Huomioita Orimattilasta

Jälleen kerran takana on varsin tapahtumarikas SM-motocross viikonloppu, josta on riittänyt puhuttavaa runsaasti kilpailun jälkeisellä viikolla. Lähdetäänpä purkamaan viikonloppua hieman jo lauantain osalta, jolloin tapahtumat ja myös puheet käynnistyivät. Lauantain liputusasiasta (video
julkisuudessa) on puhuttu jo runsaasti keskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa, joten en mene siihen sen syvällisemmin, mutta tietysti siitäkin aina muutama sana irtoaa.

Liputuksista

Omasta mielestäni nämä asiat ovat harvoin aivan niin mustavalkoisia, kuin ensin oletetaan. Kyseisessä tilanteessa lippumiehen toiminnassa oli moitittavaa. Kuljettajien suhtautumisessa lopulta liehuneeseen keltaiseen lippuun oli moitittavaa. Voidaan myös kyseenalaistaa lippumiehen lavan sijainti ja harva meistä myöskään tietää miten lippumiehiä on ohjeistettu toimimaan. Lippumiehen rooli on kilpailuissa varmastikin yksi epäkiitollisimmista. Kun teet asiat hyvin, kukaan ei sano mitään ja kun teet asiat väärin, mediaa myöten kaikki arvostelevat sinua. Lisäksi olet myös vastuussa kuljettajien turvallisuudesta.

Lippumiehiä on vaikea saada kilpailuihin ja se on täysin ymmärrettävää. Kun mietitään tätä asiaa ja peilataan sitä vaikka MM-sarjaan tai Amerikan sarjaan, niin siellä painitaan samojen asioiden kanssa. MM-sarjassa ei ehkä niin paljon, mutta Amerikassa motocrossin puolella kyllä. Myös siellä lippumiehet ovat vapaaehtoisväkeä, joskin säännöt edellyttävät heitä olevan enemmän. Lisäksi iso asia on myös se, että heille annetaan varmasti parempi koulutus / perehdytys tehtävään. Mutta muuten ainakin MM-sarjan osalta täytyy sanoa, että siellä on yhtälailla ihmisiä, jotka eivät lajia välttämättä itse harrasta.

Itselleni tulee mieleen kaksi asiaa, joilla saisimme varmasti parannettua toimintaa. Ensinnäkin kunnon koulutuksen antaminen lippumiehille on ensiarvoisen tärkeää. Tätä saattaa luonnollisesti tapahtuakin monissa paikoissa ja ehkä näin tapahtui myös Orimattilassa, en tiedä. Mutta koskaan koulutusta ei voi olla liikaa. Toinen asia on se, että jokaisella lippupisteellä olisi kaksi henkilöä. Kaksi silmäparia näkee asiat paremmin ja toiselta saa myös nopeasti tukea päätöksiin. Tuolloin
toinen henkilö voi tarvittaessa vaikka auttaa kaatunutta kuljettajaa, sillä lippua heiluttava ihminen ei saa omaa tehtäväänsä lopettaa. Tiedän, että monin paikoin on vaikea saada nytkin talkooporukkaa kokoon, mutta muistaisin esimerkiksi Hyvinkäällä olleen joinakin kertoina aina vähintään kaksi ihmistä / lippupiste.

Luonnollisesti tähän asiaan liittyy myös kuljettajien kunnioitus toista ajajaa kohtaan ja sitä kautta lippumerkkien noudattamiseen. Sen täytyy yhtälailla parantua. Nykyisin näkee radoilla valitettavan usein tapauksia, joissa lippumerkkejä ei noudateta. Onneksi näihin asioihin on tuomariston osalta ruvettu puuttumaan, koska silloin niihin saadaan muutoksia aikaiseksi. Tässäkin asiassa tärkeää on ohjeistus, eli jokaisessa ajajakokouksessa on tärkeää kerrata lippujen merkitys. Näin ne pysyvät kaikkien mielessä.

Nuoret lupaukset

Lippuasia hieman venähti, mutta hypätään tästä sujuvasti nuoriin kuljettajiin. Itse näin tällä kaudella ensimmäistä kertaa lauantain MXJ-luokassa Emil Weckmanin ajavan pikkunelarilla. Ajo itsessään näytti todella hyvältä, mutta kuljettajan pieni koko ja voiman / painon puute näkyy. Lahjoja löytyy rutkasti ja asenne on nuorukaisella kohdallaan, joten sitä kautta kaikki on kunnossa ja mahdollisuuksia on vaikka mihin.

