Huomioita Päitsiltä

Hyvä on, lupaan näiden tekstien olevan viimeinen juttu tämän vuoden Päitsistä, paitsi jo jotain mielenkiintoista tulee tietty esille :)

Tämän vuoden Päitsi oli ainakin omaan silmään kisana helpompi kuin vuosiin ja tämä sama tuli myös monen henkilön suusta, joka oikeasti kilpailun ajoikin. Jäinen ja lumesta vapaa maa helpotti monin paikoin menoa paljon, eikä kylmyyskään vaivannut niin paljon, kuin monena vuonna. Mutta eihän koskaan ole helppoa ajaa prätkällä lähes 800 kilometriä, vaikka se tekisi pelkästään tiellä.

Kuljettajien vähyys näkyi Vierumäellä jo perjantaina iltapäivällä. Katsastus oli todella hiljainen, sillä kun 139 kuljettajaa katsastaa pyöränsä kuuden tunnin sisällä, ei ruuhkia paljon pysty syntymään. Vierumäestä sen verran on jälleen toistettava, että se on kilpailupaikkana aivan loistava. Majoituskapasiteetti on hyvä ja kaikki ovat yhdessä kasassa. Vaikka jostain ihme syystä tänä vuonna kaikki alueen mökit olivat loppuunmyyty, mikä on erikoista ottaen kuljettajamäärän huomioon.

Mielessäni olisi kasapäin asioita kilpailusta ja ennen kaikkea sen kehittämisestä, mutta yritetään nyt kiteyttää muutamilla huomioilla tämän vuoden kisa ja jättää kehitysideat myöhemmäksi.

1. Reitin merkkaus

Kun metsissä ei ole lunta, on maastokokeiden merkkaus aina haastavaa. Mutta toisaalta se onnistuu kesäkisoissa, joten miksi ei Päitsilläkin. Ehkä ongelma syntyi siitä, että merkkaajat eivät ole tottuneet merkitsemään reittejä kesäisissä olosuhteissa, tai ehkä paikoin maassa oli hieman lunta merkitsemishetkellä. Olipa syy mikä tahansa, aika perusvirheitä merkitsemisessä tehtiin. Esimerkkinä kun polku kääntyi pois pääuralta, oli pääuran poikki vedetty nauha, mutta merkkejä ei ollut. Tämä tietysti saa aikaan sen, että kun yksi kuljettaja vetää nauhan poikki, menevät kaikki suoraan. Eksymisissä hukkuu aikaa ja ennen kaikkea se aiheuttaa vaaratilanteita. Niin kävi nytkin esimerkiksi Jämsässä, kun kuljettajat ajoivat toisia vastaan reitillä. Eksyneet kuljettajat kääntyivät takaisin hakemaan reittiä, mutta eivät nähneet kääntymispaikkaa toisestakaan suunnasta vaan jatkoivat vahingossa reittiä vastakarvaan. Ja siinä vaiheessa kun seuraava kuljettaja tuli vastaan, tajusivat he tilanteen. Onneksi nyt ei sattunut mitään, mutta riskit olivat suuret.

Kenenkään on vaikea mitata sitä, kauanko aikaa meni hukkaan. Mutta jos selvästi nopeampi kuljettaja ohittaa toisen kuljettajan 18 kilometrin maastokokeen alussa ja menee menojaan, vaan kohdatakseen maastokokeen lopussa ohittamansa kuljettajan uudelle ajettuaan harhaan, on sekunteja hukkunut aika paljon. Tämä ei varmasti montaa sijaa suoraan ratkaissut, mutta aiheutti harmitusta ja keskittymisvaikeuksia monille, jota kautta aikaa hukkui.

2. Yleisö

Omasta mielestäni tänä vuonna reitillä oli todella paljon yleisöä. Hieno sää houkutteli varmasti monta katsojaa paikalle nauttimaan endurosta ja auringosta. Valtaosa oli tietysti enduron parissa olevia ihmisiä, mutta osa katsojista oli jopa ensimmäistä kertaa katsomassa kilpailua.

