Peku tietää: Hola. Saludos desde España!!

Se on moro taas. Terveisiä täältä Espanjan auringon alta. Cerveza on kylmää ja naiset on kuumia. Se on pitkä stoori, kuinka mä tänne ajauduin. Mutta oletan, et teillä on aikaa kuunnella tää juttu, oli meinaan sitten käänteitä kuin Apparalla konsanaan. Siitä tulikin mieleen, kun mä vedin kerran Appralla siinä varikon mutkassa pitkäksi. Eihän siinä mitään, mutta siihen aikaan siinä ulkokurvissa oli sellainen hirveä tönö. Mä kajautin siihen tornin alareunaan ja RG pamahti sinne kattoparruihin. Ärgeetä ei tarvinnut korjata, siitä tuli kerralla vainaa. Muhun piti ampua aika monta naulaa. Sen verran paljon kuitenkin, ettei tarvi mennä yhdestäkään metallinpaljastimesta läpi ilman hälytystä. Mut takasin siihen kuinka jouduin tänne Espanjaan.

Spoorikausi käynnistyi ihan gliffasti. Melko nopeesti kävi ilmi, et mulla on vauhti edelleen veressä. Kierrosajat on julman nopeita. Mut sit alko nämä älyttömät pakkaset. Sormet ja varpaat jäässä joutuu hinkkaan tuolla skuugessa. Mä valitin kylmyyttä Jämsässä yhdelle kaljulle tyypille. En tiedä nimeä, joku kuntoluokan äijä se kuitenkin oli vauhdista päätellen. Mä ristin sen Jämsän Kojakiksi. Sen verran samaa näköä siinä oli.

Se Kojak alkoi mainostamaan, että mun vanha frendi, Tiaisen Kari treenauttaa nopeita ukkoja Espanjan suunnalla. Sehän tarkoitti siis mua. Ei muuta kuin lippua ostamaan ja nokka kohti Fugea. Perille päästyäni, otin kumijalan alle. Jumalauta – taksisuhari epe otti 100 euroa, siitä kun se heitti mut kentältä sinne Kartaanin pajalle. Siellä oli kaveri vastassa, joka puhui sekaisin espanjaa ja suomea. Joku Manolito se oli nimeltään. Manolito sanoi, että tänään ei ajeta, mutta huomenna lähetään tsörään jonnekin singeltrakille. Aika vaikeita nimiä noilla paikallisilla radoilla?

Seuraavana aamuna raahauduin takas Kartaanin pajalle. Se ei ollut vieläkään mestoilla, siitä on tullut työaikojen puolesta täys Pepe. Tulee ja menee miten sattuu. Onneksi sen rouva oli paikalla. Sitä kattelee kyllä mielellään. Lopulta Kartaani tuli paikalle. Ensimmäinen tunti me muisteltiin vanhoja kisoja. Mä olin muistini mukaan sitä aika paljon nopeempi, silloin kun se lähti maailmalle, mut sillä on paku ja mulla ei. Joten mun mantsan MM-sarja jäi sitten siihen.

Mut sit me lähdettiin radalle. Se Manolito on entinen pitkien manstsa kisojen erikois-mies. Vetää muuten hienosti. Prätkinä meillä oli kolmepuolikkaita Kotareita. Voi hitto mitä spadan kokoja? Ennen oli paljon helpompaa kuin olivat vain piikit, puolikkaat ja viissatkut. Siinä ne vaihtoehdot sitten olivatkin. Varmaan joku tasapää tekee jossain vaiheessa jotain nelipuolikkaita? On tää mennyt hulluksi. Mut hei asiaan. Voi elämän kevät, mitä mäkiä noilla pätkillä on. Ylöspäin vielä menee, mutta alamäessä mun kassit hakkaa takalokariin, kun joutuu nojaan niin perkeleesti taaksepäin. Tai sitten toi johtuu siitä, et mulla kunnon vitjamunat… Isot kuitenkin, pimut ovat paljon kiitelleet, elleivät ole pyörtyneet. Tää on ihan tosi juttu.

Illalla Manolito vei mut baariin. Olihan paikka. En voi kertoa mitä kaikkea siellä oli tarjolla, kun tää ei ole mikään Jallu. Mut täytyy sanoa, että mä jatkan täällä spooriharjoittelua. Sen verran liukkaasti suksi kulki… Miettikääs sitä, kun treenaatte siellä Nuuttilan takamaastoissa. Päitsille voi valmentautua niin monella eri tavoin.

Tähän loppuun tuli muuten mieleen yksi juttu, joka on oikaistava. Se paksupoika, mikä Hovi se nyt on nimeltään. Se nyt kuitenkin oli skrivannut, että Timosen Heikki ei treenaa Päitsille. Niin mäkin luulin, kunnes mä näin Hekan vetävän Pipossa. Tai niin mä ainakin ensin katoin, mutta sitten Hekan ajokamojen alta paljastui Niemitalon Timppa. Se on se Orsalan hurjapää. Timppa on kuulemma lyönyt sen Hyvinkään pienen suuren miehen, Salen kanssa viiden donan vedon Päitsin maaliin pääsystä. Niemitalo harjoittelee salaa Timosen vermeissä ja Sale väittää treenaavansa Finlandia sivakointiin. On ne velikultia. No Päitsillä ne nähdään, on ne niin nuukia ukkoja, ettei kumpikaan halua menettää tota fyrkkaa.

