Huomioita Torniosta

Aloitetaan ensimmäiseksi pahoittelemalla Huomioita -palstan myöhästymistä yhdellä päivällä ja kiitokset niille, jotka jo kyselivät artikkelin perään keskiviikkona illalla. Aikaero pohjoisen ja etelän välillä hieman vaivasi, eli kärsin jetlägistä. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Takana on todellakin itselläni ensimmäinen vierailu Kaakamon motocrossradalle, joten senkin asian voin vetää yli omalta ”Bucketlistilta”. Ensi näkemältä aamulla rata vaikutti omaan silmään todella nopealta ja jopa liiankin nopealta, mutta väärässä olin. Juttelin nopeasta radasta aika-ajojen jälkeen Kytösen Veskun kanssa ja hän kehotti minua odottamaan ensimmäisiin eriin ja arvioimaan tilannetta sen jälkeen uudelleen. Ja lähes tulkoon ensimmäisen erän jälkeen olinkin jo eri mieltä, radan kuluessa ja muuttuessa hitaammaksi, sekä samalla haastavammaksi. Välillä jopa vaikutti siltä, että rata kului liiankin haastavaksi, sillä pateista tuli erittäin teräviä ja sitä kautta jopa hieman vaarallisia. Varsinkin MX1 -luokan ensimmäisessä erässä muutaman ison hyppyrin lähdöissä oli niiden profiileista johtuen röykky, joka teki hyppäämisestä vaikean. Järjestäjät kuitenkin kunnostivat rataa hyvin toisiin eriin ja se olikin paremmassa kunnossa iltapäivällä.

Apua kuljettajille

Radan ohella järjestäjät hoitivat kilpailun järjestämisen muutenkin kunnialla kotiin. Aikataulut pitivät, eikä järjestelyissä ollut muutenkaan juurikaan moitittavaa, ainakaan omaan silmään. Homma oli sopivan rentoa ja lupsakkaa, mutta asiat tehtiin tosissaan.

Oikeastaan ainoat kritiikit kohdistuvat tällä kertaa lääkintähenkilökunnan toimintaan, ainakin ns. takalenkin alueella. Jostain syystä apu maassa makaaville kuljettajille tuli todella verkkaista. Asia korostuu varsinkin siinä tilanteessa, kun kuljettaja makaa maassa tuskissaan, eikä apu meinaa saapua paikalle. Näitä tilanteita todistin itse kolme, eli yksittäisestä tapauksesta ei ole kyse.

Toinen kyseenalainen esimerkki tapahtui Karl-Robert Reinikeen kaatumisen yhteydessä. Olin itse aivan vieressä kun Reinike kaatui ja yritin rauhoitella maassa makaavaa kuljettajaa. Reinike tuli pahasti pää- ja olkapää edellä maahan, satuttaen itsensä. Isku oli kova ja kuljettaja oli hieman sekavassa tilassa. Kun lääkintähenkilökunta tuli hetken kuluttua paikalle, poistuin itse tilanteesta sivummalle. Hämmästykseni oli suuri, kun lääkintähenkilökunta laski kuljettajan kävelemään pois tilanteesta lähes samantien. Reinike lähti kävelemään radan keskialueelta varikolla, joutuen ylittämään myös radan nopealta kohdalta. Ainakin omasta mielestäni on erittäin vaarallista laskea päähän iskun saanutta kuljettajaa lähes välittömästi tilanteen jälkeen kävelemään yksin tilanteesta pois, varsinkin ylittämään rataa. Jälleen kerran omasta mielestäni Reinike oli hieman sekavassa tilassa ja todella kiihtyneessä tilassa tapahtuman jälkeen, eikä todellakaan pystynyt käyttäytymään rationaalisesti. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin, eli hän pääsi turvallisesti radalta pois. Myöhemmin näin kuljettajan ratavarikon vieressä olleen lääkintäryhmän luona ja ilmeisesti tilanteessa häneltä murtui solisluu.

MX1

Päivän pääluokassa varmasti kaikkien huulilla oli Santtu Tiaisen ylivoima. Jotkut sitä hämmästelivät, mutta tosiasiassa se on arkipäivää. Tiainen on tällä hetkellä ainoa ”ammatikseen” motocrossia ajava kuljettaja ja eron pitääkin olla suuri. Tiainen teki hommansa niin kuin pitikin ja todellisuudessa ero on yksinkertaisesti juuri niin suuri kun se Torniossa oli. Tietysti on sanottava myös se, että vaikealla ja raskaalla radalla erot kertaantuvat.

Jos Tianen ajoi hyvin, niin sitä teki myös Ludde Söderberg. Näyttää siltä, että Söderberg on löytänyt uuden kevään ajouraansa ja meno maistuu. Hän on varmastikin parhaassa kunnossa mitä aikoihin, kalusto vaikuttaa olevan todella hyvä ja asennekin on kohdallaan. Vaikka vauhti ei riitä Tiaiseen nähden, niin Ludde on tällä hetkellä selvästi sarjan toiseksi nopein kuljettaja.