Muutamille alkoholin nauttiminen liittyi tiivisti kilpailun seuraamiseen ja se saikin joiden harkintakyvyn pettämään ja tekemään typeryyksiä. Tällä kertaa ainakin lauantaina illalla pimeässä reittimerkkejä oltiin poistettu ja laitettu niitä vääriin paikkoihin, sekä kuljettajia oltiin osoitettu taskulampuilla edestäpäin. Tietysti tämä taskulampulla osoittaminen saattoi olla täysin tahatonta ja sillä haluttiin vaan selvittää kuka kuljettaja tulee, mutta kuskeille se on huono asia.

3. Tulospalvelu

Välillä kritisoin enduron tulospalvelua, mutta jälleen kerran se toimi Päitsillä kuin junan vessa. Tulokset tulivat livepalveluun todella nopeasti pätkän loppumisen jälkeen ja homma todella toimi. Ainoa kerta kun siinä oli pieniä ongelmia, oli sunnuntaina MK22 jälkeen. Siirryin itse siinä vaiheessa kohti maalipaikkaa, kun puhelimella katsoin tuloksia. Niiden mukaan Hellstenin johto olikin enää 1.10 ja toiseksi oli noussut Kaivolainen. Mattila oli kolmantena 2.19 perässä ja Tarkkala oli keskeyttänyt. No siitä käynnistyi itselläni hirvittävä puhelinrumba, kun yritin selvittää mitä parin kilometrin pätkällä oli oikein tapahtunut. Huolestutin siinä jo mm. Kytösen Veskun ja pari muutakin henkilöä. Ennen kuin noin 15 minuutin kuluttua tulokset korjattiin oikeiksi. Mutta tämä oli tosiaan ainoa ongelma.

4. Katsastus

Pari asiaa pisti silmään katsastuksessa, jotka halusin nostaa esille. Ensinnäkin renkaiden napoja ei merkitty, mikä on aiemmin tehty. Tämä tietysti mahdollisti sen, että pyörät pystyi vaihtamaan vanteineen helposti ainakin pienemmissä huolloissa, missä ei ollut yleisöä.

Lisäksi numeroiden fonttisääntö näyttää olevan unohdettu jo täysin. Tämä on sellainen asia, mikä ei vaan omaan ajattelumalliin mahdu. Kangasalan kilpailussa laitettiin kuljettajat vaihtamaan numeroita sen vuoksi, että ne olivat yhden millin liian paksuja, fontin ollessa oikein. Nyt kun lähes kaikilla kuljettajilla on lähes oikeat fontit, on asia unohdettu ja mukaan pääsi millaisilla fonteilla tahansa. Tällaisten asioiden johdosta lajiryhmän tekemiltä päätöksiltä menee pikku hiljaa usko. Jos jotain päätetään, sen muukaan mennään koko kausi, eikä kahta kilpailua.

5. Yleinen kiinnostus lajiin

Reitillä olleiden katsojien lisäksi kilpailu sai tänä vuonna huomiota hyvin myös eri medioissa. Paikalla oli usean valtamedian edustajia ja palstamillimetrejä tuli kiitettävästä. Kilpailusta tulee myös 5. päivä televisiosta n. 40 minuutin kooste, mikä on aivan loistavaa. Median paikalle saamisen kanssa järjestäjillä on ollut varmasti sormensa pelissä, joten hienoa työtä!

6. Partioluokka

Valitettavasti partioluokka oli tänä vuonna todellinen vitsi. Mukana taisi olla kolme joukkuetta, eikä niille saatu viikonlopun aikana edes joukkuetuloksia. Luokkaa ei promottu millään lailla kuljettajille etukäteen ja lisäksi kun jokaisella kuljettajalla oli oma kiinteä numero, oli joukkueiden erottaminen maastossa vaikeaa. Vaikka etunumerokilvessä olikin pieni kirjain. Ja tiedän, että jankutan tästä samasta asiasta uudelleen, mutta kun tällä luokalla on älyttömän suuri potentiaali kasvaa isoksi luokaksi ja houkutella harrastajia mukaan.

7. Maalipaikka

Kilpailun maali oli tänä vuonna Teboil Avian pihassa Vantaalla. Paikka itsessään oli hyvä, joskin ehkä hieman hankala monien eri parkkipaikkojen johdosta. Mutta ehdottomasti järjestäjille pisteet kotiin paikasta, joka 100 -kertaisesti parempi kuin Vuosaari. Vantaalta oli maalaisenkin mukava lähteä kilpailun jälkeen ajamaan kohti kotia.

