Huomioita Imatralta

Ensimmäiseksi on sanottava, että crossin viimeinen SM-kisa oli melkoinen jännitysnäytelmä, jota tosin todisti varsin harvalukuinen katsojajoukko. Muuten tuntui, että jopa luontoäiti oli suotuisa kauden päätökselle ja viimeiset erät taidettiin ajaa kauden parhaassa säässä, auringon helliessä meitä kaikkia.

MX1

Ennakkoon suurin huomio kiinnittyi luonnollisesti MX1-luokan mestaruustaistoon, josta muodostuikin todellinen trilleri. Toni Erikssonin todella vaisun ensimmäisen erän jälkeen Santtu Tiainen käänsi seitsemän pisteen takaa-ajoaseman pisteen johtoon, ennen kuin viimeinen erä starttasi. Tosin ne, jotka näkivät Erikssonin ajon ensimmäisessä erässä, eivät antaneet hänelle paljon mahdollisuuksia toisessakaan erässä, niin totutusta poikkeavaa oli hänen ajonsa.

Toisessa erässä startin jälkeen näytelmä oli kuitenkin valmis, kun Tiainen ja Eriksson olivat startin jälkeen peräkkäin. Kaksikko ajoikin muutaman kierroksen peräkkäin, kunnes Tiainen ohitti edellään olleen Sami Aaltosen, mutta Eriksson ei siihen pystynyt. Näin ollen hän jäi Tiaisen vauhdista ja menetti lopussa vielä yhden sijan Karl-Robert Reinikelle. Tiainen otti mestaruuden, tehden juuri sen mitä piti. Hänen piti voittaa Eriksson, ei muuta. Moni olikin iloinen siitä,että loukkaantumisen jälkeen Tiainen otti mestaruuden. Myös Yamahan leirissä mestaruus otettiin ilolla vastaan, Jussi Nikkilän ollessa edellinen, joka on tuonut siniselle pyörälle mestaruuden kotimaisesta motocrossista.

Tiainen ja Eriksson olivat kaksi sarjan tasaisinta kuljettajaa. Vaikka molempien kohdalle mahtui myös huonoja eriä, niin ne riittivät silti nostamaan kaksikon kärkeen. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että SM-pronssille sarjassa sijoittunut Erki Kahro oli koko sarjan kiertäneistä kuljettajista nopein. Kolme nollaerää pudottivat hänet kuitenkin pois mestaruustaistosta, vaikka lopulta eroa mestaruuteen jäikin ”vain” 32 pistettä. Etenkin Karkkilan treeneissä sattunut kaatuminen ja siitä seuranneet kaksi nollaerää pilasivat kokonaisuuden Kahron osalta.

Ennen Imatraa pronssiin oli mahdollisuus monella kuljettajalla. Kolmantena ollut Joni Roos sai ensimmäisessä erässä huonon startin ja kaiken kruunasi se, kun kanssakilpailija ajoi Roosin kylkeen ja hänen pyöränsä takajarruletku rikkoutui. Näin edessä oli keskeytys. Seitsemän pistettä Roosin takana olleen Reiniken mahdollisuudet pronssiin menivät käytännössä ensimmäisessä erässä, kun hän joutui keskeyttämään bensan loputtua. Imatran rata ei kuluta hirvittävästi polttoainetta ja kun kenelläkään muulla Honda -kuljettajalla ei ollut ongelmia polttoaineen kanssa, voidaan olettaa Reinikeen lähteneen erään vajaalla tankilla. Polttoaine loppui nimittäin jo kaksi kierrosta ennen maalia. Myös Niko Koskelalla oli mahdollisuudet pronssiin, mutta ne menivät ensimmäisen erän kaatumisessa ja sitä seuranneessa aivotärähdyksessä.

Käytännössä pronssi ratkaistiin näin ollen Kahron ja Miro Lehdon välillä. Kahro oli yksinkertaisesti liian nopea, jotta Lehdolla olisi ollut mahdollisuus haastaa hänet.

Nostetaan MX1-luokasta esiin vielä pari nimeä. Harri Kullas teki sen, mitä kaikki odottivat ja otti vakuuttavaan tyyliin kaksi erävoittoa. Ehkä suoritus ei ollut niin dominoiva kuin Karkkilassa, mutta tosin Kahro oli ainoa, joka pysyi alle minuutin päässä Kullaksesta toisessa erässä. Ammattimies on ammattimies. Toinen esiin nostettava kuljettaja on Teemu Keljo. Mies tuli kauteen mestaruus mielessään, mutta lähestulkoon kaikki meni Keljon osalta pieleen. Kauden viimeinen erä kuvastaa tavallaan Keljon koko kautta. Hän oli mukana pienessä starttikasassa ja satutti tilanteessa vatsaansa. Tamperelainen yritti jatkaa, mutta hänen oli pakko keskeyttää lopulta kivun takia. Tuossa vaiheessa ei muutenkaan ollut enää mitään voitettavaa. Keljon osalta on tärkeää nollata nopeasti kausi ja keskittyä jo tulevaisuuteen.

