Huomioita Tampereelta

Tampereen Supercross päätti jälleen myös kotimaisen motocrosskauden ja teki sen varsin näyttävällä tavalla. Seitsemättä kertaa järjestetty kilpailu tarjosi hienon shown yleisölle, vaikka kilpailullisesti tapahtuma ei yltänytkään monen aiemman vuoden tasolle. Yleisö vaikutti kuitenkin silti viihtyvän tapahtumassa, ja se on pääasia. Jälleen kerran paikalla oli todella paljon ihmisiä, itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen. Lauantaina kisa oli loppuunmyyty ja myös perjantaina katsomossa oli silmämääräisesti huomattavasti enemmän ihmisiä kuin aiemmin. Myös messupuolella oli ihmisiä todella hyvin liikkeellä, lauantaina jopa paikoin ruuhkaksi asti, joka oli todella hieno asia. Ei siis voida kuin todeta, että kokonaisuutena tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa todella hienosti.

Rata

Tämän vuoden kisarata oli uudistunut lähes täydellisesti ja se toimikin erittäin hyvin. Radan materiaali on ollut viime vuosina oikein hyvää ja niin se oli tänäkin vuonna. Vuosi sitten maa-ainekseen lisättiin uutta materiaalia ja viime vuonna starttisuora oli sen vuoksi hieman pehmeä, mutta tuo uusi maa-aines oli vuodessa kuivunut ja samalla sekoittunut hyvin vanhaan materiaaliin. Ainoastaan muutamien hyppyrien lähdöt olivat perjantaina hieman kosteita, mutta niitä korjattiin kisan aikana ja rata toimi hyvin.

Rataprofiili oli tavallaan aika yksilinjainen, sillä takasuoraa lukuun ottamatta hyppyreille oli vain yksi nopea linja. Siitä huolimatta hyviä ohituspaikkoja oli radan ensimmäisessä ja toisessa kurvissa, joissa ohituksia myös nähtiin. Ja kuten Harri Kullas osoitti, kun on tarpeeksi nopea, niin paikkoja kyllä löytyi.

Omasta mielestäni maalihyppyrin siirtäminen toiseen päätyyn oli onnistunut ratkaisu, sillä nyt ei keskelle hallia tarvinnut rakentaa erikseen isoa hyppyriä, joka olisi peittänyt näkyvyyttä tietyiltä katsomopaikoilta. Röykkysuora olisi toki saanut olla hieman pidempi, mutta sen sijainnin puolesta siihen ei ollut mahdollisuutta. Kokonaisuutena rata oli hyvä ja Tampereen Motocrossin joukko piti siitä Jussi Nikkilän johdolla erittäin hyvää huolta.

Avajaiset

Tälle vuodelle avajaiset uudistuivat hieman, eli paljon savua tuottavat raketit oli jätetty pois ja ne oli korvattu lasereilla. Tämä olikin onnistunut vaihto, sillä savun määrä oli todella paljon pienempi ja lisäksi laserit toivat omaa näyttävyyttään avajaisiin. Homman avannut rumpali toimi myös hyvin lauantaina, kun hänen osuuttaan oli lyhennetty perjantaista. Tuolloin se venyi turhan pitkäksi. Lisäksi kuljettajien esittelyt olivat lauantaina sujuvampia ja se tehtiin hallin ollessa pimeä. Tämä toi siihen erilaista tunnelmaa kuin perjantaina. Olikin hienoa, että järjestäjät kuuntelivat perjantain palautteet ja reagoivat niihin nopeasti.

Aikataulu

Itse kauhistelin kisaa edeltävällä viikolla sitä, että koko kilpailu piti viedä läpi ”non stop” -aikataululla. Tämä olisi käytännössä aiheuttanut sen, että katsojat olisivat jääneet tauon ajaksi istumaan katsomoon, koska eivät olisi tienneet milloin kilpailu jatkuu. Nyt kilpailulle laadittiin aikataulu vain muutama päivä ennen kisaa ja se toimikin hyvin. Iso osa yleisöstä lähti tauoilla nyt messuhallin puolelle, joka oli tarkoituskin.

