Mattila: ”Pojat löivät tarran selkään”

Jos aloitetaan lauantaiaamusta ja ensimmäiseltä maastokokeelta, niin tuntuiko jo heti silloin, että ajo ei suju niin kuin sen pitäisi?

- Olin hiukan hermostunut siinä startissa, koska siihen tuli tosi kiire ehtiä omalla minuutilla. Olin ajatellut että lähden Hellstenin eteen tai perään, mutta sitten Himmanen, joka oli hiukan myöhässä, pääsi siihen väliin. Hermostuin ihan turhasta ja keskittyminen meni siihen. Lähdin sitten yrittämään Himmasta kiinni, eikä pätkää varmaan ollut ajettu kuin kolmasosa, kun kädet menivät täysin tukkoon. Sitten ajelu olikin kuin olisin sunnuntaikirkkoon ollut menossa. Sitten alkoi pätkän loppupuolella tulla kavereita takaa. Tamminen tuli ja löi tarran selkään, ajoi ohi ja meni menojaan. En pysynyt yhtään perässä. Kun tulin maaliin ja Pohjola tuli heti perässäni, niin tajusin, että nyt tuli turpaan oikein kunnolla.

Luuletko, että se vaikutti siihen, ettei ajo sujunut oikein koko päivänä?

- En usko, että sillä mitään vaikutusta oli. Ainahan minä olen pelännyt ensimmäisiä pätkiä, että miten ajo lähtee sujumaan. Totta kai tajusin, että siinä tuli paljon turpaan, mutta tiesin myös, että paljon on pätkiä edessäkin ja mia oli hyvä luotto siihen, että kyllä se tästä vielä lähtee sujumaan ja nyt vain lähdetään paukuttamaan täysillä eteenpäin. Ajaminen olikin sitten mielestäni ihan hyvää, eikä mitään tyhmää ja typerää, ei kaatuilua eikä mitään. Aika pian kuitenkin huomasin, että kyyti ei riitä mihinkään.

Periaatteessa sama meno jatkui koko viikonlopun?

- Kakkospätkä oli lyhyempi ja sen tuuppasin sen minkä pääsin ja se menikin hyvin. Siitä tiesin, että lyhyemmillä pätkillä ei ainakaan tule ongelmia käsien puutumisen kanssa. Auttoisissa hyppäsin sitten kiveen ja jalkatappi vääntyi pystyyn ja ajoin kolmasosan pätkästä periaatteessa ilman sitä. Silti tuntui, että pätkä meni hyvin, joten oli melkoinen yllätys miten paljon tulee takkiin. Kuhmoisissa Masa (Seistola) antoi palautetta ajamisesta ja itsekin ajattelin, että pakko se on ruveta vetämään aivan täysillä. Pätkä menikin siihen asti hyvin, kunnes vedin oikein huolella nurin. Ei lauantaina kuitenkaan mitään sellaista asiaa tai tapahtumaa ollut, mikä olisi pilannut päivän.

Sunnuntaina ajo tuntui kulkevan, mutta kello oli eri mieltä?

- Olo oli ihan luottavainen kun lähdin ensimmäiselle pätkälle. Heti pätkän alussa tunsin, etten ole yhtään unessa ja nyt pystyy puskemaan. Sitten tein pienen virheen. Jalka jäi jonkun patin ja jalkatapin väliin ja siitä kaaduin mahalleni. Nopeasti pystyyn ja jatkoin mielestäni hyvällä vauhdilla, mutta Hellsten tuli takaa ja löi taas tarran selkään. Yritin roikkua perässä, mutta en pysynyt siinä hetkeäkään. Silloin tajusin, että kyyti on edelleen aivan hukassa. Ajoin omasta mielestäni parasta Päitsiä ikinä. En hermostunut missään vaiheessa, en tehnyt isoja virheitä, keskittyminen oli tosi hyvää, jaksoin ajaa hyvin, mutta kyyti oli vain mitä oli.

Kahdella viimeisellä maastokokeella ajoit parhaat maastokoesijoituksesi?

- No, sijoitukset olivat hyviä. Mutta esimerkiksi Marjoniemi meni mielestäni niin hyvin kuin mahdollista ja sanoinkin huollolle, että parempaan en pysty, nyt katsotaan mikä on tulos. Ei se sen parempi ollut kuin missään muuallakaan. Marjoniemestä maaliin asti ajoin mielestäni hyvin kaikki pätkät. Se tässä itseäkin mietityttää, että mikä tässä hommassa oikein mätti.

Matti Seistola oli mukana huollossasi. Miksi näin?

- Siihen oli kaksikin tarkoitusta. Se oli mie henkisesti tärkeää, että Masa suostui lähtemään mukaan. Se oli vain harmi, että huolto ei pääse paljoakaan seuraamaan ajoa. Tiesin, että Masalta tulee suora ja oikeanlainen palaute, koska Masa tietää mitä kuskin päässä liikkuu ja samoin sen, miten pyörää ajetaan. Toinen syy oli se, että jos saisi Masan vaikka innostumaan tästä Päitsihommasta. En tiedä onko Masa ollut koskaan edes katsomassa Päitsiä. Nyt hän näki huollon puolelta mitä se toiminta on. Se ei ole ainakaan kuskin puolelta huono asia, että näkee senkin puolen.

Mitä mieltä olit tästä uudesta formaatista?

- Ihan mielenkiintoinen tämä oli. Startti oli mielenkiintoinen kun heti oli pitkä pätkä edessä. Onhan se karu kuskeille, ja joku saattaa siinä heti päästä aika vahvaan johtoon. Muutenkin vaihtelu aina virkistää. Se oli hyvä, ettei ajettu pimeällä, tai siis kärki ei ajanut. Se tekee hommasta turvallisempaa. Valojen puolesta se säästää kustannuksia, koska siihen joutuisi joka vuosi panostamaan tekniikan kehittyessä, jos haluaa olla muiden kanssa samalla viivalla. Tauko Jyväskylässä oli muuten hyvä juttu, mutta niin aikainen aamustartti ei ollut hyvä. Toisaalta, kyllä Päitsiin pitääkin kuulua muutakin kuin pelkkää kisaamista. Päijänteen ympäriajohan on perinteisesti suuri suomalainen seikkailu. Kyllä perinnettä pitää kunnioittaa.

Xracing