Keskiviikon kahvihetki, Jussi Vehviläinen

Jussi Vehvilänen on ollut koko ikänsä motocrossin parissa tavalla tai toisella. Hän harrastaa yleistä kuntoilua ja on kiinnostunut useista eri lajeista. Talvet Vehviläinen asuu Californian Perrisissä, jossa hän järjestää suomalaisille crossi- ja endurokuljettajille ajolomia ja valmentaa crossikuskeja. Kesäisin hänen toimenkuvaansa kuuluu erilaiset crossikoulut ympäri Suomea. 

Kerro vähän itsestäsi?
- Olen kohta 37-vuotias ja kolmen lapsen isä. Asun kesät Siilinjärvellä ja talvet Californiassa. Ammattinani on ollut koko iän motocross tavalla tai toisella.

Mitä kautta sinä olet tullut motocrossin pariin alunperin?
- Kotipaikkani on maalla ja kaikki traktorit ja tällaiset ovat aina kiinnostaneet, lisäksi mia oli mopo. Siilinjärven crossirata oli myös siinä kohtuu lähellä kotipaikkaani. Sitten yksi naapurini muutti siihen crossiradan viereen ja kuljin aina fillarilla katsomaan crosseja, eikä siitä kovin kauaa mennyt, kun sain ensimmäisen oman pyörän.
- Ajoin ammattilaisena kymmenen vuotta, tosin ensimmäisen EM-kilpailuni ja viimeisen MM-kisani väli oli kyllä 15 vuotta, mutta niitä ekaa viittä vuotta ei voi oikein sanoa ammatilais vuosiksi. Silloin nimittäin rahaa meni enemmän, kuin tuli. Viimeisen MM-kisan jälkeen ihmettelin puoli vuotta mitähän sitä oikein tekisi. Sen jälkeen olen sitten vetänyt erilaisia crossikouluja ja talvisin crossilomia Jenkkeihin. 

Toimit Suomen joukkueenjohtajana motocrossin MM-kisoissa viikonloppuna. Minkälainen jännitysmomentti on ilmassa, kun kuljettajat ovat radalla?
- Kun niitä omia kuljettajia seuraa, niin kyllä on aina jännitystä. Toisaalta jos ei ole kovin merkittävä kisa tai jos sitten tietää jo etukäteen, että kisa tulee hoitumaan näppärästi ei jännitystäkään ole. Esimerkkinä nyt kun olin Siilinjärven joukkueenjohtajana joukkue SM-kilpailuissa Honkajoella. Ei siinä enää hirveetä jännitystä ollut, kun viimeiseen erään lähdettiin. Silloin mestaruus oli jo melko varma ja meillä oli niin hyvät kuljettajat; Kullas ja Tiainen laittaa siihen. 
- Nyt viikonloppuna Latviassa oli tosi jännittävää. Varsinkin lauantaipäivä ja kyllä se oli se sunnuntaikin. Sitten kun on tuon tason kisa, niin mikään ei ole varmaa ja kyllä sitä jokaista sijaa jännittää, kun on omat kuskit radalla. Tavoitteita kun ajatellaan, niin tuollakin tavoitteena oli päästä karsinnoista jatkoon. Kaikki tiesivät, että siihen pitää kaiken onnistua ja kaiken pitää mennä hyvin, eikä ole varaa ajaa heikosti, eikä kaatua tai pyöriin tulla mitään ongelmia tuon tason kisoissa.

Mikä joukkueenjohtajan roolissa on tärkeintä?
- Kun tuon tason kisoissa ollaan ja kaikki ovat kokeneita kuljettajia, niin ei heille enää tarvitse sen kummemmin ruveta mitään perusjuttuja neuvomaan. Pitää ennemminkin pitää ohjat käsissä ja katsoa suurin piirtein, että kaikki on ajallaan liikenteessä. Katsoa päältä, että ei tapahdu mitään ajatusvirheitä kenellekään.
- Ajopuolella voi sitten vähän katsoa, että onko siellä kohtia missä voisi ajaa paremmin tai nopeammin. Aika pientähän se ajon katsominen on, koska taas tullaan siihen, että sen verran paljon ajaneet kuljettajat on kyseessä. Lähinnä ehkä jotain ajolinja hommia pystyy vähän neuvomaan, mutta aika pientä kuitenkin. Pitää yrittää vähän pitää joukkuetta kasassa ja päättää starttipaikat, että missä järjestyksessä mennään puomille. 

