Keskiviikon kahvitauko, Tatu Kolehmainen

b]Kerro vähän jotain itsestäsi?
- Olen reilu 40-vuotias perheenisä Kangasalta. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme lasta.

Minkälainen tausta sia on moottoripyörien parista?
- Oikeastaan tausta on semmoinen, että itse olin nuorena kiinnostunut enduropyöristä ja heti kun pääsin 13-14-vuotiaana kesätöihin, niin ensimmäisillä kesätyörahoillani ostin sitten motocrosspyörän ja sillä tiellä sitten ollaan. Nyt vaan enää seurataan, kun vanhin poika ajaa, eikä enää itse ajella mitenkään aktiivisesti.

Koska olet viimeksi ajanut?
- Ööö hmmmm, noin vuosi sitten olen käynyt kokeilemassa.

Onko sia oma pyörä?
- Oma pyörä toimii tällä hetkellä vaatenaulakkona autotallissa ja on tavaroiden peittämänä.

Kuinka paljon sia menee aikaa tallissa Joelin pyörää laitellessa?
- Huoltoa suoritetaan joka ajoreissun jälkeen. Välillä selviää hyvin vähällä, mutta joskus sitten joutuu tietysti vähän enemmänkin töitä tekemään. Säännöllisestihän niitä yleensä Joelin kanssa huolletaan. Ei se niin mukavaa hommaa ole, niin kyllä pojan pitää oppia itse tekemään huoltoa myös. Ja Joel täyttää jo 16, elikkä yleensä pyritään kimpassa tekemään niitä.
- Vastuu on mulla ja hän on siinä apuna ja opettelee.

Entäs miten paljon varikolla kuluu aikaa kesäisin?
- Kyllähän kaiken kaikkiaan sitä jos kaikki päivät laskee yhteensä, niin kuukausi kaksi. On kaiken maailman leirejä ja harjoitusmatkoilla ollaan, eli kyllä varikkoelämä on hyvin tutuksi tullut.

Onko teillä koko perhe on vahvasti mukana Joelin ajotouhussa?
- Ehkei se välttämättä niin vahvasti ole, etenkään kun muut lapset on kasvanut ja niillä on omia menoja ja harrastuksia. Kyllä meidän perheessä on vähän tehty siten, että mä vastaan yhdestä ja vaimo vastaa sitten kahden lapsen touhuista. Meille on tähän sellainen työnjako muodostunut, kun on muitakin aktiivisesti urheilevia lapsia.

Kasvattaako crossin harrastaminen koko perhettä ja miten? Varsinkin jos ajattelee asiaa siltä kantilta, kun olette aikanaan lähteneet mukaan lajin pariin.
- Täytyypä sulatella vähän aikaa. Kaikki mitä tehdään yhdessä kasvattaa aina, on se sitten harrastus mikä tahansa. Kyllä se on se yhdessä tekeminen, oleminen ja meneminen mikä kasvattaa. Se pätee joka lajiin. Minne isät ja pojat ja äidit menee yhdessä niin sehän on hyvä asia.

Onko sia kertoa jotain hyväksi opittua/havaittua neuvoa muille crossia harrastaville isä/poika parivaljakoille? Selväähän on, ettei aina voi välttyä konflikteilta vai voiko?
- Lehmän hermothan olisi hyvä olla =). 
- Yleensä mennään aina muitten perheitten kanssa ja ollaan paljon yhdessä muitten kanssa. Eli aina pitää olla suvaitsevainen muita kohtaan ja kuunnella muita mitä muut tuumaa ja pyrkiä yhdessä tekemiseen. Oma toimintatapa ei sovi aina kaikille.

Minkälainen taso on mielestäsi MXJ-luokassa ja mitä mieltä olet kuljettaja määristä siinä?
- Yhden kilpailun kokemuksella taso on hyvin tasainen. Mikä on ehkä kaikista tärkeintä, sillä silloin tulee kilvanajoa. Kuljettajamääristä en osaa sanoa, kun en ole aikaisempina vuosina seurannut poikia. Se on kuitenkin hyvä, että puomi on täynnä. Ja sehän on suosittu luokka ja hyvä.

Miten perustelet sen, että se on hyvä luokka?
- Koska siellä on, sanotaanko kutakuinkin kehitykseltään samanlaisia poikia kilpailemassa, niin silloin se on kohtuu tasapuolista aina. Eli on tällaisia murrosiän kynnyksellä ja hieman ohittaneita mukana, niin lähtökohdat on silloin kohtuu samat kaikille.

Ehditkö harrastaa moottoripyörien lisäksi mitään muuta?
- EN.
- Toivottavasti asia muuttuu ensi syksynä, kun Joel toivottavasti pääsee Savon Sepon hoiviin Jämsään. Niin sitten jää ehkä aikaa muuhunkin. Sitten mä kaivan vaatekasan alta oman pyörän tai lainaan Joelin pyöriä, sitten pitää itsekin mennä ajamaan. Sanotaanko, että seitsemän vuoden sivussa olo näkyy vartalossa.

Siinä on sitten työnsarkaa siakin =).
Kyllä!

Minna Valonen