Epäonni lisäsi Hellstenin näyttöhaluja

Viime kaudella enduron MM-sarjassa Hellsten sai osakseen aimo annoksen epäonnea jotka nuorukainen käänsi henkiseksi mahdollisuudeksi. Hellsten ajoi loppukaudesta varmasti parantaen suorituksiaan merkittävästi. Tämän vuoden MM-sarjassa Hellsten aloitti vahvasti ollen paikoin ylivoimainen. Suomalainen johti junioreiden MM-sarjaa kolmen ensimmäisen MM-viikonlopun jälkeen 25 pisteellä ennen Ranskalaista Joly Jeremyä. Hellsten ajoi kauden alussa seitsemästä osakilpailusta viisi voittoa, yhden kolmannen ja yhden kakkos-sijan. Kaikki näytti olevan varmistelua vaille vaikka mies ei suostunut mestaruutta miettimään.

Epäonni puuttuu peliin

Turkissa toisen kilpailupäivän kaatuminen sai aikaan ketsuppipullo ilmiön. Alkukaudella varmoja otteita esittänyt Hellsten kaatuili virheiden seurauksena, kun yksi kaatuminen sekoitti ajatuksia se toi lisää kaatumisia ja lisää keskittymisvaikeutta. Seuraava osakilpailu viikonloppu Kreikassa jatkui Hellstenin osalta epäonnisesti, mies kaatui sillä seurauksella että Kreikkalainen sairaala oli tosiasia. Hellstenin kauden alussa pahimpana mestaruus uhkana pitämä nollapäivä oli valmis. Myös seuraava päivä oli pisteiden valossa katastrofi. Hellsten yritti lähteä kipeällä olkapäällä ajamaan, mutta katsoi parhaaksi jättää rikkomatta itseään enempää, edessä oli matka Suomeen jatkotutkimuksiin.
Olkapäästä kaksi jännettä oli venähtänyt ja ilman leikkausta selvinnyt Hellsten sai ohjeet kuntouttaa olkapäätä ilman pyörää. Kolmen viikon ajotauon vaihtuessa vanhusten suosimaan vesijumppaan oli etumatkaa kilpakumppaneille annettu. Seuraava kilpailu viikonloppu Romaniassa ei epäonnista Hellsteniä helpottanut. Otalammen endurolupauksen koko viikonloppu meni viimeaikaisten suoritusten tavoin, penkin alle. Hellsten itse kommentoi Romanian viikonloppua matkalla koti Suomeen.
- Nyt ei ole paljon kommentteja, ekan päivän Romaniassa pelkäsin milloin sattuu ja milloin ei satu. Itse olkapää ei muistuttanut kuin pari kertaa olemassaolosta, pelkäsin kuitenkin etten satuta sitä uudestaan ja sitä kautta ei ajosta tullut mitään. Sunnuntaina kaaduin viimeisellä kierroksella endurotestillä ja satutin uudestaan saman kipeän olkapään. Nyt se on taas lähes siinä kivussa mistä sitä lähdin kuntouttamaan. Sunnuntaina ajo meni siihen asti kohtuullisesti, olin seitsemäntenä kun lähdin viimeiselle kierrokselle, mutta kun epäonni on mukana niin persiilleen se menee, Hellsten kertoi Romanian kilpailun kulkua.

Mestaruuteen ei mahdollisuuksia

MM-sarjaa on ajamatta kaksi viikonloppua Andorrassa ja Ranskassa. Hellsten on MM-pisteissä kuudentena, 63 pistettä johtavaa Ranskalaista Joly Jeremyä perässä. Vaikka jaossa on vielä 100 MM-pistettä, ei ajamalla mestaruuksia oteta varsinkaan noilla piste-eroilla. Myös Hellsten on menettänyt uskonsa mestaruuteen ja aikookin keskittyä hyviin suorituksiin MM-pisteistä välittämättä.
- Kyllä se mestaruus on ajamalla jo mahdoton, siellä pitäisi useamman ukon ajaa pari nolla päivää eikä sekään vielä takaisi mitään. Mä voin suoraan jo sanoa että toivon saavani viimeisistä kisoista enää hyvät kokonaistulokset. Se vaikuttaisi ensi kauden juttuihin ja se on kummiskin omalla tavallaan tärkeämpi juttu että ensi kaudella voisi ajaa ammatikseen. Ei tarvis kierrellä tällä saakelin pakettiautolla ympäri eurooppaa, Hellsten naurahti.

