Nyt puhuu Samuli Aro

Samuli Aro astelemassa Vantaan MM-osakilpailun ensimmäisen erän lähdönodotusalueelle. Samuli Aro astelemassa Vantaan MM-osakilpailun ensimmäisen erän lähdönodotusalueelle.

Sunnuntaina Vantaan MM-motocrossin toisen erän alussa rajusti kaatunut Samuli Aro pääsi tänään sairaalasta viimein kotiin. Tavoitimme Aron ja kyselimme miten mies jaksaa. - Kyllähän tässä hiipimällä edetään, vieläkin on vähän joka paikka kipeänä kaatumisen jälkeen. Murtuneen ranteen lisäksi murtumia löytyi tiistaina vielä kylkiluistakin. Lisäksi yritän päästä vielä pikaisesti magneettikuvaukseen, koska alaselkää vihloo voimakkaasti. Haluan päästä varmuuteen, ettei siellä ole mitään vikana, Aro kertoo.

Välivapaa

Kaatumista edeltävät tapahtumat ovat Arolla muistissa ja mies pohtikin mikä meni vikaan. - Leikkasin edellisen kurvin sisälle ja ilmeisesti sieltä pääsin liian hiljaisella vauhdilla hyppyrille. Todennäköisesti välivapaa iski pyörään ja menetin senkin takia vauhtia, hyppy jäi vajaaksi ja lähti takakorkeana. Muistan vielä kun olin ensimmäisen kerran laskeutumassa hyppyrin päälle ja mietin, että pelastan kyllä tilanteen. Sitten kun otin pompun hyppyristä uudelleen ilmaan, pyrin vain pääsemään jalat edellä maahan. No, en siinä sitten onnistunut.

”Heräsin kun minua raahattiin kainaloista”

Maahan tulon jälkeen tajuntansa menettäneen Aron ensimmäiset muistot ovat hänen siirtämisestä radalta pois. - Olin ilmeisesti maannut hetken aikaa radan pinnassa ja heräsin siihen, kun joku yritti vetää minua kainaloista radalta pois. Sitten ilmeisesti hän huomasi, ettei saanut minua yksin revittyä ja mukaan tuli toinenkin henkilö. Kun minut saatiin radalta pois, nostivat he minut jaloilleni ja käskivät kiivetä radan reunalla olleen aidan yli. En kuitenkaan siihen kyennyt, koska en saanut edes jalkoja kunnolla liikkeelle. Lopulta he saivat minut ilmeisesti talutettua aidan ohi ja laskivat minut aidan toiselle puolella maahan. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, että onneksi ei ollut esimerkiksi mitään murtuneita nikamia, tai vastaavia vaurioita. Ne olisivat saattaneet olla kohtalokkaita tuon kohtelun jälkeen. Tajusin itse pian, että ranne on murtunut, mutta kun joka paikka oli muuten niin kipeä, en pystynyt paikallistaman oliko muualla jotain rikki.

Oliko radassa vikaa?

Tapahtuneen jälkeen on paljon keskusteltu Vantaan maalihyppyristä ja väärästä muodosta. Mitä Aro itse on asiasta mieltä? - Vaikka tässä on mestaruuksia joskus tullut voitettua, niin ajovirheitä tehdään siitä huolimatta. En missään nimessä syytä rataa tai hyppyriä kaatumisesta, kyse oli puhtaasti omasta ajovirheestä. Itse asiassa rata oli Lavangossa ehkä tänä vuonna parempi kuin koskaan, juuri sopivan haastava. Paljon on puhuttu hyppyrin ”väärästä” muodosta, mutta se ei aiheuttanut kaatumistani. Jos alastulo olisi ollut loivempi, olisin voinut selvitä vähemmillä vammoilla tai sitten en. Sitä kukaan ei voi tietää.

Jani Hovi / Xracing