Peku tietää

Syksy saa ja mä myös !!!!

Oletteko tsiiganneet tota töllöä? Siis sitä Vain Laiffii -skabaa? Olisi kannattanut tsiigata. Mun pallikarvat nousi pystyyn kun Jenni Vartiainen veti ”saletisti natsaa” Bots lojo! Mut hei, mennään asiaan.

Viimeksi skrivasin Taxi-Ismosta. Vähän tuli vihjailtua tulevasta skabasta. Ei ollut Ismo lukenut pakinaa, kun ei bonjannut mitä tuleman pitää. No, saavuttiin sit aikasin morning sinne pelipaikalle. Ismo tuli kans, ja luuli ajavansa purkupyörää.
Vielä mitä. Jerkku löi Ismon käteen kisanumerot ja niin joutui ukko elämänsä ensimmäiseen mantsaskabaan. Siis numeroiden kera. Nolla- ja purkuprätkiä Taxi-Ismo on ajanut varmaan eniten koko Härmässä, mut ei skabaa numeroiden kera.

Ite skabassa Ismo oli ihan jäässä. Se johtu siit, et me spennattiin, et se keskeyttää ihan kettuillessaan. Me bamlattiin sille, et jos se keskeyttää ennen Jenkkapirtin huoltoa, niin me hakataan se. Varmaan siks se ajoi alussa aika hiljaa.
Olin tsiigaamassa skabaa siel Jenkkapirtin huollossa. Kyl huomas, et Ismo ja muut V-50 luokkalaiset tuli huoltoon. Ai mistäkö? Ne kaikki juoksi pää märkänä heti kuselle. Taitaa lähes jokaisella reistata toi eturauhanen vai mikä se ny on.

Iitulla ehtii

Mut hei gamoon. Vee-viiskybäsissä nähtiin melkoinen yllätys. Iso Perkele, eli Laaksosen Juhani täräytti skabassa kuudenneksi. No, et sit snaijaa tota juttua? Ei oo vai kovin kummonen sijoitus Isolle Perkeleelle? No ei, mut Juhani ajo skaban vuoden 1983 mallisella Iitulla. Eli neliysikymppisellä Jammun IT:llä. Tossa sen näkee, et pärjääminen ei oo kalustosta kiinni.

Mut, hei kuulinko, et joku bamlas, et äläs nyt, Iso Perkele on treenannut niin paljon, et se on sama millä se skabailee? Jep, Juhani ei oo tota ennen ajanut lainkaan puoleentoista vuoteen. Et se siitä harjoittelusta. Mut oikeesti, skaba oli hieno. Ei oo ihme, et Moottoriliiton hanut valitsi kyseisen kisan parhaaksi mantsaskabaksi.

Tosimielellä

Kävin tossa eräänä päivänä hakemassa irtokipinöitä mun moottorisahaan Niemitalolta. Join sitten sumpit Päällikkö Niemitalon kanssa. Kahvin juomisesta ei meinannut tulla mitään, kun koko takahuone oli täynnä vauhtia ja vaaratilanteita. Oli meinaan Päällikkö ajanut ton Vesijärven skaban classikko-Kotarilla. Kisa ajettiin sit kahvihuoneessa vielä kolme kertaa uudestaa.

Mä luulen, et Päällikön uusi tuleminen mantsaan alkoi tosta. Ihan leikkimielellä Timppa on lähdössä mukaan. Ja kissanviikset, sanoi Lefa ja bamlas, et tohonkin Vesijärven skabaan Timppa oli valmistautunut puoltoista kuukautta ja neljä rikkinäistä Kotaria oli pilkottu, et saadaan tehtyä yks kokonainen, siis sillai toimiva peli.

Kepit kuntoon

Toimivasta pelistä tuli mieleen toi mun nelikammiokeula. Se ei toimi, eikä sitä varmasti kukaan saa koskaan skulaamaan. Ne pamput on vaimennuksiltaan niin pehmeet, et kaikki tulee läpi. Vein sen simmattavaksi MP Rasinkiin Hyvinkäälle, sinne Maukan pajalle. Se ylimielinen iskariguru, Nurmelan Arska, otti duunin vastaan. Hain sit parin viikon päästä pamput veke. Ja eikun testaamaan.

Kepit toimi sairaan hyvin Kukonkoivun montulla. Olin aivan äimänkäkenä. Menin sit Kiviränniin. Tiedättekö paikan? Se on siinä Kukkoa vastapäätä. Siel on sellaisia 32 tuuman, siis vanhanaikaisen töllön, kokoisia stemuja aseteltu peräkkäin, ainakin 15 gilsaa. Jumaleissön, kepit toimi aina vaan paremmin. Soitin Arskalle ja kysyin mitä duunasit kepeille?

- Otin niistä kolme kammiota veke, simmasin ne ja maalasin putket mustaks, sanaili Arska.

Totta, kepit oli nyt yksikammioiset ja toimi perkeleen hienosti. Et se siitä tekniikkapornosta.

Testivetoja

Mut hypätään hiukan vanhoihin asioihin. Mä näin mun vanhan frendin, yhden Pennan tuolta Anjalan suunnalta. Alettiin bamlaa vanhoja juttuja. Penna muisti kun järjestettiin Pehulle yksi salainen mesta testejä varten. Keihäskankaan crossirata ei taida kertoo teille mitään? Se on hieno mesta keskellä böndee. Ihan siinä Utin vieressä.

Pehu kyseli mult mestaa, missä vetää yhdellä Jammun protolla. Mä en tiennyt tarpeeksi salaista paikkaa, mut mä skulasin Pennalle. Se bamlas heti, et Keihäskangas. Sinne ei löydä Erkkikään.

Ei voi uskoo, et sekin täytti viime kesänä viiskyt. Olihan nekin bailut - mut ei niist sit enempää.

Irtoklapi

Snaijaatteko muuten kuka on Puujalka-Erkki? Se on legenda. Se pistää pinoon Vehkoset ja Kullakset mennen tullen. Klapibuutsi-Ekillä on toinen klapi tehty koivusta. Se aiheutti joskus aikoinaan melkoisia juttuja.

Kerran se veti kauheet pahkat kesken crossiskaban. Klabi irtosi ja lens katsomoon. Pari mummoa pyörtyi siihen paikkaan. Onneksi paikalle sattui Tarkkosen Sirpa, Masan böönä. Sirpa haki klapin katsomosta ja nakkasi sen paikoilleen. Meni perkele väärin päin. Nyt tipahti kauhusta lippukaiffari. Sirpa ei häkeltyny, vaan potkasi viissatkun käyntiin ja puuklapi-Erkki pääsi jatkamaan matkaa. Klapi väärin päin. Varpaat osoitti kohti takarengasta. Seuraavalla kierroksella Eki pysähtyi Sirpan luokse.

- Käännä klapi oikein päin, kantapäällä ei saa survottua isompaa sisään.

Sirpa duunasi käskystä ja nappasi klapin raiteilleen. Erkki voitti koko skaban, ja Sirpan ukko Masa oli sekond. Sirpa on hieno daami, tiedätte varmaan skulaamattakin kuka sen broidi on? Ai ette vai? Okei, ei löydy kuukkelista, mutta kyselkää, kuka on saanut skabapenaltia siitä kun on tullut maaliin selkä menosuuntaa? Siin on teille junnuille vähän selvittämistä. Vastaukset voi sitten heittää vaikka tohon alle.

Crossiterveisin Peku

-----

Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa (tai silloin kun selviää, toim.huom). Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, road racing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään, sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.