Toni Eriksson ajoi päivän kolmanneksi, mutta oma itsensä Toni ei ole. Kilpailun jälkeisessä haastattelussa ainakin itselleni hieman aukesi miksi näin on. Toni kertoi siinä, että ajaa crossin SM-sarjaa, vaikka niin ei alun perin pitänyt tehdä. Viime vuonna itsensä aika loppuun polttaneen Erikssonin piti ajaa tänä vuonna vain superisarja, mutta kun se kuihtui kasaan, päätti hän ajaa MX1 -luokan sarjan. Ehkä vaan yksinkertaisesti motivaatio sarjaa kohtaan ei ole Tonilla niin hyvä kuin sen pitäisi olla, eikä hän halua ottaa turhia riskejä. Jos sydän ei ole tosissaan sarjassa mukana, niin suorittaminen voi jäädä vähän vaiheeseen. Eikä tätä nyt kannata käsittää sillä, että vähättelisin hänen suoritusta, mutta omalla tasolla se ei ole.

Jo ennen kisaa nostin kaksi nuorta esiin, eli Aki Mannisen ja Teemu Keljon. Molemmat suoriutuivat kisasta jälleen loistavasti. Manninen otti kohtuullisen hyvät lähdöt, vaikka luvatut holeshot -rahat jäikin tällä kertaa saamatta. Ensimmäisessä erässä Mannisella oli hieno taistelu, mikä päättyi kolmanteen sijaan. Erän jälkeen Aki kertoi, että kädet puutuivat pahasti ja ajaminen oli todella vaikeaa. En valitettavasti päässyt keskustelemaan asiasta toisen erän jälkeen, mutta siinä Mannisella oli ongelmia. Oliko ongelmat sitten käsien puutumisessa, vai väsymisessä, niin homma ei mennyt alkukauden muiden kilpailujen tavalla. Keljo puolestaan tuskaili 250 -kuutioisella pyörällä lähtöjen kanssa ja joutui tulemaan molemmissa erissä takaanta kohti kärkeä. Ennen kilpailu kirjoitin, että Keljo on harjoitellut jo isolla pyörällä ja oletin hänen ajavan sillä myös Torniossa, mutta näin ei käynyt. Teemu kertoi erien välillä, että hänellä ei ole vielä jousitus valmiina pyörässä, eikä voinut sen vuoksi tulla sillä vielä Tornioon.

Ruotsin vieras Per Nyberg yllätti ainakin allekirjoittaneen, toisin en mitään kaverilta osannut odottaakaan. Myös naapurimaan kuljettaja väsähti jonkin verran ja lisäksi teki muutamaankin kertaan tuttavuutta maanpintaan. Kuitenkin kokonaistuloksissa viides.

MXJ ja MX C/A

Muutama sana MXJ -luokasta. Ensinnäkin Reinikeen kaatuminen ensimmäisen erän ylivoimaiselta johtopaikalta ja ilmeinen loukkaantuminen oli todella kurja asia. Teemu Lahtinen ajoi kilpailun vauhdikkaan varmasti ja otti luokan voiton. Ehkä MXJ -luokan koko alkukauden positiivisin yllättäjä mielestäni on ollut Ville Meisola, joka ajoi myös Torniossa erittäin hyvin. Toisessa eräss Meisola näytti kuntonsa olevan kohdallaan ja vei erän nimiinsä selvästi.

Radan raskauden ja haastavuuden huomasi varsinkin MXJ -luokan kohdalla. Paikoin kuljettajien omaan painoon nähden raskaat 250 -kuutioiset pikkunelarit vaikuttivat viemän enemmän miestä, kuin kuski niitä.

Pienimmässä luokassa Matias Vesterinen ajoi uransa ensimmäiseen luokan Suomen Cupin voittoon ja oli syystäkin tyytyväinen. Vesterisen kohdalla huomaa selvästi sen, että hän on ajanut selvästi kovempi tasoisia EM-karsintoja, jotka ovat kehittäneet nuorukaista. Luokan tämän hetken nopein kuljettaja Roni Kytönen sortui virheisiin molemmissa erissä ja teki kilpailusta itselleen turhan vaikean. Hienolla ajolla Kytönen nousi kuitenkin kohtuullisille sijoille ja pelasti paljon sarjatilannetta silmällä pitäen.

MX C/A -luokan osalta on myös nostettava esiin pieni huolestuminen. Luokassa on yhä tänäkin vuonna aivan liian vähän kuljettajia, eikä sarjan taso ole tällä hetkellä päätä huimaava. Ehkä ensi kaudella tapahtuu luokkajaoille uudistuksia ja sitä kautta saadaan vain kaksi MX C -luokkaa. Tämä tasoittaisi kuljettajien määriä luokissa ja toivottavasti nostaisi sitä kautta CA -luokan tasoa. Kun kilpailuissa oli enemmän kuljettajia, joutuisi jokaisen sijan eteen tekemään enemmän töitä, eikä radalla vaan paikoin ajeltaisi. Tämä taas kehittää kuljettajia ja tekee heistä nopeampia. Mikä on sitten oikea ratkaisu luokan suhteen, sitä en osaa vielä sanoa, mutta pientä kehittämistä tuossa on.

Siinä pikaisesti yhteen niputettuna Tornion arvokilpailu.

Jani