Huomioita Mäntyharjulta

Kotimaisen crossin ulkokausi saatiin arvokisojen osalta päätökseen viime viikonloppuna Mäntyharjulla, kun jaossa olivat kerhojoukkueiden SM-mitalit. Sunnuntaipäivästä kehkeytyikin melkoinen näytelmä, jota olisi ollut vaikea käsikirjoittaa etukäteen. Kaikki ovat varmasti lukeneet protesteista jo kyllästymiseen asti, joten en niitä tässä enää juurikaan käsittele. Ainoastaan pari pientä taustatietoa niistä voin kaikille kertoa.

Aloitetaan VMK:n tekemästä protestista HMK:ta vastaan, josta kaikki sai oikeastaan alkunsa. Moni voisi kuvitella, että protestin laittoi alulle kilpailussa mukana olleet kuljettajat tai heidän taustahenkilöt. Näin ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Protestin laittoi alulle eräs Vantaan moottorikerhon aktiivijäsen, joka vei asian kokemattomalle joukkueenjohtajalle, joka puolestaan teki protestin sen suuremmin asiaa kysymättä kisassa mukana olleilta kuljettajilta tai heidän taustahenkilöiltä. Ja voin kertoa, että tämä edellä mainittu porukka ei ollut todellakaan tyytyväinen asiaan. Asia tuli heille tietoon toisen erän lähtökarsinassa ja samalla siitä kuulivat HMK:n kuljettajat ja edustajat. Luonnollisesti ensimmäisenä heiltä tuli vastauksena, että maksetaan potut pottuina ja tulemme tekemään protestin Reinikeen pyörästä. Jo tuossa vaiheessa heillä oli tiedossa, että Reinikellä ei olisi omaa pyörää viimeisessä erässä, vaan hän ajaisi Sihvosen varapyörällä. Ja tämän jälkeen se oli monella muullakin tiedossa, joka tuossa lähtökarsinassa lähellä oli. Kuitenkaan lopulta HMK ei tehnyt Reinikeen pyörästä protestia, vaan sen kaikkien saamiemme tietojen mukaan sen teki TSMU.

Joka tapauksessa oma fiilis on se, että jos VMK ei olisi tehnyt ensimmäisenä protestia HMK:ta vastaan, ei protestia myöskään heitä vastaan olisi tehty. Nyt ensimmäisen protestin jälkeen oli helppoa tehdä toinen protesti, vieläpä ensimmäisen protestin tehnyttä joukkuetta vastaan.

Rata

Hypätäänpä sitten protesteista rata-asioihin. Itse olen aina pitänyt Mäntyharjun radasta ja niin nytkin. Radalla on korkeuseroja ja se on mielenkiintoinen. Kuitenkin yksi suuri vika siinä oli, minkä Ludde Söderberg nosti myös esiin kisan jälkeisessä haastattelussa. Isosta osasta hyppyreistä laskeuduttiin tasaiselle ja vuoksi pyörät joutuivat todella koville. Pinnoja meni poikki useilta kuljettajilta ja myös Söderbergin pakoputken katkeamiset johtuivat varmasti ainakin osaltaan rajuista alastuloista.

Lippumiehet

Lippumiesten toiminta oli erien aikana ainakin omiin silmiini hyvää, eikä vaaratilanteita syntynyt. Yksi iso ongelma oli kuitenkin koko liputustyössä ja se oli sinisen lipun puutos. Mielestäni koko radalla oli yksi ihminen, joka sinistä lippua käytti. Kun etenkin joukkuekilpailussa erot ovat todella suuria, olisi lipun sinisen lipun aktiivinen käyttäminen todella tarpeen.

Aikataulu

Aikataulu ongelmat olivat jo viime vuonna kerhojoukkuekilpailussa esillä, niin nytkin. Tällä kertaa aikataulu piti kohtuullisen hyvin, mutta se oli alun perin suunniteltu huonosti. Sunnuntaina jokaisella luokalla (20 kuljettajaa per luokka) oli puolen tunnin mittaiset harjoitukset, jotka olivat aivan liian pitkät. Kuljettajat ovat kiertäneet edellisenä päivänä rataa aivan tarpeeksi, eikä juuri kukaan edes käyttänyt tuota puolen tunnin harjoitusaikaa kokonaan, mikä on täysin luonnollinen asia. Jokaisen harjoituksen jälkeen oli myös noin 10 minuutin tauko, mikä tuntui täysin turhalta. Kun kaiken lisäksi ensimmäinen harjoitus ajettiin vasta kello 10 alkaen, käynnistyi ensimmäinen kisaerä vasta kello 13! Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että kisa saatiin päätökseen hieman ennen viittä.