MX2

MX2-luokassa mestaruustaistelu ei ollut pisteiden osalta niin tiukka, mutta radalla se oli huomattavasti tiukempaa. Tilanne hieman jopa kuumeni ensimmäisessä erässä, kun Jere Haavisto osui ohitusyrityksessä Juuso Matikaiseen ja molemmat kaatuivat. Onneksi kumpaankaan ei sattunut tilanteessa, eivätkä pyörät menneet rikki. Toisessa erässä Haavisto sitten näytti, että todella ansaitsee mestaruuden ja otti erävoiton, vaikka siihen ei olisikaan ollut tarvetta pisteiden kannalta. Matikainen antoi kuitenkin miehekkään vastuksen ja mitä olisikaan tapahtunut, jos Matikainen ei olisi joutunut keskeyttämään Hyvinkäällä toista erää. Nyt kaksikon ero oli 20 pistettä.

Roni Kytönen otti SM-pronssia ja paransi menoaan reilusti kauden edetessä. Myös Kytöselle tuli yksi nollaerä kauden aikana, mutta se ei suoraan pudottanut häntä pois mestaruustaistelusta, hänen hävitessään 38 pistettä Haavistolle. Kytönen otti kauden aikana kaksi erävoittoa ja Imatralla jämsäläiselle kirjattiin uran ensimmäinen totaalin voitto.

Santeri Kinnunen päätti kauden vuoden parhaaseen suoritukseensa. Ensimmäisen erän kakkossija ja toisen erän nelossija takasivat hänelle myös nelossijan sarjasta. Emil Silander ajoi hyvän ensimmäisen erän ja oli kolmas, mutta toisen erän lähtökasaan juuttuminen pilasi Silanderin kisan. Kun hän vielä joutui oikomaan tankoa tilanteen jälkeen, oli takamatkaa liikaa muihin verrattuna. Emil Weckman ajoi jopa hieman salaa päivän totaalin viidenneksi. Valitettavasti ainakin oma huomioni kiinnittyi niin vahvasti kärkitaisteluun, että Weckmanin hyvä ajo meni hieman ohi silmien.

Yleistä

Lopuksi vielä muutama yleinen asia. En sano aikatauluista sen enempää, kun viikko sitten niistä tuli jo kirjoitettua. Mutta tilanne Imatralla oli luonnollisesti sama. Nopeasti laskettuna SM-päivä kestää noin 8 tuntia ja 15 minuuttia. Siitä tehokasta ajoaikaa on noin 4 tuntia ja 30 minuuttia. Tehostamisen mahdollisuutta on varmasti, enkä tunnu olevan ainoa tämän mielipiteen kanssa.

Imatran radasta muutama sana. Omalta osaltani se on katselupaikkojen kannalta yksi sarjan hienoimpia ratoja. Radan kuulutustornin tietämiltä näkee lähes koko radan, joka on hienoa. Yleisön osalta katselupaikat eivät ole aivan yhtä hyvät ja heiltä jääkin näkemättä iso osa radasta, mikäli seisovat paikallaan. Korkeuserot tekevät myös radasta hienon ja todellakin kokonaisuutena pidän itse siitä. Muutamia ongelmia siinä oli kuitenkin tänä vuonna, tai oikeastaan sen tekemisessä. Ensinnäkin radan merkkaus oli paikoin huonoa. Rata oli merkitty keltaisin ratamerkein, joita oli aika harvassa. Niinpä radalle muodostui”oivalluspaikkoja”. Itsekin sain käsiini videon CA-luokan kilpailusta, jossa eräs kuljettaja ”oikaisee” loivaa kurvia. Hän ajaa noin metrin verran radan reunan sisäpuolella nurmikkoalueella. Kohdassa ei ole ratamerkkiä, joten käytännössä hän ei oikaissut. En ole toki sitä mieltä, että niin saa tehdä, jos on mahdollisuus oikaista, mutta radalla ei pitäisi olla tuollaisia kohtia. Toinen rataan liittyvä asia oli jarrupattien tasoittaminen. Nyt vaikutti siltä, että lauantain kilpailun jälkeen syntyneet jarrupatit jätettiin radalle. Yleisesti ottaen hitaammat kuljettajat tekevät radalla aina erilaiset röykyt kuin nopeat kuljettajat, jolloin nopeilla kuljettajilla on niiden jaon kanssa vaikeuksia. Tavallisissa pateissa se ei ole niin suuri turvallisuusriski, kuin jarrupateissa. Olen ehdottomasti raskaampien ja röykkyisempien ratojen kannattaja, mutta nopeissa alamäissä jarrupatit olisi hyvä tasoittaa.

Sellaista tällä kertaa SM-motocrossin osalta. Nyt jäämme odottamaan kerhojoukkueiden välistä kilpailua ja Tampereen supercrossia.

Jani / Xracing