Tänä vuonna 15 vuotta täyttävän Weckmanin harjoituksiin kuulunee runsaasti ajoa pikkunelarilla, jolla hän toivottavasti ajaa myös ensi vuonna EM-luokassa. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Weckman ajaa kauden viimeisessä SM-kilpailussa, jossa hänen pitäisi ajaa MX2-luokassa (mikäli C/A:n Suomen mestaruus on varmistunut siihen mennessä). Luonnollisesti paljoa ei voida odottaa ja kokemus on hänelle tärkeintä, mutta tämä antaa hyvän tarkistuspaikan vauhtitasolle. Silloin
samassa luokassa ajavat kaksi EMX250-luokan nykyistä kuljettajaa (Jere Haavisto ja Miro Sihvonen), sekä ensi vuonna luokassa ajava kuljettaja (Kim Savaste).

Savaste puolestaan osoitti jälleen, että pikkunelari alkaa istua hyvin käteen. Myös Savasteen osalta voimaa täytyy mieheen saada lisää ensi vuodeksi, mutta muuten kuljettajan mitat alkavat olla
kohdallaan. Vaikka Haavisto olikin vauhdillisesti viikonlopun nopein pikkuluokan kuljettaja, niin Savaste oli selkeästi toiseksi nopein. Kun Haavisto ajaa hyvänä päivänä EMX250-luokassa viiden parhaan joukkoon, on Savasteen lähtötaso ensi kauden harjoittelua silmällä pitäen hyvä.

Haavistosta puolestaan näki selvästi, että kokemusta EM-sarjasta on jo kohtuullisen paljon. Haaviston ajolinjan valinnat olivat paikoin täysin erilaisia (parempia) kuin muilla ja oikeastaan vain Savaste ajoi samoja linjoja. Haaviston nousu ensimmäisessä MX2-luokan erässä oli todella vakuuttavaa. Kierrosajat pysyivät loppuun asti hyvinä ja se on tietysti osoitus myös hyvästä kunnosta. Edellinen EM-osakilpailu Mantovassa meni todella hyvin ja toivottavasti myös loput EM-kisat sujuvat samaan tyyliin.

Myös Roni Kytönen on ottanut aimo harppauksen eteenpäin vauhdillisesti tänä vuonna. Ensimmäisen MX2-luokan erän mahtava taistelu Savasteen ja Juuso Matikaisen kanssa oli hienoa katseltavaa. Erän puolivälin jälkeen näytti tosin siltä, että kova vauhti näkyi hieman kunnon loppumisena. Kun Kytönen putosi Savasteen ja Matikaisen kelkasta, tuli eroa nopeasti lisää.

Roos

Rehellisesti täytyy ensimmäiseksi myöntää, että en ajatellut Joni Roosin erävoiton olevan hänelle uran ensimmäinen. Jollain tavalla hän on jo useamman vuoden keikkunut aivan kärkitaistossa ja kuvittelin hänen voittaneen erän aiemminkin. Mutta todellakin, tämä oli Roosin ensimmäinen erävoitto ja samalla totaalin voitto. Kun Haaviston ja Savasteen kohdalla puhuttiin hyvistä ajolinjoista, niin samaa voidaan puhua Roosinkin kohdalla. Pyöreät ja jouhevat linjat pehmeissä hiekkakurveissa toimivat kuin se legendaarinen junan vessa ja meno oli vakuuttavaa. Tuttuun
tyyliinsä erän jälkeen Roos ihmetteli vielä sitä, miten omasta mielestä ”ei niin hyvällä” ajolla voi voittaa SM-erän. Joka tapauksessa hieno suoritus.

Rata

Orimattilan Moottorikerho on tehnyt paljon töitä radan ja rata-alueen eteen. Radasta on tullut huomattavasti katsojaystävällisempi, kun rata-alueen keskeltä on kaadettu paljon puita pois ja keskelle on tehty katselualue. Vielä kun tuota katselualuetta saadaan hieman siistittyä, niin rata on yksi Suomen yleisöystävällisimmistä. Lisäksi radalle on tehty yksi pieni lisälenkki juuri yleisön silmien eteen, joka on myös hieno asia.

Tällaista tajunnan virtaa tällä kertaa.

Jani / Xracing