisuus oli hyvä.

Siinä missä yleisö viihtyi nuorten luokan parissa, on pakko sanoa, että naisten luokan osalta ei vastaavaa ”vau” -efektiä syntynyt. Rata oli naisille liian vaikea ja kun oikeastaan kukaan ei hyppää yhtään hyppyriä isollakaan pyörällä yli, ei hommaa voi sanoa näyttäväksi, päinvastoin.

Siinä mietteitä tämän vuoden Tampereen supercrossista. Kilpailu saa jälleen jatkoa ensi vuonna, joten perinne säilyy.

Jani / Xracing