Huomioita Vekaranjärveltä

Enduron kuudes SM-osakilpailu ajettiin Vekaranjärven maastoissa viime viikonloppuna. Kisaan oli ilmoittautunut lähes 300 kuljettajaa, mikä on kesäenduroon todella suuri määrä. Kisan reittien maine on kiirinyt kilpailijoiden korvissa ja ne, jotka ajavat kesässä vain muutaman kilpailun, halusivat ajaa Vekaranjärvellä. Itse muistan ensimmäisen kerran vierailleeni kyseisellä kilpailupaikalla joskus 90-luvun alussa ja yhä edelleen reitit vaikuttaa samankaltaisilta ja kuljettajat pitävät niistä.

Kilpailu oli onnistunut myös aikataulujen osalta. Kun C- D- ja V50-luokat ajoivat lauantaina oman kilpailunsa, oli heillekin mahdollista järjestää aikataulujen puitteissa pitkä päivä. Maastokoeaikaa heillekin kertyi yli tunnin verran ja kun siihen lisätään vielä kierroksen avannut pitkä maastosiirtymä, oli ajoaikaa varmasti riittävästi.

Sunnuntaina puolestaan SM-luokan yleiskilpailun voittajalle kertyi maastokoeaikaa tunti 16 minuuttia, mikä on SM-kisaan sopiva määrä. Ja tähänkin päälle kolmeen kertaan ajettu pitkä maastosiirtymä, niin ajoaikaa kertyi mukavasti.

Leppoisat kuljettajat

Täytyypä muuten ottaa tässä esille kärkikuljettajiemme leppoisuus kesken kisan. Ennen kilpailun viimeistä kierrosta, kiertelin huollossa kuljettajien luona kyselemässä tyhmiä ja puhumassa turhanpäiväisyyksiä.

Tarkkalan huollossa menin kysymään Markolta, miltä Betan uusi kaksitahtinen tuntui ja onko hän ajanut sillä paljon? Marko kertoi, ettei ole edes ajanut pyörällä ja netissä levinneissä kuvissa hän ei ole suinkaan kuljettajana. Sain itsekin nuo kuvat sähköpostin välityksellä ja aivan Markon näköinen kuljettaja niissä testasi pyörää. Uutisoin tuon asian pari kuukautta sitten ja liitin kuvat myös mukaan. ( http://www.xracing.fi/enduro/uutiset/beta-tuo-2t-mallit-markkinoille-20…) Muistelin kirjoittaneeni kuvateksteihin, että Tarkkala olisi testaamassa pyörää, mutta kun tarkistin asian illalla, en ollutkaan kirjoittanut kuljettajan nimeä, vaikka luulinkin Tarkkalan olevan kuvissa. Noh, hyvät naurut siitäkin irtosi kesken kisaa.

Hondan huollossa kävin kertomassa Oskari Kantoselle, miten ajetaan vähän lujempaa. Aikamme keskusteltuamme asiasta, Kantosen tiimikaveri Miko Mellin tuli myös antamaan omia, ehkä hieman kyseenalaisia neuvoja, jotka saavat jäädä tällä kertaa salaisiksi. Samalla Mellin kertoi kalajuttuja ja kuinka hän lähtee kisan jälkeen viikoksi Lappiin kalastamaan. Kantosen kanssa vedimme omat johtopäätökset Mellin kalastusreissusta, mutta jääköön nekin salaisuuksiksi.

KTM:n huollossa kävin taivastelemassa Nikanderin Ronille hänen hurjaa vauhtiaan ja sitä, miten viimeinen kierros kannattaisi ajaa. Mattilan kanssa puheenaiheena oli puolestaan hänen kasvattama pleijariparta ja sen pois ajaminen. Matto kertoi, että mikäli voittaisi Vekaranjärvellä hän ajaisi sen pois, muuten se jäisi. Ja samalla tietysti mietittiin taktiikkaa, miten hän ajaisi Tarkkalan sen hetkisen puolen minuutin eron kiinni. Sen taktiikan voinkin tässä paljastaa. Eli tarkoituksena oli ajaa seitsemännellä maastokokeella 15 sekuntia Tarkkalaa nopeammin, jolloin kahdelle viimeiselle pätkälle jäisi enää reilut 7 sekuntia per pätkä kiinni ajettavaa. Helppoa, eikö?

Noh, mutta kaiken tämän pohjustuksen jälkeen asiaan. En usko, että Suomesta löytyy toista lajia, jossa SM-kärkikuljettajat juttelevat niitä näitä kesken kilpailun, jonkun median edustajan kanssa. Ja sen jälkeen hyppäävät pyörän selkään ja ovat koko maailmankin tasoon nähden erittäin kilpailukykyisiä. Kyllä enduro on mukava laji.

Ja kuljettajista puheen ollen, käydäänpä yleiskilpailun 10 kärki läpi kuski kuskilta ja annan oman viiltävän arvion.

