Huomioita Vantaalta

Viikonloppu Vantaalla osoitti jälleen kerran sen, että MX-liiga elää ja voi hyvin! Vaikka kilpailijamäärät ovatkin MX C/B -luokassa pudonneet muutaman vuoden takaisista huippulukemista, niin varsinkin MX65 -luokan osallistujamäärät olivat iloinen yllätys ja niissä on kasvua näkyvissä. Kokonaisuutena MX-liiga toimii juuri niin kuin se on alunperin suunniteltukin, eli se onnistuu keräämään lajin kuljettajat sarjamuotoisen toiminnan alle. Iso osa liigassa ajavista kuljettajista ovat todellisia harrastajia, eikä tavoittele kuuta taivaalta. Ja juuri tässä tarkoituksessa liiga toimiikin erittäin hyvin. Toki esimerkiksi MXJ -luokasta löytyy kuljettajia, jotka tähtäävät ajourillaan korkeammalle ja hyvä niin. Kyllä tällainenkin luokka mahtuu hyvin liigaan.

Rata

Sitten muutama sana Vantaan radasta, joka oli ehkä paras mitä allekirjoittanut on nähnyt. Rata oli möyhitty erittäin hyvin, siihen muodostui juuri sopivia spooreja ja ajamisesta tulevia röykkyjä, niin kuin kuuluukin. Usein radoilla näkyviä ”reikiä” ei ollut oikeastaan koko viikonlopun aikana, joten senkin puolesta rata oli loistava. Kurveissa olleet erilaiset spoorit mahdollistivat erilaiset ohituslinjat, joita vaan harva kilpailija valitettavasti tajusi hyödyntää. Rata oli myös erittäin hyvin kasteltu ja ainoastaan lauantaina ensimmäisten erien lopussa nähtiin hieman pölyä. Lisäksi aiemmin Vantaan radan hyppyreitä on monesti moitittu vaarallisuudesta niiden profiilien takia, mutta nyt hyppyreitä oli muutettu ja ne vaikuttivat myös erittäin turvallisilta. Kokonaisuutena arvosana radasta oli lähes täydellinen!

Aikataulu

Viikonloppuun mahtui 20 lähtöä ja lisäksi aikataulussa ei ollut taukoja montaa, eikä ainakaan pitkiä sellaisia. Tiukkojen aikataulujen johdosta monesti kilpailut venähtävät, kun radan kunnostus tai joku muu asia kestääkin odotettua kauemmin. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut Vantaalla, vaan homma toimi kuin junan vessa. Rataa kunnostettiin tehokkaasti ja ratavirkailijat kävivät nopeasti tauoilla syömässä. Homma toimi tässäkin mielessä erittäin hyvin.

Yleistä

Nostetaan vielä muutama yleinen asia esille. Vantaan moottorikerho teki hyvää työtä tarjoamalla 3 – 12 -vuotiaille mahdollisuus kokeilla veloituksetta moottoripyöräilyä. Läheiselle parkkipaikalle oli rakennuttu pieni rata, jossa lajia pääsi kokeilemaan ohjaajan avustuksella. Tällä tavalla lajia saadaan tutuksi monille nuorille ja toivottavasti heistä kasvaa vielä jonain päivänä lajien harrastajia. Muutama muukin moottorikerho on samanlaista ideaa kokeillut ja kaikille heille iso hatun nosto asiasta.

Yksi aika erikoinen asia pisti silmään viikonlopun aikana, kun kuvatessani radan reunuksilla liikuin. Nimittäin kukaan järjestysmies ei ollut estämässä / ohjaamassa yleisöä pois radan sisäpuolelta. Nyt yleisö sai olla vapaasti aivan radan vieressä ulkokurvin puolella, joka ei taatusti ole turvallinen paikka. Yleisön / huoltajien paikka ei ole rata-alueen sisällä, vaan selkeästi heille merkityllä paikalla. Tämä jo pelkästään heidän oman turvallisuuden takia. Lisäksi kannattaa muistaa, että järjestäjä on vastuussa katsojien turvallisuudesta.

Kuljettajat

Nostetaanpa esiin muutama kuljettaja viikonlopun ajalta.

Kimi Koskinen ja Sampo Rainio

Koskinen oli odotetun ylivoimainen omassa ryhmässään ja voitti suvereenisti molemmat erät. Valitettavasti Sampo Rainio oli arvottu toiseen ryhmään, eikä päivän kaksi ylivoimaisesti nopeinta MX65 -luokan kuljettajaa kohdanneet erissä. Kun katsotaan erien nopeimpia kierrosaikoja, oli Koskinen ensimmäisissä erissä vajaan sekunnin nopeampi kuin Rainio, joka puolestaan oli toisissa erissä lähes kolme sekuntia nopeampi kuin Koskinen. Toivottavasti arpa heittäisi kaksikon seuraavassa kilpailussa samaan ryhmään, niin kärjessäkin nähtäisiin kunnon taistelua.

Miro Sihvonen

Sihvonen teki oikeastaan sen, mitä kaikki odotti ja mitä pitikin tehdä. Eli hallitsi molempia eriä suvereenisti. Ainoastaan aika-ajoissa Sihvonen hävisi 0,6 sekuntia Teemu Lahtiselle, mutta paukutti puolestaan erissä nelisen sekuntia nopeampia kierrosaikoja kuin Lahtinen. Joten sunnuntain nopeimmasta piikkikuskista ei jäänyt epäselvyyttä. Ehkä noissa aikavertailuissa näkyy myös Sihvosen pieni ongelma liittyen EM-sarjaan, joka on hyvän aika-ajokierroksen saaminen. EM-kilpailuissa hänen sijoitukset aika-ajoissa ovat olleet Italian karsiutumisen jälkeen: 21. (Bulgaria) ja 27. Hollanti. Kisaerissä vauhti on ollut huomattavasti parempaa ja etenkin Hollannin neljäs sija osoitti sen. EM-sarjassa (eli MM-radat) on lähdöt vaan suunniteltu niin, että parhaat paikat ovat aina puomin sisäreunassa, eli lähtöpaikalla on suuri merkitys. Kun Sihvonen saa aika-ajoissa parempia sijoituksia ja sitä kautta parempia lähtöpaikkoja, on lupa EM-sarjassa odottaa hyvänä päivänä, sopivalla radalla jopa voittoa.

Karl-Robert Reinike

Reiniken vauhti MXJ -luokassa piikillä oli hienoa katsottavaa ja yllätti ainakin allekirjoittaneen. Jere Haaviston epäonnesta huolimatta Reinike oli ajamallakin erien nopein kuljettaja, ainakin kun katsotaan kierrosaikoja. Mielenkiintoista onkin nähdä, jatkuuko Reiniken vauhti yhtä hurjana myös tulevan lauantaina Porissä.

Jani