Nyqvist: ”Kotisohvalta ei voiteta mitään”

Marita Nyqvist voitti kolme Suomen Cup -titteliä tänä vuonna.
Kuva
Jani Hovi
Marita Nyqvist ylsi saavutukseen, johon ei ihan joka vuosi ylletä. Hän voitti samana vuonna Suomen cupin mestaruudet motocrossissa, endurossa ja cross countryssa.

Jo vuosikausia enduron ja cross countryn huipulla ollut Marita Nyqvist lähti tänä vuonna vähäisen kisamäärän takia kokeilemaan myös motocrossin Suomen cupia. Näin oli mahdollisuus ottaa kolme mestaruutta samalla kaudella ja sen hän myös teki.

- Katselin alkukaudesta kilpailukalenteria ja totesin, että kaksi endurokisaa ja kaksi cc-kisaa koko kaudessa on aika vähän, niin päätin lähteä ajamaan sen Sipoon crossikisan. Koska se menikin ihan kivasti, niin ajattelin, että ajetaan sitten näitä muitakin crossikisoja ja vauhtikin alkoi parantua loppua kohden. Tarkoitus oli aluksi vain, että saisin hiukan lisää kisoja, mutta se homma sitten niin sanotusti levisi käsiin ja lopputuloshan oli hyvä.

Tuloksena oli kolme eri lajin mestaruutta. Mikä lajeista on suosikkisi?

- Kun olen ajanut monta vuotta enduroa ja cross countrya, niin crossi oli oikeastaan ihan kivaa. Se vähän haittasi, että ajoin tällä samalla pyörällä, eikä minulla varsinaisesti ollut crossi-iskunvaimentimia, eikä sitä etupään laskevaa starttinappulaa. Esimerkiksi kun Kuopiossa lähdettiin ritilältä, niin enhän minä yltänyt edes maahan. Mutta turha niistä on stressata, koska hyvin se meni näinkin.

Ainakin lopputulos oli paras mahdollinen ja sehän on se mikä ratkaisee.

- Niinhän se on. En ottanut esimerkiksi yhdessäkään crossistartissa parasta lähtöä, mutta ei tarvinnutkaan. Se riittää kun ajaa muuten tarpeeksi kovaa ja osaa ohittaa.

Jos ajatellaan kaikkia tämän kauden kisoja, niin mikä niistä jäi parhaiten mieleesi?

- Vaikea sanoa, siellä on niin monta erilaista. Näissä cc-kisoissa ei ehkä niinkään, mutta se Seinäjoen endurokisa oli itselleni eräänlainen shokki, koska olin ajanut koko kesän enemmän crossia ja sitten menin sinne kivikkoon. Ehkä myös se Vantaan crossikisa oli sellainen. Ei tuloksellisesti, mutta kun sinne tuli se vesisade, niin en olisi ikinä osannut ajatella, että siellä on jo toisesta kierroksesta lähtien kierroksella ohitettavia. Piti vain katsella aina mutkaan jo ennen sinne menoa, että näki, missä spoorissa kukakin on jumissa. Se oli sikäli mielenkiintoinen, koska ajaminen ei ollut koko ajan ihan omissa käsissä. Se oli kyllä melkoista pujottelua.

Jäikö mikään kisa mieleen kaikkein epämukavimpana?

- Ei sellaista oikeastaan ole. En ole esimerkiksi kaatunut yhdessäkään kisassa tänä vuonna, jos ei oteta sitä huomioon, että tässä kauden päätöksessä joku törmäsi minuun mäessä ja kaatoi minut. Omatoimisesti en kuitenkaan kaatunut kertaakaan, joka oli ihan positiivinen asia.

Yllättikö kolme mestaruutta sinut?

- Alussa en tietenkään sellaista edes ajatellut. Enduro ja cc olivat päälajeja, kuten ne ovat olleet jo pitkään, mutta kun crossikin alkoi mennä aina vain paremmin, niin sitten ajattelin, että kyllähän siinäkin mestaruudesta taistellaan. Alussa ajattelin, että muut menevät aina vain menojaan, mutta sitten alkoi olla enemmän spooria ja pattia, eikä ollut myöskään niin paljon hyppyreitä, joita minä en oikein osaa, niin tilanne alkoikin tasoittua. Tavoite oli alussa, että pääsisin loppupisteissä joka lajissa kolmen joukkoon.

Kausi meni siis kaikin puolin yläkanttiin?

- Kyllä se meni, siinä on nyt sitten nuoremmille parannettavaa. Joka tapauksessa on huomioitava myös, että voittaakseen on joka kisa ajettava ja tultava myös maaliin. Vaikka olisi kuinka nopea, niin kotisohvalta ei mestaruuksia voiteta.