Testissä Matthew Phillipsin Sherco 300 SEF-R

Matthew Phillips veti ensimmäisiä Päitsitreenejä viime perjantaina Miettisen endurolenkillä, jossa myös allekirjoittaneelle tuli tilaisuus testata nelinkertaisen maailmanmestarin kisapyörää. Enduron osalta tehdaspyörät eivät monessakaan tapauksessa ole niin ”rakenneltuja” kuin motocrossissa ja myös Phillipsin pyörä on jopa ehkä yllättävänkin vakio.

Muutokset

Merkittävimmät muutokset kohdistuvat moottoriin, jonka kaikkia salaisuuksia ei edes kerrota, mutta moottorille on tehty testityön myötä isoja muutoksia. Lisäksi jousitukseen on tehty merkittäviä muutoksia ja alkuperäinen WP;n haarukka on korvattu 52mm Cone Valvella. Sen myötä myös T-kappaleet on vaihdettu niille sopivaksi. Takana Phillips käyttää WP:n vakio iskunvaimenninta, jollainen on Shercon cross country -mallissa. Phillipsin pyörän perää on myös laskettu ottamalla takahäkistä 5 mm pala pois. Näin ollen painopistettä on saatu alaspäin ja samalla alkuperäinen satula on korvattu korkeammalla. Siinä ei ole niin suurta ”kuoppaa” vaan se on tasaisempi, jolloin satulassa liikkuminen on helpompaa. Kovana takajarrun käyttäjänä tunnetun Phillipsin takajarruna toimii Brembon Billet-alumiinista tehty takajarru, joka kestää kuumuutta paremmin, eikä jousta normaalin alumiinin tavoin. Tämän ansiosta jarrussa on tarkempi tuntuma. Kyseinen jarru löytyy Brembon myyntivalikoimista ja sen hinta on noin 1000 euroa. Muilta osin pyörästä ei löydy suuria muutoksia.

Miltä pyörä tuntui?

Ensimmäisenä kaikille pyörän päälle istuville ihmiselle tulee varmasti mieleen, että sen jousitus on todella jäykkä. Niin tuli myös mie. Phillips on myös painavampi kuljettaja ja lisäksi ajaa todella kovaa, joten myös jousituksen täytyy olla kova. Phillips itse kertoi, että kun sopivat säädöt saatiin haettua, niin sen jälkeen jousitusta säädettiin vielä yksi pykälä jäykemmäksi. Tämä sen takia, ettei pyörä tee missään vaiheessa mitään täysin odottamatonta. Jokainen voi kuvitella, mitä tapahtuu, kun ajetaan vaikkapa pientä tienpohjaa vitosen vauhdista ja yhtäkkiä eteen tulee puolen metrin kuoppa. Jos siihen ajaa hieman löysemmällä jousituksella, lähtee pyörä hyvin nopeasti kuuta kiertävälle radalle, kun taas jäykempi jousitus monesti pelastaa tilanteessa. Näin ollen moni ammattimies tekee jousituksesta hieman liian jäykän juuri tuon takia, vaikka sitten kurveissa löysempi jousitus saattaisikin toimia hieman paremmin.

Kun lähdin pyörällä ensimmäisen kerran liikkeelle, ei jousituksen kovuus tullut ensimmäisenä mieleen. Hämmästelin nimittäin ensimmäisenä moottorin uskomatonta luonnetta. Mitä ikinä CH Racingin pajalla sitten onkin moottoriin tehty, on siinä onnistuttu. Ensinnäkin moottorin kaasuun reagoiminen on uskomattoman tarkkaa. Kun kaasua kääntää, reagoi pyörä siihen juuri sillä hetkellä ja niin tarkasti kuin vain mahdollista. Moottorissa on alakierroksilla todella hyvin tehoa, mutta siitä huolimatta se ei revi lainkaan. Voiman tulo jatkuu lähes vastaavana koko kierrosalueen, ja se tekee moottorista helpon ajaa. Tämä luonne on hyvin pitkälle vastaava kuin Shercon vakiopyörässäkin, mutta Phillipsin pyörässä on vain enemmän tehoa ja se reagoi kaasuun hämmästyttävän hyvin.

Toinen hämmästyttävä asia on se, että pyörässä on erittäin hyvä vetopito. Voisi ajatella, että kun takajousi muistuttaa monen mielestä valurautaista tankoa, ei takapyörälle saisi kunnolla pitoa kiihdytyksissä niissä kohdin, missä on pientä pattia. Mutta näin ei ole. Vaikka monissa kurveissa on pientä kiihdytyspattia, ei takapää menetä pitoaan missään vaiheessa. Tämäkin on tietysti Shercon vakiopyörän osalta tuttu ominaisuus, mutta tällaisen jousituksen osalta voisi kuvitella asian olevan toisin. Oikeastaan pyörän takapään jäykkyys ei haitannut itseäni juuri missään, mutta keulan osalta asia on toinen. 52 mm keulaputkien, CNC-koneistettujen T-kappaleiden ja vakiona olevan paksun etuakselin myötä etupää on todella jäykkä. Ja nyt en tarkoita pelkästään jousituksen olevan jäykkä. Kun mikään edellä mainituista komponenteista ei juuri jousta, niin se tekee etupäästä jäykän. Moni hakee 52 mm keulaputkilla jäykkyyttä / jämäkkyyttä etupäähän, mutta niiden kanssa ei monesti käytetä jäykkiä T-kappaleita tai paksua etuakselia, vaan pientä joustoa haetaan silloin muualta. Kun tähän yhdistetään vielä jäykät keulajouset ja säädöt, on keula jopa sen takia hieman painavan tuntuinen, etenkin lumispoorissa. Voin kyllä kuvitella, että Keski-Euroopan vauhdikkailla poluilla tuo toimii hyvin, eikä etupää tee mitään arvaamatonta.

Vaikka Phillips on minua jonkun verran lyhyempi, olivat pyörän kaikki hallintalaitteet kohtuullisen hyvin käteen sopivat. Tankona Phillips käyttää Renthalin 999-tankoa, joka oli käännetty omaan makuuni hieman liian alas, mutta se on tietysti luonnollista, kun kuljettajien pituuksissa on eroja. Pyörän molemmat jarrut olivat hyvät ja oikeastaan omaan makuuni sopivat. Jarruissa oli hyvä tunto, eivätkä ne napanneet liian nopeasti kiinni.

Yhteenveto

Phillipsin pyörän moottori on lähestulkoon täydellinen enduroon. Sen kaasuun vastaavuus, tehon ulostulo ja ajettavuus on jotain sellaista, mitä ei ole ollut yhdessäkään ajamassani vakiopyörässä, eikä oikeastaan missään muussakaan ajamassani pyörässä. Jousitus on suomalaiseen makuun jäykkä, mutta ei mahdoton. Laskettu takahäkki ja korkea satula tekivät ajamisesta aluksi hieman oudon tuntuista, mutta pienen hetken jälkeen siihenkin tottui hyvin. Vaikka Phillipsin pyörän muutokset vakioon nähden eivät ole järisyttävän suuria, niin sillä ajaminen paljastaa kyseessä olevan kuitenkin täysiverisen tehdaspyörän.

Jani / Xracing