Huomioita Kangasalalta

Kauden ensimmäinen enduron SM-osakilpailu kaasuteltiin Kangasalalla viime viikonloppuna. Aloitetaan kilpailun läpikäyminen jälleen suunnilleen aikajärjestyksessä ja sanotaan muutama sana kilpailun tiedottamisesta. Jo Mäntsälän kilpailun kohdalla moitin tiedon vähyyttä etukäteen ja Kangasalan kohdalla voidaan sanoa samaa. Reittikartta oli saatavilla etukäteen ja lisäksi jokaisesta pätkästä oli reittivideot olemassa, mutta siihen se jäikin. Kuljettajat kaipasivat tietoa huoltovälien ja maastokokeiden pituuksista, samaan aikaan kuin yleisö kaipasi tietoa monelta kuljettajat olisivat milläkin maastokokeella. Itse sain nämä asiat selville kun soitin kilpailunjohtajalle, mutta aika monella katsojalla ei ollut tätä mahdollisuutta. Eli näiden perustietojen tuottaminen katsojille ja kuljettajille olisi ensiarvoisen tärkeää.

Reitti

Kilpailun reitti pyöri kilpailukeskuksen lähellä ja myös huoltoporukoilla oli mahdollisuus seurata aivan vieressä mennyttä maastokoetta, mikä on aina erittäin hyvä asia. Muutenkin kompakti reitti oli myös katsojille hyvä, sillä kilpailua pystyi seuraamaan helposti monella maastokokeella. Parkkitilaa yleisölle löytyi hyvin maastokokeilta yksi ja kaksi, sekä pätkillä pystyi seuraamaan kuljettajia pitkiä pätkiä. Iso plussa huollolle oli myös ravintolapalveluiden (makkaraa!) sijainti varikon sisääntulon vieressä, joten maukasta syötävää löytyi helposti. Valitettavasti tällä kertaa en pysty antamaan arvostelua kisamakkaroista, koska Päitsiin valmistautuminen ei mahdollista makkaroista nauttimista.

Lisäksi erittäin hyvä asia oli se, että reitillä oli runsaasti metsäsiirtymiä. Näin kilpailuun saatiin hieman lisää haastavuutta ja kuntoa kysyttiin enemmän, tietysti myöskään talvella tiesiirtymät eivät kauhean miellyttäviä, kylmyyden takia.

Itse maastokokeista täytyy esittää hieman kritiikkiä. Valtaosa alkukauden kilpailuista on ollut rehellistä metsäspooria, tai hieman pellolla olevaa lumispooria. Kangasalalla iso osa kilpailusta oli aurattua peltoa, joskin sielläkin oli kymmenisen senttiä lunta. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut kunnon metsäspooria reilusti enemmän, tai sitten auraamattomalla pellolla olevaa spooria. Aika harva pääsee harjoittelemaan auratuilla pelloilla, eikä sellainen oikein Suomen talvienduroon sovikaan.

Muutama kuljettaja kritisoi mie sitä, että miksi kilpailun startista ajetaan suoraan tietä pitkin kilometrin päässä olevalle maastokokeelle, joka on vielä kierroksen pisin? Monilla on ongelmana käsien puutuminen, ennen kuin ne lämpenevät. Olisiko ollut parempi ajattaa ennemmin lyhyet maastokokeet aluksi ja vasta kierroksen lopussa tuo pitkä pätkä? Mene ja tiedä, mutta tuo muutaman kuljettajan esittämä asia on aito.

Maastokokeista vielä sen verran, että pituutta niillä olisi saanut olla enemmän. Nyt taisteltiin kuitenkin SM-pisteistä ja kilpailujen tulisi olla vaativampia ja pidempiä kuin kansallisten kilpailujen. Nyt voittajalle tuli maastokokeille ajoaikaa yhteensä vain 1.15. Lisäksi pätkien aikojen epätasopaino oli melkoinen. Ensimmäinen maastokoe kesti n. 15min, toinen n. 6min ja kolmas n. 3min. Tietysti tiedän sen, että jos järjestäjillä olisi mahdollisuus, he tekisivät pidempiä maastokokeita ja niin pitäisikin.

Spoori maastokokeilla oli paikoin melko pehmeää ja meni kisan aikana hieman huonoon kuntoon. Tälle asialle järjestäjät eivät kuitenkaan voi mitään ja se tavallaan kuuluu talvienduroon. Ongelma on vaan siinä, että valtaosa kuljettajista harjoittelee samoissa jäisissä spooreissa ja sitten kisassa pehmeät spoorit tulevat yllätyksenä. Tokihan tämä johtuu siitä, että yleensä kaikissa treenipaikoissa reittiä tahkotaan koko talvi ja se kovettuu. Mutta pehmeät spoorit kuuluvat talvienduroon.

A1 -luokka hallitsi

Jo etukäteen kirjoitin A1 -luokan olevan tällä kaudella tasokkain ja kilpailu sen myös osoitti. Yleiskilpailun viisi ensimmäistä kuljettajaa oli kyseisen luokan kuskeja. Todella mielenkiintoista onkin, pystyykö joku pikkuluokan kuljettajista jopa voittoon Päijänteen Ympäriajossa?

Kuljettajat

Mennäänpä seuraavaksi ruotimaan kuljettajien suorituksia. Otetaa kohteeksi yleiskilpailun viisi nopeinta kuljettajaa ja muutama satunnainen poiminta.