Viime kausi opetti

Hellsten olisi paremmalla onnella ja ajollisesti pystynyt mestaruuteen, nyt huonolla tuurilla mies ei todennäköisesti mestaruutta saa. Viime kauden vastoinkäymiset kasvattivat nuorukaista siinä määrin että Hellsten ei anna henkisen itseluottamuksen horjua. Jos viime kauden epäonni söi miestä, ei se syö enään.
- Kyllä mä sen supertestin jälkeen matkalla sairaalaan hetken aikaa taas mietin tätä epäonnea. Sit mä totesin, et ei auta. Olishan se mestaruus ollut makee juttu, mut mä nyt oon aika nuori kaveri vielä, et on intoo tehdä tätä hommaa. Toivon et se mestaruus tulee sit jonain vuonna. Kyllä mä oon yli päässyt tässä asiassa. Kun saan vaan itseni kuntoon Sixiin mennessä ja pystyn taas ajamaan omalla normaalilla tasolla niin eiköhän se tästä, Hellsten mietti.

Haaveena maailmanmestaruus

Vaikka henkilökohtainen maailmanmestaruus on tältä kaudelta menetetty, on Hellstenin tavoite tämän vuoden osalta edelleen MM-kullassa.
- Kun vaan Sixillä pystyisin ajamaan kovaa vauhtia, mitä mä todellakin yritän. Se olis makee jos me voitettais maailmanmestaruus junnuissa, se tois vielä vähän arvoa tälle kaudelle.
Vaikka Hellsten on hetkessä menettänyt vahvan otteen henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen, on miehen suhtautuminen tilanteeseen ihailtavaa. Puheesta heijastuu edelleen se määrätietoisuus tekemiseen joka siivitti Hellstenin alkukaudella hurjaan menoon. Kaikesta puheesta huokuu, että mies on sinut itsensä ja tekemisensä kanssa. Hellstenin vastoinkäymisten kohdalla ei voi välttyä toivomasta MM-sarjasta miehelle edes himmeintä mitalia, joka miehen tavoitteissa oli kauteen lähdettäessä.

Enduroammattilainen Antti Hellsten

Jos on tässä kaudessa ollut paljon huonoa, on siinä ollut hyvääkin. Hellstenin vahvat otteet on huomioitu jo varikon suurissa tehdasteltoissa. Vaikka Hellsten ei mitään vielä myönnä, voi rivien välistä lukea hyviä uutisia. Suoraan kysyttäessä mies häkeltyy.
- Ei, en mä tiiä, ei kai täs mitään.
Vaikka Hellsten ei myönnä neuvotelleensa, myöntää mies kuitenkin kyselyjä ja kiinnostusta olleen.
- On, on kyselyjä tullut. Ne selviää sitten joskus.

Hämmästyttävää olisikin, mikäli alkukauden suvereeni juniorikuljettaja, edustava pellavapää pienestä Suomesta ei herättäisi kiinnostusta. Siinä missä sarjaa johtava Joly Jeremy ajaa päivän kotoaan suurimpaan osaan MM-kiertuetta, asuu Hellsten pakettiautossaan useamman viikon. Siinä missä Etelä-Europpalaiset kuljettajat treenaavat kesäkeliä kotonaan ympäri vuoden, tekee Hellsten lumityöt saadakseen pakettiautonsa hangesta liikkeelle.
Me suomalaiset emme täältä Pohjolasta aina ymmärrä sitä etumatkaa minkä MM-sarjan läheisyydessä asuvat kuljettajat saavat.
En tiedä yhtään MM-tason Espanjalaista mäkihyppääjää, lumilautailijaa tai vaikkapa heillä marginaalilajina harrastettavaa jääkiekoilijaa. Sen sijaan tiedän monta suomalaista jotka ajavat maailman huipulla enduroa joka on Suomessa marginaalilaji suureen maailmaan verrattuna.
Siksi on ihailtavaa se leirielämään sitoutuminen ja määrätietoisuus jolla nuoret endurolupauksemme itseään maailmalle raivaavat. Siellä kun on muitakin nuoria jotka ovat vielä etulyöntiasemassa, eivät vauhtinsa, mutta kaiken muun suhteen.

Xracing / Joppe Askolin