Pikatestissä GASGAS EC350F

GASGAS järjesti kolmisen viikkoa sitten meille mediatestin uusien enduromallien osalta. Valitettavasti tuolloin en itse päässyt paikalle koronakaranteenin takia (olin ainoastaan altistunut, en siis sairastunut), joten testaamisen tuolloin hoiti erikoismies Mattila. Itse en päässyt edes ottamaan maisteja uusista pyöristä. Seuraavassa lehdessämme on pyöristä kattava testi, mutta halusin itsekin päästä testaamaan etenkin 350-kuutioista nelitahtista GASGASia. Mielenkiintoni juuri tuohon kuutiotilavuuteen johtuu siitä, että olen ajanut jo reilut seitsemän vuotta tuon kokoisilla pyörillä ja 350-kuutioinen on omaan käteeni ehdottomasti sopivin peli.

Niinpä pääsin viime viikolla, hieman jälkijunassa, testaamaan 13-kertaisen maailmanmestarin Juha Salmisen johdolla uutta 350-kuutioista GASGASia Hanskallion loistavassa kunnossa olevaan lumispooriin. Vaikka viralliset testijutut olemmekin jo Mattilan johdolla tehneet, niin halusin vielä jakaa myös omia mielipiteitäni pyörästä.

En rupea tässä selostamaan sen tarkemmin, miten GASGAS eroaa saman tuoteperheen KTM:stä ja Husqvarnasta, vaan kaikki saavat lukea ne ensi kuussa ilmestyvästä lehdestä. Niinpä menenkin heti omiin fiiliksiini pyörästä, sekä niihin asioihin, jotka itseäni vähän epäilyttivät tai kiinnostivat.

Hieno moottori

Ensimmäiseksi on sanottava, että heti ensi metreistä lähtien pyörä istui uskomattoman hyvin ainakin omaan käteeni. En koskenut tangon tai kahvojen asentoon, koska ne tuntuivat heti todella sopivilta. Iskunvaimentimien säädöt olivat ensimmäisen kierroksen ajan täysin vakiot, eli myöskään niille ei tehty mitään. Heti alussa pyörästä tuli sellainen tunne, että se reagoi kaasuun todella hyvin. Äänet olivat racing-henkiset ja kaasuun vastaavuus lisäsi sitä tunnetta. Pyörässä oli valmiina kiinni FMF:n äänenvaimennin, joka luonnollisesti toi lisää ”hengittävyyttä”. Käytännössä tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi moottorijarru ei tunnu FMF-vaimentimella samalta kuin vakiovaimentimella. Äänet ovat tietysti vähän kovemmat, mutta missään nimessä häiritsevällä tasolla ne eivät ole. Pyörä tuntui ”tärähtävän”oikein hienosti kaasua kääntäessä. Testin lopussa laitoimme pyörään vakioäänenvaimentimen ja oikeastaan hämmästyin siitä, kuinka hyvin pyörä ”tärähti” myös sillä. Pieni ero kaasuvasteessa on ja lisäksi eron huomaa myös jarrutettaessa, sillä vakiovaimentimella moottorijarru tuntuu todellakin enemmän.

Pyörän ääni on myös erilainen kuin esimerkiksi saman konsernin Husqvarnan vastaavassa mallissa. Voisi jopa sanoa, että GASGASissa imuäänet kuuluvat selkeästi, kun taas Husqvarnassa niitä ei kuulu juuri lainkaan. Tämä johtunee siitä, että GASGASissa on sama alumiininen takahäkki kuin KTM:ssäkin. Husqvarnassa on puolestaan oma hiilikuituinen takahäkki, joka tekee äänen hieman hiljaisemmaksi. Samalla se vaikuttaa olevan myös hieman leveämpi kuin GASGASissa käytettävä alumiinihäkki.

Uudet jarrut yllättivät

Etukäteen suhtauduin hieman varauksella GASGASissa oleviin Braktecin jarruihin, sillä en rehellisesti sanoen tiedä niistä mitään muuta kuin sen, että niitä on käytetty trialpyörissä jo vuosia. Jarrut olivat kuitenkin pyörän ehkä suurin positiivinen yllätys, sillä ne olivat todella tehokkaat. Samalla niissä oli hyvä tunto ja lukkiutumisen rajan tunnisti hyvin. Ainoa miinus oli se, että etujarrukahvassa loppui pikasäätö kesken kun olisin halunnut säätää sitä hieman lähemmäksi. Kokonaisuutena jarrut kuitenkin saivat ainakin ensimmäisten testien perusteella kiitettävän arvosanan.

Pyörän jousitus on tuttu KTM:stä ja Husqvarnasta, joten siinä ei ollut sen kummempaa. Huomioitavaa on kuitenkin se, miten pyörän balanssi toimii. Kuten aiemmin kirjoitin, GASGASissa on sama alumiininen takahäkki kuin KTM:ssäkin, mutta siinä on vastaavasti Husqvarnasta tutut linkut. Koska Husqvarnan hiilikuituinen takahäkki on hieman matalampi kuin konsernin alumiininen versio, oli tiedossa, että GASGASin pitäisi olla periaatteessa hieman korkeampi takapään osalta kuin Husqvarna. Hieman pidemmälle kuljettajalle (n. 185cm) tämän piti olla parempi asia ja siltä se myös tuntui. Perä kulki vakiosäädöillä Husqvarnaa ryhdikkäämpänä ja muistutti omasta mielestäni enemmän linkutonta KTM:ää, jonka PDS-järjestelmä kantaa paremmin.

Jari Mattila kertoi minulle oman testinsä jälkeen, että GASGASissa on hieman matalampi tanko kuin Husqvarnassa, mutta itse en edes kiinnittänyt siihen ajon aikana mitään huomiota. Tämä johtui siitä, että pyörä tuntui todella hyvältä ja balanssi oli kohdallaan. Eron huomasin vasta sitten, kun hyppäsin testin jälkeen muutaman tunnin kuluttua Husqvarnan 350-kuutioisen pyörän ohjaimiin, ja totesin tangon olevan todella korkealla verrattuna GASGASiin. Ainakin lumispoorin osalta GASGASin matala tanko tuntui todella hyvältä ja balanssi pyörässä oli hyvä.

Salminen ajeli safaria

Kokonaisuutena GASGAS oli todella positiivinen yllätys ja se jätti hyvän maun suuhun. Vielä paremman maun ajamisesta jätti suuhun se, että pysyin tiukasti 13-kertaisen maailmanmestarin perässä koko Hanskallion pitkän kierroksen ajan itselleni täysin uudella pyörällä vain 15 minuutin ajon jälkeen. Tosin tuo hyvä maku katosi kyllä saman tien siinä vaiheessa, kun sydämeni hakkasi 170 lyöntiä minuutissa kaartaessamme varikolle ja Salminen totesi: ”Kyllä lumispoorissa on mukava ajaa tällaista hitaampaa safariajoa”. Hitto sentään, täysillähän minä ajoin! Onneksi mestarillakin oli edes pari hikikarpaloa otsalla, kierrosaikakellomme pysähtyessä aikaan 15:30.