Antti Hellsten

Hellsten antoi melkoisen myrskyvaroituksen muille luokan kuljettajille. Vauhti oli todella kylmää ja Antti näyttää päässeen hyvin sinuiksi pikkunelarin kanssa. Antti on tunnetusti 'mielialakuljettaja' eli kun asiat menevät hyvin, ne tekevät sitä jatkossakin. Joten luokassa saavat pistää parastaan, mikäli mielivät napata talvelta täydet pisteet SM-pottiin. Toki täytyy ottaa huomioon se, että tietyllä tavalla nopea ja paljon peltoajoa sisältänyt reitti varmasti suosi Hellstenia. Riihimäellä reitti tulee olemaan täysin erilainen ja onkin mielenkiintoista nähdä, millainen on Hellstenin vauhti täysin metsäspooreissa. Kilpailun jälkeen voittaja kertoi, että ei ole vielä varma Päitsille osallistumisestaan. Rivien välistä on luettavissa, että homma on rahasta / tuesta kiinni. Toivottavasti tämä voitto kuitenkin avaa sponsorien kukkaroa ja mies saadaan Päitsille, sillä menestymisen mahdollisuudet ovat suuret.

Eero Remes

Remes tuli Kangasalalle lähes suoraan Espanjasta ja kaiken lisäksi vielä uudella pyörällä. Omasta mielestäni Eeron vauhti spoorissa oli positiivinen yllätys, vaikka kuinka otetaan huomioon se, että kyseessä on ammattimies. Ei nimittäin varmasti ollut helppoa tulla lumeen ajamaan uudella pyörällä. Remeksen ajo oli porukan aggressiivisimman näköistä, osin johtuen siitä, että takaiskunvaimennus oli crossiin säädetty, eikä toiminut spoorissa parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä 20 pistettä tulevat olemaan varmasti tärkeät, kun SM-mitaleja jaetaan kauden lopussa.

Aleksi Jukola

Jukola vaan jatkaa kehittymistään. Nuorukainen on ottanut mielettömän suuren harppauksen vauhdissa reilun vuoden aikana ja oli kilpailussa todella hyvä. Silmällä katsottuna, aika paljon tuli vielä oho -tilanteita, eikä kurvit taittuneet parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siitä huolimatta vauhti oli todella hyvää. Nyt kun pikkuveli Lari Jukolakin nousi vielä B-luokkaan endurossa, saatamme nähdä kohta veljesten välisiä taisteluita.

Jari Mattila

Ymmärrettävästi luokka voittoa tavoitellut Mattila ei ollut tyytyväinen sijoitukseensa, vaikka olikin yleiskilpailussakin neljäs. Ehkä Mattilan ajosta puuttuu se tietty aggressiivisuus, mihin olemme tottuneet, mutta tosin spoorissa ajamisen rauhoittaminen on usein nopeampia tapa edetä. Ajo oli hieman kankean näköistä, varsinkin kilpailun alussa. Se näkyi myös tuloksissa ja parhaat EK-sijoitukset tulivat kahdelta viimeiseltä pätkältä, joissa Mattila oli toinen. Liekö sitten konkarilla ollut jopa hieman jännitystä kisan alussa?

Miko Mellin

Hieman päinvastoin kuin Mattila, Mellin hiipui lopussa. Mäntsäläläinen myöntää itsekin, että talven vähäiset treenit näkyvät kunnossa ja väsy tulee jossain vaiheessa. Muutenkaan Mellin ei ole päässyt viime vuoden lentoon, ainakaan vielä tässä vaiheessa kautta. Nopeat auratut pellot eivät varmasti sopineet Mellinille, joka viihtyy paremmin perinteisissä lumispooreissa.

Toni Eriksson

Eriksson avasi endurokautensa Kangasalalta ja hyvin avasikin. Toinen sija luokassa Mikko Tontin jälkeen ja vain reilun minuutin tappio. Eriksson piti nopeista peltopätkistä ja ne sopivat hänelle hyvin. Tonin ajosta on sanottava se, että hän ei näytä lainkaan crossikuljettajalta spoorissa. Meno on varmaa ja tasaista, eikä siinä ole turhaa reuhaamista tai liikaa yrittämistä. Tämä on varmasti asia, josta on hyötyä Päitsillä.

Eemil Pohjola

Huima tasonnosto alkukauden kilpailuista. Tähän asti Joni Kaivolainen on mennyt Pohjolaan nähden omaa vauhtia nuorten luokassa, mutta Kangasalalla Pohjola iski takaisin. Kun Kaivolainen jäi ensimmäisellä maastokokeella mäkeen kiinni ja menetti aikaa, hyödynsi Pohjola tilanteen. Kaivolainen ajoi huomaa vauhtia tuota 22 sekunnin eroa kiinni koko päivän, mutta Pohjola ei sortunut virheisiin, vaan nosti omaa vauhtiaan ja tasoaan. Hän johti kilpailua viimeiselle maastokokeella asti, jonne Kaivolainen valitettavasti keskeytti. Joka tapauksessa Pohjola ansaitsi voittonsa ja ajoi todella loistavan kilpailun.

Kimmo Hurri

Hurri lunasti kilpailussa jo hieman häneen kohdistuneita odotuksia. Yksi pohja-aika luokassa ja myös yksi kakkos- ja kolmosaika. Nämä kaikki samalta maastokokeelta, eli kilpailun lyhimmältä reilun kolmen minuutin pyrähdykseltä. Eli vauhti on kohdallaan ja kuntokin, mutta ehkä varmuutta pitäsi saada lisää ja sitä kautta pienet virheet vähenevät, joita yleensä pidemmillä maastokokeilla tulee.

Kiitokset jälleen kaikille, jotka jaksoivat lukea höpinät loppuun!

Jani