Ymmärrän luonnollisesti sen, että erien välissä tulee olla tuo tunnin tauko, jotta kuljettajat ehtivät lepäämään. Mutta aamupäivän harjoitukset ovat tarpeettoman pitkät, lisäksi kuljettajia on aivan turha ajattaa luokittain. Jos esimerkiksi motocrossin joukkue MM-kilpailussa kuljettajat jaetaan kahteen harjoitusryhmään sunnuntain osalta, niin sama voitaisiin tehdä myös Suomessa. Lisäksi molemmille ryhmille riittäisi 20 tai 15 minuutin harjoitusaika. Kun harjoitukset aloitettaisiin kello yhdeksän, saataisiin kisa pakettiin helposti ennen kello neljää.

Kuskit

Sitten muutama sana parista kuljettajasta.

Miro Sihvonen
Sihvonen osoitti osaavansa ajaa myös isommalla pyörällä hyvin ja oli selvästi päivän nopein kuljettaja. Ajo oli helpon näköistä, että toisen erän väsymistä huomannut juurikaan päälle päin. Toivottavasti Sihvonen saa vielä paremman onnistumisen ensi viikonloppuna Ranskassa, sillä jatkoon pääsy siellä vaatii ainakin yhden kuljettajan todella yläkanttiin ajamista ja Sihvosella on potentiaali siihen.

Jaro Pääkkönen
Pääkkönen osoitti, että todellakin osaa ajaa isolla pyörällä. Mahtava voitto ensimmäisessä erässä ja hyvä vauhti myös viimeisessä erässä. En tiedä mitä Pääkköselle tapahtui erässä ja miksi hänen vauhtinsa hetkessä putosi ja leikki jäi kesken. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä sen asian suhteen, että Pääkkönen tulee olemaan ensi kesänä mitalisuosikki MX1 –luokan SM-sarjassa. Tietojemme mukaan Pääkkösen pyörämerkki olisi vaihtumassa ja myös taustat hieman muuttumassa, jotka tosin muuttuivat osin jo tänä kesänä.

Teemu Keljo
Keljo joutui huonoon tilanteeseen, kun Jere Haavisto ei päässyt Tampereen joukkueeseen mukaan loukkaantumisen vuoksi. Tämän jälkeen myös Teemu Lehtinen ilmoitti, ettei pääse osallistumaan kisaan. Keljo sai näin ollen uudet tiimikaverit, eikä joukkue näyttänyt paperilla hirvittävän vahvalta. Kuitenkin Keljo oli oma itsensä ja ajoi tasaisesti puurtaen kaksi kakkossijaa erissä. Jälleen kerran meno näytti todella päättäväiseltä ja nälkäiseltä, niin kuin Keljolla yleensäkin.

Ludde Söderberg
Söderbergin ensimmäisen erän ajo on nostettava esiin. Mies ajoi erässä kolmanneksi, vaikka kurvaili puolet erästä ilman toista jalkatappia ja lopun rikkinäisellä pakoputkella. Kaikki voivat mennä kokeilemaan, miltä tuntuu ajaa motocrossin yhdellä jalkatapilla. Homma ei todellakaan ole helppoa. Ehkä Söderberg kulutti tuossa ensimmäisessä erässä hieman kuitenkin liikaa voimia, eikä meno ollut enää viimeisessä erässä yhtä lennokasta.

Teemu Lahtinen
Lahtinen otti pikkupyörällä kaksi mahtavaa starttia, ollen lähtöjen jälkeen toinen ja ensimmäinen. Lisäksi ensimmäisen erän neljäs sija oli hieno suoritus kuljettajalta, joka ajoi ensimmäisen kilpailun 250 –kuutioisella pyörällä, eikä ole juurikaan ehtinyt sillä edes treenaamaan.

Jani Hovi / Xracing