Oikeastaan ainoa aikatauluun kohdistunut kritiikki koskee alun hieman verkkaista tahtia. Ensimmäiset alkuerät ajettiin heti avajaisten jälkeen ja toiset alkuerät starttasivat liikkeelle vasta kahden tunnin kuluttua tapahtuman alusta. Tämä tuntui ainakin omasta mielestäni pitkältä ajalta, vaikka väliajoilla nähtiinkin muuta ohjelmaa. Muuten aikataulu toimi ja pitikin vielä kohtuullisen hyvin.

Head 2 head

Head 2 head -kisa ei ollut tänä vuonna niin paljon keskustelua herättävä kuin viime vuonna, mutta siitä huolimatta se oli kilpailullisesti monen mielestä iltojen parasta antia. Formaattina H2H on loistava ja täynnä tiukkaa kisaa. Kahden kierroksen mittaisten erien aikana nähtiin todella paljon ohituksia ja jännittäviä tilanteita. Koska kuljettajien tasoerot eivät tule kahden kierroksen aikana niin paljon esille, tekee se lähdöistä tasaväkisiä.

Ainoa parannus tähän formaattiin olisi se, että koko homma pitäisi viedä hieman nopeammalla aikataululla läpi. Eli kun kaksi edellistä kuljettajaa ovat maalissa, niin seuraavat kuljettajat välittömästi puomille ja matkaan.

Kuljettajakattaus

Tampere Supercross on tapahtumana noussut vuodesta toiseen uudelle tasolle ja asioita on viety eteenpäin. Isossa kuvassa tapahtuma toimii nykypäivänä todella hyvin ja se on osaavien ihmisten käsissä. Tänä vuonna kehitys jatkui, mutta valitettavasti kuskirintamalla otettiin askel taaksepäin.

Jo ennen kisaa oli selvää, ettei Kullakselle tulisi löytymään vastusta muista kuljettajista ja se hieman pilasi kisajännitystä jo etukäteen. Kullas olikin kilpailussa täysin omalla tasollaan, eivätkä huonot lähdöt tai edes pieni kaatuminen estäneet hänen voittoaan. Mielenkiinnon kannalta Kullakselle tulisi löytyä jatkossa joku potentiaalinen haastaja, sillä vaikka Kullas onkin yleisön suosikki, haluaa moni kuitenkin nähdä kunnon kamppailua voitosta. Haastavaksi kovien kuljettajien saamisen kisaan tekee se, että tänäkin vuonna samaan aikaan ajettiin Saksassa Stuttgartin supercross, joka kerää paikalle kaikki lajin Euroopan huiput. Jatkossa kisaan pitäisi saada parin viime vuoden tapaan vaikkapa Amerikasta joku Alex Rayn tapainen kuljettaja, joka pystyisi antamaan realistisen vastuksen voittotaistelussa. Koskaan ei ole mukava seurata kilpailua, jonka voittaja on käytännössä selvillä jo ennen kisaa.

Joan Cros ja Hugo Basaula olivat ennakkoon Kullaksen kovimmat vastukset, mutta valitettavasti kilpailun kannalta molemmat ovat kaukana Kullaksen tasosta. Parina aiempana vuonna Cros ja Basaula ovat olleet ”kakkoskategorian” kuljettajia, eli heidän edellään on ollut selvästi pari nopeampaa kuskia, jotka ovat lähtökohtaisesti taistelleet voitosta. Näiden kahden kuljettajan jälkeen on nokkimisjärjestyksessä ollut Cros & Basaula -kaksikko, joka on tuonut syvyyttä palkintokorokekamppailuun.

