Huomioita Pariisista

Kyllä, huomiot tulevat myöhässä ja kiitokset kaikille teille, jotka olette niiden perään jo kyselleet. Hektinen viikko reissaamisen suhteen on aiheuttanut pienen viiveen. Mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Eli tässä ne nyt tulevat.



Jälleen Pariisissa



Olen itse aiemmin käynyt viisi tai kuusi kertaa Pariisin supercrossissa silloin, kun kisa järjestettiin Bercyn Palais Omnisport -hallissa, joka on monen mielestä yhä se paras paikka, jossa supercrosseja on Euroopassa järjestetty. Moottorisahat ja täysin hullut fanit pitivät tunnelmasta huolta ja meteli oli korvia huumaava. Mutta kun halliin mahtui vain reilut 10 000 ihmistä, oli se haasteellinen sen vuoksi. Kun halli meni remonttiin vuonna 2013, siirrettiin kisa Lilleen. Suuri stadion oli hyvä, mutta yleisö ei missään vaiheessa ottanut kisaa omakseen. Kun vain kahdeksan kilometrin päähän 
Eiffel-tornista valmistui tänä vuonna 40 000 katsojaa vetävä suurstadion, oli kisan siirtäminen sinne lähes itsestäänselvyys. Saatiinhan kisa viimein takaisin Pariisiin ja vieläpä isoon halliin. Yleisö palkitsi järjestäjiä paluusta ja lauantaina halli olikin loppuunmyyty, eikä sunnuntainakaan sieltä löytynyt juuri tyhjiä paikkoja.



Tuo halli onkin katsojien kannalta mahtava. Kaikilta paikoilta näkee radan erittäin hyvin ja rata on suhteellisen lähellä katsojia. Hallissa on massiivinen jättiscreeni ja valmiudet mahtaviin valonäytöksiin. Varikko oli rakennettu myös hallin lattialle, joten ihmiset näkevät teoriassa katsomosta myös sinne.



Sen verran on kuitenkin sanottava etukäteen mainostetuista laservaloista, että niillä ei avajaisiin kyllä saatu sellaista tunnelmaa, kuin aikanaan Bercyssä. Muutenkin avajaiset jäivät huippuvuosien varjoon. Silloin kuljettajia laskettiin katosta radalle tai pystytettiin 20 metriä korkeita Jean Michael Bayle -ilmanukkeja. Avajaiset olivat näyttävät, mutta eivät mitenkään spektaakkelimaiset.



Rynnäkkökiväärit ojossa



Kaikkien maailman hirvittävien tapahtumien jälkeen turvajärjestelyt olivat kilpailussa todella kovat. Lauantaina kisat käynnistyivät virallisesti vasta illalla klo 20, mutta jo aamukymmeneltä hallin 
ulkopuolella partioivat poliisit rynnäkkökiväärit kädessä. Poliisiautoista oli rakennettu ”muureja” ja paikalle oli raahattu myös betoniesteitä, jotta kukaan ei pystyisi ajamaan paikalla parveilleiden 
ihmisten päälle. Kaikki oli siis viety huippuunsa, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Pakko on silti myöntää, että kun kävelin lauantaina päivällä aivan hallin vieressä olleeseen apteekkiin ostamaan flunssalääkettä, niin rynnäkkökivääri kädessä vastaan tullut poliisi hieman säpsähdytti minua.



Kalusto



Paikalla oli luonnollisesti paljon amerikkalaisia kuljettajia. Osa heistä saapui vasta perjantaina paikalle matkustusongelmien vuoksi ja osa jo alkuviikosta. Mutta jos heidän valmistautumisensa erosi toisistaan, niin samoin tekivät myös heidän pyöränsä. Vaikka Marvin Musquin ei olekaan amerikkalainen, niin luetaan tässä tapauksessa hänet siihen joukkoon. KTM lähetti Amerikasta Musquinin täyden tehdaspyörän Pariisiin, kuten teki myös myös Honda Cole Seelyn osalta.



Husqvarnan tehdaskuljettajat Zach Osborne ja Dean Wilson ajoivat kilpailussa pyörillä, jotka on rakennettu IceOne tiimin pajalla Belgiassa. Käytännössä Amerikasta on lähetetty kuljettajien omat 
erikoisosat Eurooppaan ja pyörät on kasattu loppuun Belgiassa, joten voidaan puhua täydestä tehdaspyörästä. Vastaavasti Geico Honda -kuljettajat Jeremy Martin ja RJ Hampshire ajoivat kilpailussa vakiopyörillä, joihin oli lisätty heidän omia osiaan, kuten esimerkiksi iskunvaimentimet.



Kisa



Lauantaina Pariisissa nähtiin etenkin sprint-kilpailuissa todella mahtavaa kisaa, mutta muuten Musquin oli yksinkertaisesti muille liian nopea. Vaikka ranskalainen oli todellisissa vaikeuksissa radan röykkysuoralla ja joutui hyppimään patteja, oli hän radan muilla osuuksilla niin nopea, että muut jäivät nuolemaan näppejään.

Osborne ja Wilson olivat tasaisen nopeita, mutta etenkin Wilsonilta olisi odottanut hyvin menneiden sprint-kilpailujen jälkeen parempaa. Finaaleissa eivät vauhti ja tasaisuus vain riittäneet. Seely voitti sunnuntaina Musquinin toisessa sprint-kisassa, mutta finaalissa alkukierroksien jälkeen Musquin meni menojaan. Voitto meni oikeaan osoitteeseen, ainakin kotiyleisön mielestä.

Kotiyleisöstä tulikin mieleen palkintojenjako. Kun Suomessa katsojat kaikkoavat heti kisan jälkeen, niin Pariisissa lähes koko halli jäi katsomaan palkintojenjaon ja sen, kun heidän oma suosikkinsa nousi korkeimmalle korokkeelle.



Yleisvaikutelma



Kisat olivat aivan mahtavat ja joku sellainen, joka ei koskaan päässyt käymään Bercyssä katsomassa kisaa, pitäisi U Arenan tapahtumaa uskomattomana. Mutta kaikesta huolimatta itse jäin kaiholla kuitenkin kaipaamaan sitä vanhaa ja hieman jo silloinkin ränsistynyttä hallia. Niitä huutavia moottorisahoja ja peruukkipäisiä faneja, jotka uudelta areenalta puuttuivat. Mutta lähtisinkö kuitenkin ensi vuonna uudelleen paikalle? Aivan varmasti!



Jani / Xracing