Ajatuksia moottoriurheilun vastuullisuudesta

Teksti
Vaikka motocross on parasta kavereiden kanssa, niin tällä hetkellä on tärkeää pitää huolto turvaetäisyyksistä.
Kuva
Jani Hovi
Toteutuuko tasa-arvo ja syrjinnänvastaisuus moottoriurheilussa? Entä kuinka vastuullista toiminta lajien parissa on? Suomen Moottoriliiton Ville Salonen ottaa kantaa aiheeseen kirjoituksessaan.

Viimeisten viikkojen ajan on verkkopalstoilla kuohunut ja koko urheiluyhteisö on SUEK:a ja Olympiakomiteaa myöden ottanut kantaa keskusteluun, jonka ytimessä ovat olleet lasten, nuorten ja myös huipputason urheilijoiden hyvinvointi ja valmennuksen vastuullisuus. Kirjoituksellani en halua tarkemmin perehtyä ruotimaan mediassa esillä olleita asioita, vaan enemmänkin olla luomassa avointa ja keskustelevaa moottoriurheilukulttuuria, joka tunnistaa ne lieveilmiöt, jotka sijoittuvat sanojen ”vastuullisuus, tasa-arvo ja syrjinnänvastaisuus” -alle, ympäristön huomioimista ja kestävää kehitystä unohtamatta.

Viime vuosien aikana on enenevässä määrin valtiovallan ja urheilun kattojärjestöjen suunnalta painotettu tasa-arvon, syrjinnänvastaisuuden ja vastuullisuuden toimenpiteitä. Myös SML:n toiminnassa olemme laatineet oman strategiamme urheiluyhteisön ja ministeriön määrittelemien standardien mukaisesti. Työn tulos on kaikkien luettavissa verkkosivuillamme. On kuitenkin käytännön toimistamme kiinni, miten luomme käytännöt ja kulttuurin avoimelle keskustelulle ja toimenpiteille, joilla pystymme varmistamaan, että tiedämme varmuudella moottoriurheilussa vallitsevan tilanteen ja sen miten ja millä keinoilla puutumme mahdollisiin lieveilmiöihin riittävän aikaisin. On varmistettava, että emme hiljaisuudellamme hyväksy epäkohtia, jotka ovat omalta osaltaan luomassa turvattomuutta, vastuuttomuutta tai jopa pelon ilmapiiriä kaikkien harrastajiemme näkökulmasta tarkasteltuna.

En tällä kirjoituksellani halua luoda kuvaa siitä, että moottoriurheilun tilanne olisi erityisen huolestuttava. Kehityksen pohja on kuitenkin kriittinen itsetarkastelu ja keskustelu, jossa meillä on varmasti vielä parannettavaa. Tällä hetkellä vallitsee yleisesti näkemys siitä, että moottoriurheilun parissa ei lieveilmiöitä juurikaan esiinny. Näin kertoi myös SML:n tasa-arvon ja syrjinnänvastaisuuden strategiatyön kysely muutama vuosi sitten. Mutta tiedämmekö oikeasti ja varmuudella, että näin myös käytännössä aina ja poikkeuksetta on? Rehellisesti sanottuna minulla ei siihen tässä vaiheessa kyselyn tulosten lisäksi suoraa faktaan perustuvaa tarkkaa vastausta ole. Tästä syystä on ensisijaisesti SML:n tehtävä käynnistää muutos keskustelevan ja ongelmat tunnistavan kulttuurin luomiseksi, jotta lähitulevaisuudessa voimme faktaan perustuen tarvittaessa puuttua lieveilmiöihin ja toisaalta hyvällä mielellä myös todeta, että olemme tehneet parhaamme asian edistämiseksi.

Lajimme painivat toistuvasti yhteiskunnan suuntaan olemassaolon perusteluun liittyvien kysymysten ja ennakkoluulojen kohteena. Jotta voimme tehdä vakuuttavaa edunvalvontatyötä yhteiskunnan suuntaan, on meidän pidettävä huoli siitä, että oma pesämme on puhdas ja että olemme vähintäänkin tehneet yhteisönä voitavamme asioiden selvittämiseksi ja parantamiseksi. Kaikki lajejamme harrastavat jäsenet tietävät, mitä varikolla vallitseva yhteishenki parhaimmillaan on: Kunnioitamme kanssakilpailijoitamme ja -harrastajiamme urataustaan, ikään, kulttuuriin, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta ja ”kaveria ei jätetä” -kulttuuri on nähtävissä ja aistittavissa toistuvasti varikko- ja kerhokulttuurissamme. Toisaalta emme myöskään ole vielä avoimesti keskustelleet näistä tärkeistä aiheista riittävästi. Ikään, kulttuurieroihin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja lasten fyysiseen ja henkiseen turvallisuuden tunteeseen liittyvät vastuut on nostettava luonnolliseksi osaksi päivittäistä keskustelua ja siten olemme varmasti askeleen lähempänä tavoitettamme.

Olkoon tämä kirjoitus omalta osaltaan lähtölaukaus sille, että yhdessä pyrimme siihen, että yleinen tasa-arvo, syrjinnänvastaisuus ja vastuullisuus sekä ympäristön kestävän kehityksen huomioiminen nousevat yhä useammin keskusteluihin yhtä luonnollisesti ja vahvasti, kuin kaikki muukin moottoriurheilussa intohimoa ja kiinnostusta herättävät aiheet.

SML tulee viemään eteenpäin työtä, jonka tavoitteena on tunnistamisen käytänteiden, ohjeiden ja toimintamallien luominen jäsenistömme tueksi. On kuitenkin meistä harrastajista lopullisesti kiinni, miten kulttuurimme kehittyy ja miten varmistamme, että tulevaisuudessa osaamme tunnistaa ja puuttua epäkohtiin niiden ilmetessä niin kilpailutoiminnassa kuin myös päivittäisessä harrastustoiminnassa. Näin varmistamme koko yhteisön vastuullisuutta edistää kulttuuria ja sitä kautta yhteistä hyvinvointiamme hienojen moottoriurheilulajien parissa.

Menestystä kaikille alkuvuoden treeneihin ja kilpailuihin!!

Ville Salonen
Suomen Moottoriliitto ry

Kommentit

Lähettänyt Miika Salo : Ti, 01/28/2020 - 16:54

Tämä on hyvä kirjoitus ja varmasti myös moottoriurheilun piireissä sinänsä hyvä asia huomioitavaksi.

Toivon että SML ottaa myös huomioon että valtaosa valmennustyöstä tehdään kerhoissa, joissa varsinaisten vastuullisten tekijöiden joukko on erittäin pieni. Tämä porukka painaa monessa kerhossa jo vuodesta toiseen samoilla naamoilla kun uusia ei saada. Ja kamelin selän katkeaminen on oikeasti hiuskarvan varassa, että koko valmennustyö vaan lakkaa kun vetäjät puuttuvat. 

Mitä ikinä suunnittelettekin, pyydän ottamaan arkimaailman resurssit huomioon, kerhot tarvitsevat ensisijaisesti lisää tekijöitä, työkaluja ja voimia tehdä juniorikasvatusta ylipäätään. Se että sitä tehdään oikein, ei saa itsessään lisätä kerhojen vastuuhenkilöiden velvollisuuksia tai ollaan samassa jamassa kuin tulorekisterin ylläpito ja pilkkikilpailut.

 

 

Kieli
suomi