Toinen surkuhupaisa on tuo kuumaryhmä. V…t, sanoi Vatanen kun veti Escortilla Walesin rallissa mettään. Koko toi ryhmä on ihan vitsi. Painonvartijat olisi ollut niille oikeampi nimi. Äijät painaa yhteensä jotain puoli tonnia. Niillä gubbeilla on kaikilla loistava tulevaisuus mantsassa – takana päin. Haloo, käytettyjen autojen kauppias, rättimyyjä ja joku tyhjäntoimittaja lähtee isolla mediahalolla Päitsille. Ne ei tuu pääsemään Päitsin maaliin, ellei Pekkaniska nosta niitä sunnuntai-aamuna motskareiden päälle. Mä kuulin, et se yksi alustajuttujen oppipoika, Nurmelan Arska on joutunut laittamaan niille yli satakiloisia takajousia. Sen verran tuhtia porukkaa nuo ovat. Tuosta Nurmelan Arskasta kuullaan vielä jotain. Jos se oppii nuo hommat edes jotenkuten, se ruuvaa vielä joskus jopa B-luokan kuskien pyöriä. A-luokkaan sillä ei oo asiaa. Se on Toivonojan Topin heiniä. Mä tiedän nää keppijutut.

Ennen Espanjaan lähtöä piipahdin messarilla mp-messuilla. Tapasin siellä Mikkolan Heikin. Muistatte ukon? Se köräs aikoinaan skaboja melkoisella vauhdilla. Pistettiin siinä sitten nopeasti motocrossin nykytila kuntoon. Meinaan Heikki on fledan alta vielä aika terävä gubbe. Se totes heti et nykycrossareilta loppuu kunto ekalla kierroksella. Niiden pitäis hoitaa toi kuntopuoli kondikseen. Toisaalta, mikä Heikki on neuvomaan kun ite pääs ostamaan ekan crossipyöränsä, sillä ehdolla et lopettaa röökin polton. Niin se lupas faijalleen, mutta Pesosen Mara paljasti kerran mulle, et se valehteli. Heikki veti erien välissä posket lommolla norttia. Mut Heikki oli kuulkaas lahjakkuus noissa hommissa. Kyllä Peku tietää nää jutut.

Katottiin siinä Heikin kanssa samalla niitä Epun järjestämiä crossikisoja. Joku ruotsalainen kaveri – Söterberkki tai joku sellainen jäi Takatalon junnun alle. Hirvee poraaminen alkoi heti pienestä skabatilanteesta. Suosittelen tolle ruottin pojalle, että asentaa siihen pyöräänsä taustapeilit. Näkee sitten väistellä nopeempia kuskeja. Helvetin vähän oli vaan katsomossa starboja? Joku ties kertoa et äijät oottaa et kapinat näkyy jossain joutuupissa. Mä en sinne mene. Mun pitää nähdä kisat livenä. Toisekseen, viimeksi kun mä menin sinne nettiin – niin seuraavana päivänä olivat pollarit ovella. Mä olin kuulemma seikkaillut Setelipainon salaiselle puolelle ja koneet oli alkanut painaa viiskybäsiä missä on Vesterisen Ykän kuva. Mistä mä tiesin siellä olevani. Mä luulin et kyseessä oli joku tietokilpailu – kuka kuuluisa suomalainen sopisi viiskybäseen? No nyt ihmettelee siellä painossa – mitä helvettiä ne tekee millin arvosta epäkuranttia fyrkkaa? Mä vastasin pollareille, et lähettää massit Englantiin. Siellähän Ykäkin nykyään vaikuttaa, joten se sopii hyvin maskotiksi niihin fyrkkiin…

Nyt täytyy lopettaa, Manolito ringas äsken et nähdään kohta 92:n edessä. Sinne on kuulemma tulossa mukaan joku vormulakuski. Sille pitäisi kuulemma opettaa ajolinjoja ja Manoliton mukaan sillä on takasiipi maassa – kun sen akka on lähtenyt lätkimään. Mä totesin Manolitolle, muy bueno, mä kun hallitsen tuota pepekieltä. Mä meen nyt…

El padre, Peku, Jerez, Espanja

ps. pysykää kuulolla, ens kerralla mä kerron kuinka jouduin tuuraamaan täällä Espanjassa Saarisen Purkkea Ajo Motorsportilla. Mä kun osaan säätää noi räärää vehkeiden alustat…

---------------

Peku jatkaa uutta pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa. Peku tietää, hän ei spekuloi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.