Erki Kahro oli ylivoimaisesti kisan suurin yllättäjä ja virolainen ajoikin todella hyvän viikonlopun. Vaikka Kahro onkin ajanut muutamia vuosia sitten brittien Arenacross-sarjaa, niin sen jälkeen hänellä ei ole lajista juurikaan kokemusta. Kun huomioidaan tämä, nousee Kahron suorituksen arvo entisestään. Hän oli viikonlopun toiseksi paras kuljettaja ja jätti taakseen Crosin ja Basaulan, jotka ovat kuitenkin lajin erikoismiehiä.

Suomalaisista Juuso Matikainen ajoi todella hyvän viikonlopun ja oli perjantaina jopa lähellä palkintokorokepaikkaa. Ilman pientä virhettä olisi Matikainen hyvinkin saattanut seisoa palkintokorokkeella, ainakin meno muuten olisi sinne oikeuttanut. Matikainen otti ison harppauksen eteenpäin ajonsa kanssa verrattuna viime vuoteen ja keräsi varmasti kasapäin lisää faneja. Roni Salin oli perjantaina lähellä finaalipaikkaa, mutta valitettavasti lauantai jäi kesken kaatumisen seurauksena jo ensimmäisessä alkuerässä. Salinin meno oli Matikaisen tavoin selvästi parempaa kuin viime vuonna, joka on aina hyvä asia. Jaro Pääkkönen oli perjantaina hankaluuksissa radalla ja rehellisesti hieman jopa välillä pelkäsin miehen puolesta. Pari isoa lippaa ja muutama läheltä piti -tilanne nostivat varmasti myös kuljettajan omaa sykettä. Lauantaina Pääkkösen meno näytti jo paljon paremmalta ja finaalipaikka oli lähellä.

Ulkomaalaisista voidaan nostaa esiin Ruotsin Ken Bengtson, joka ajoi hyvän viikonlopun. Samoin nuori Emil Berggren ajoi hyvin lauantaina, kun vielä huomioidaan, että hänen ajonsa jäi lyhyeksi perjantaina. Silloin hänen pyöränsä vaihdelaatikko meni rikki ensimmäisissä harjoituksissa ja ilta oli paketissa. Lauantain osalta Berggrenin pelastajaksi nousi Sami Hyypiä, joka toi ruotsalaiselle lainaksi oman pyöränsä, jotta tämä pääsi ajamaan. Mekaanikot vaihtoivat Hyypiän pyörään Berggrenin oman jousituksen ja kasapäin muita osia. Berggren ajoikin hyvin lauantaina, vaikka lopulta finaali meni penkin alle. Varmasti kovinkaan moni ei toisi omaa pyöräänsä lainaksi supercrossiin, joten todella iso hatunnosto Hyypiälle tästä loistavasta teosta.

Muilta osin ulkomaalaiset kuljettajat olivat korkeintaan keskinkertaisia. Brittien vuoden 2013 Arenacrossmestari Adam Chatfield oli rehellisesti sanottuna melkoisen unessa koko viikonlopun, eikä mies itsekään ollut tyytyväinen kisaan. Ranskan Clement Caillat oli koko viikonlopun vieläkin näkymättömämpi. Tanskan ja muiden Ruotsin kuljettajien osalta voidaan sanoa, että he tekivät tehtävänsä. Heidän ei odotettukaan olevan mukana voittotaistelussa, mutta heidän avulla kisa pystyttiin viemään läpi ja he toivat lisää väriä kilpailuun.

Toivottavasti suomalaiset kuljettajat innostuisivat tämän vuoden kisasta ja tajuaisivat sen, kuinka paljon lisää faneja Matikainen, Pääkkönen ja Salin itselleen keräsivät. Kun mietitään myös sitä, kuinka paljon nämä edellä mainitut kuljettajat toivat tukijoilleen lisää näkyvyyttä, on Tampere Supercross maassamme ainutlaatuinen tapahtuma, johon ei kannata jättää osallistumatta.

Jani / Xracing