Toimit myös Suomen nuorten joukkueenjohtajana Belgiassa, minkälaista sijoitusta heiltä odotat?
- Isompien poikien joukkueeseen meillä on todella hyvät kuljettajat lähdössä eli Sihvosen Miro, Mannisen Aki ja Valtteri Malin. Jos kaikki menee hyvin, niin on mahdollisuudet ajaa mitaleille. Isot pojat ajoivat Latviassa omaan tasoonsa nähden todella hyvin ja jos näillä menee kaikki hyvin, niin on mahdollisuus olla palkintopallin syrjässä kiinne. Tuohan on epävirallinen kilpailu ja se on aika eritasoinen, kuin oikea joukkue MM-kilpailu. Siellä on maita paljon vähemmän, eli kisaan on tulossa noin kymmenkunta maata. Lisäksi isoja crossimaita puuttuu, joten kyseessä on vähän kevyempi kilpailu. Kovimmat maat tulevat olemaan Ranska, Belgia ja Hollanti ja jos meidän pojat ajaa hyvin, niin yhden näistä kolmesta ne pystyy nitistämään. Se olisi sellainen tosi kova tavoite tai ainakin olla siinä podium taistossa mukana.

Järjestät valmennustoiminnan lisäksi myös motocross- ja enduromatkoja Amerikkaan, minkälaisella peruskunnolla reissussa pärjää, sillä ajopäivät ovat 6-8 tuntisia?
- Niin on crossilomia, joissa ryhmäkoko on kymmenen kuskia maksimissaan. Siellä on kuljettajia laidasta laitaan ja vanhin siellä ollut on varmaan ollut 60-vuotias. Kuljettajat saavat ajella omin päin sen verran, kun heitä huvittaa, koska eihän kukaan jaksa 6-8 tuntia päivässä ajella. Joku voi ajaa vaikka kierroksen ja tulla tauolle ja jatkaa sitten vaikka puolen tunnin päästä ja ajaa kierroksen tai kaksi. Ne on pitkiä päiviä näiden lomalaisten kanssa, kun ne fiilistelevät siellä ja ottavat aurinkoa ja käyvät välillä ajamassa eli ei siihen nyt suoranaisesti hirveätä kondista vaadita, ei oikeastaan minkäänlaista.
- Enska on vähän erilaista eikä muutenkaan niin rankkaa, kuin crossin ajo. Mulla on siellä paikallinen vetäjä oppaana ja ensimmäisenä päivänä tutustutaan pyöriin ja säädetään niitä ja haetaan ajotuntumaa lennon jälkeen. Samalla opas näkee minkälainen porukka meillä on kasassa ja sen mukaan valitaan sitten ajoreitit. Mahdollisuuksia on monia. Paikasta A paikkaan B pystyy selviämään varmaan kymmentä eri reittiä ja kuskien tason mukaan katsotaan sitten mitä reittiä lähdetään menemään. Jos mukana on eritasoisia kuljettajia, niin toinen opaspyörä seuraa siellä perässä, ettei kukaan eksy ja tilanteen mukaan pystyy myös hajauttamaan porukan. Jos voimat loppuu kesken päivän, voi ajaa vaikka tietäkin pitkin tai jos ei jaksa enää ajaa ollenkaan, niin meillä on mukana sellainen rekka mihin voi pyörän lykätä kyytiin ja matkustaa siinä myös itse.
- Periaatteessa kummassakin hommassa ajoa tulee niin paljon, kun oma kunto antaa myöten. Ja kyllä minä lomalaisiakin treenautan, jos he haluavat sitä. Enskassakin löytyy sellaisia reittejä, että varmaan on päivän päätteeksi loppu, vaikka olisi enemmänkin pro kuski.

Kerro joku hyvä kuntoilu vinkki ajamisen lisäksi.
- Koska meillä Suomessa on pitkä talvi, niin hiihtäminen on tosi hyvä. Se on monipuolista, siinä on koko kroppa mukana. Se on kivaa ja aika vauhdikastakin verrattuna vaikka juoksemiseen. Hiihtäessä tulee automaattisesti sykevaihtelua vähän samalla tavalla, kuin crossissa ja endurossa. Samoin tulee myös intervalli piikkejä, kun on mäkiä, niin on ihan sama miten hiljaa menet ja jos meinaat luistella niin väkisinkin se syke nousee. Tasamaalla pystyy paremmin kontroloimaan sykettä ja alamäissä sitten selkeästi palauttaa enemmän. 

Paras ajopaikka?
- California Perris Raceway

Mielestäsi mukavin offroad-pyörä?
- KTM 450 SX-F

Parasta ajamisessa?
- Se on aika extremeä ja vauhti. Se on vähän eri tyyppistä, kuin lähteä tuonne juoksemaan, sillä ei siinä juostessa sellaista hirmu fiilistä saa. Ajaminen on omalla tavallaan aika extremeä toimintaa.

Harrastuksesi?
- Yleinen kuntoilu, tarkoittaa kaikkea mahdollista. Hiihto, juoksu, pyöräily, kuntosali, squash ja ajaminen ja kaikki urheilu ihan laidasta laitaan kiinnostaa pois lukien joukkuelajit.

Parasta musiikkia on?
Suomi poppi

Minna Valonen