Roni Nikander

Nikanderin meno on aivan mahtavaa katsottavaa. Vauhtia ja ennen kaikkea yritystä on vaikka muille jakaa. Huomiota herättävää oli Nikanderin ajolinjavalinnat, jotka poikkesivat kaikista muista. Hän leikkaili kurveja ylivoimaisesti eniten, eikä ajanut turhaan pehmeisiin valleihin. Nikander ajoi myös monilla suorilla todellakin suoraa, eikä seurannut muiden mutkittelevaa jälkeä. Jos hän laittaisi kypäräkameran päähän ja kuvaisi menoa, niin monen muunkin kuljettajan kannattaisi maksaa pieni korvaus tuosta opetusvideosta. Jos Nikanderin ajosta etsitään jotain heikkoutta, löytyy se varmasti tuolta toisen vahvuuden puolelta, eli yliyrittämisestä. Tiedän, että Nikanderin tarkoituksena oli rauhoittaa ajoa Vekaranjärvellä ja saada se sulavammaksi. Paikoin se onnistuikin, mutta paikoin pientä ylimääräistä ohjelmaa oli havaittavissa. Kokonaisuudessaan täyden kympin suoritus.

Marko Tarkkala

Tarkkalan ajo oli jälleen tasaisen varmaa, mutta poikkeuksellisesti virheitäkin tuli. Jokuset kurvit menivät syvien pussien kautta, jossa hukkui sekunteja ja ne näkyivät myös loppuajoissa. Tarkkalan 500 kuutioinen pyörä ei välttämättä ole aivan paras mahdollinen kotimaan reiteille.

Jari Mattila

Mattilan ajoi hyvän kilpailun. Vaikka vauhti ei aivan riittänyt Tarkkalalle tai Nikanderille, niin ylivoimainen kolmonen. Kaksitahtisella ajaneen Mattilan menoa on hienoa seurata, niin eleetöntä se on. Ei turhaa repimistä, vaan perusvarmaa ajoa. Vaikea sitten sanoa, mitä kello tykkäisi, jos ajoa muuttaisi asteen verran aggressiivisemmaksi? Saattaa olla, että virheitä tuli ja aikaa hukkuisi niissä ja toki se olisi huomattavasti raskaampaa.

Lauri Pohjonen

Yksi kilpailun tasaisemmista suorituksista. Pohjosen ajo itsessään näyttää siltä, kun edellä mainittujen ajotyylit olisi yhdistetty. Aggressiivista, mutta ei kuitenkaan liikaa. Vielä ripaus vauhtia lisää, niin edellä olevat ovat vaikeuksissa.

Oskari Kantonen

Kantosen ajoa kesällä on mielenkiintoista verrata hänen spooriajoonsa. Kun monella kuljettajalla talvella ajo on huomattavasti rauhallisempaa ja tietyllä tavalla varmemman näköistä, niin Kantosella se on täysin päinvastainen. Eikä tätä pidä käsittää niin, että hänen menonsa olisi talvella epävarmaa, vaan se on erittäin aggressiivista. Se sama aggressiivisuus tietyllä tapaa puuttuu kesällä. Kantosen täytyy saada hieman lisää vauhtia viimeisiin SM-osakilpailuihin, tai kaksikko Tarkkala – Mattila tulee SM-sarjassa ohitse.

Mika Karma

Itselleni ehkä päivän isoin yllättäjä. Pätkäsijoitukset heittelivät paljon (paras 4. ja huonoin 12.), mutta kokonaisuutena vahva ajo. Pakko myöntää, että en jostain syystä kiinnittänyt hirveästi huomiota Karman ajoon Vekaranjärvellä, joten en osaa sanoa siitä juuri enempää.

Riku Nikander

Nikanderilta perusvarmaa menoa, jolla irtosi voitto 125-luokassa. Kovaa kampoihin pistänyt Aleksi Jukola kaatui seitsemännellä pätkällä, joten Nikanderin luokkavoitto tuli lopulta selvällä erolla. Yksi varmimmista kuljettajista Suomen sarjoissa ja matkalla jälleen kohti mestaruutta.

Pentti Nurminen

Mahtavaa nähdä Nurminen jälleen ajamassa (oli toki jo Riksun SM:ssä toukokuussa), loukkaantumisen jälkeen. Riihimäellä meno oli vähän varmistelevan näköistä, eikä se vieläkään ollut tuttua Nurmista. Toki täytyy muistaa, että alla on nyt 250 -kuutioinen pyörä, eikä niin monen vuoden ajalta tuttu piikki.

Kimmo Hurri

Varmastikin Hurrin paras kilpailu tänä vuonna, myös ajollisesti. Meno oli räväkkää ja näyttävää katseltavaa. Ainoastaan kolmannen kierroksen kaksi ensimmäistä pätkää menivät huonosti ja niillä kahdella pätkällä Hurri hävisi pari sijaa yleiskilpailussa, mutta luokkasijoitukseen niillä ei ollut vaikutusta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös Paavo Honkanen ajamassa Vekaranjärvellä, sillä Honkanenhan valittiin nuorten maajoukkueeseen ISDElle, kun vaihtoehtona oli Hurri. (Honkanen oli kipeä, ei päässyt osallistumaan kilpailuun)

Miko Mellin

Kalamies Mellin ajoi ensimmäistä kertaa tämän kesän kisoissa itseään paikoin tyydyttävää ajoa. Vauhti oli myös paremman näköistä kuin kesän aiemmissa kisoissa, joissa Mellin on ollut todella vaisu. Ehkä kesäharjoittelu rupeaa tuottamaan viimein tulosta, vaikka reitti ei luultavimmin ollut Mellinille parhaiten sopivaa.

Kiitokset jälleen kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun allekirjoittaneen höpinät!

Jani Hovi / Xracing