Kuljettajat

Sitten muutama sananen muutamasta kuljettajasta:

Antti Hellsten

Huh huh, minkä tempun Hellsten teki. Rehellisesti rankkasin itse useamman kuljettajan Antin edelle ennen kilpailua, mutta toisin kävi. Valtaosa tietää sen, että Antti jos kuka on todellinen mielialakuljettaja. Kun lauantaiaamu käynnistyi vauhdikkaissa merkeissä ja hyvällä fiiliksellä, oli mikä tahansa mahdollista. Tiedossa oli myös se, että Kytönen Motorsportin kuljettajalle olivat Jämsän pätkät tuttuja, joten hyvän menon pystyi odottamaan jatkuvan vielä siellä. Mutta se ei loppunut missään vaiheessa, ei edes pimeällä. Mikään ei häirinnyt hänen ajoaan ja hyvä fiilis jatkui läpi kisan. Sää ja reitti suosi myös Anttia, joten kaikki oli valmiina yhdelle suurimmista yllätyksistä Päitsin voittajien suhteen, ainakin 2000 -luvulla. Jos Hellstenin voiton syy pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, olisi se: varmuus. Tätä varmuutta ei kilpailussa ollut kenelläkään muulla kärkikuljettajalla ja se yhdistettynä kovaan vauhtiin ratkaisi pelin.

Jari Mattila

Voidaan sanoa, että Mattila hävisi Päitsin lauantai aamupäivän aikana. Yksinkertaisesti kärjessä ei ole varaa antaa niin paljon muille etumatkaa alussa, kuin Mattila teki. Jämsän pätkällä sattunut eksyminen verotti myös paljon aikaa ja ehkä heikensi keskittymistäkin. Lauantaina iltapäivällä ajo rupesikin kulkemaan paremmin ja sama meno jatkuin sunnuntaina. Tilille tuli paras sijoitus Päitsillä ja yleiskilpailun toinen sija, joka on suoritus johon vain todella harva pystyy. Vaikka omassa mielessä Mattila saattoikin olla hieman pettynyt, kun tavoiteltua voittoa ei tullut.

Joni Kaivolainen

Hellstenin ohella todellinen yllättäjä. Lauantaina aamulla ajettiin pätkiä, jotka olivat Kaivolaiselle todella tuttuja, joten vauhti ei siellä ollut yllätys. Jarruongelmat ja vatsavaivat veivät kuitenkin parhaan vauhdin lauantaina illalla ja Mattila tavoitti hänet, mennen menojaan. Mutta siitä huolimatta yleiskilpailun kolmas sija on loistava saavutus 18 -vuotiaalle nuorukaiselle, eikä kukaan takuulla sitä osannut odottaa, paitsi tiimipäällikkö Timo Niemitalo.

Toni Eriksson

Erikssonin lauantaiaamu käynnistyi hieman nihkeästä ja eroa tuli heti kärkeen. Eriksson oli kyllä tasainen, mutta huippuvauhti puuttui koko kisan ajan, vaikka tilille tuli yksi yleiskilpailun pohja-aika. Kisan neljäs sijakin oli uhattuna, kun Toni ei vaihtanut lauantaina illalla uutta takarengasta alle ja Tarkkala tavoitti häntä. Onneksi Juustoportin huollossa hän sai uuden renkaan alle ja meno taas maistui paremmin. Ottaen huomioon kilpailun sään, olisin odottanut Erikssonilta hieman parempaa sijoitusta.

Marko Tarkkala

Tarkkala oli todella vaisu koko lauantain. Erikssonin tavoin kelin piti suosia häntä, mutta näin ei ollut. Vasta sunnuntaina Make pääsi omaan vauhtiinsa ja ajoi yhden yleiskilpailun pohja-ajan ja useampia luokkapohjia. Myös Tarkkalalta olisin odottanut enemmän.

Sellaista tällä kertaa, paljon jäi vielä kirjoittamatta, mutta kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämänkin!

Jani