Huomioita Hyvinkäältä

Supercrossista on jo useamman vuoden ajan yritetty tehdä kurapyöräilyn lippulaivaa ja kohtuullisesti siinä onkin onnistuttu. Mikään muu kilpailu ei kerää niin paljoa yleisöä lehtereille ja myös nyt myös oheistoimintaa oli nähtävissä. Päivästä oltiin selvästi yritetty tehdä tiivistä ja lyhyttä, mainostamalla kisaa alkamaan klo. 14 ja loppumaan klo. 17.30. Tämä onkin ehdottoman oikein, sillä kukaan lajin ulkopuolinen tuskin jaksaa koko päivää katsomossa istua tuijottamassa harjoituksia ja aika-ajoa. Jos verrataan kilpailua vaikka jääkiekko peliin, niin siinä katsoja maksaa n. 30€ lipun vajaan kolmen tunnin pelistä. Tuon kolmen tunnin ajan yleisö jaksaa olla kiinnostunut tapahtumasta, mutta jos tapahtuma kestää pidempää ja siinä on taukoja, hiipuu kiinnostus eikä katsoja välttämättä palaa ensi vuonna tapahtumaan. Kokonaisuutena tapahtuma oli ehdottomasti lähes parasta mitä crossin SM-sarjojen puolella on hetkeen aikaan nähty.

Missä media?

Katsomossa näkyi omaan silmääni huomattavan paljon katsoa, tarkkaa lukumäärää ei valitettavasti tiedossani ole. Paikalla oli toinen toista suurempia julkkiksia, Seppo Rädystä Elastiseen. Ainoat keitä ei muuten paikalla näkynyt, oli valtamedioiden edustajat. Missä oli Hesari, Iltalehti ja Iltasanomat, eikö heitä kiinnostakaan meidän lajimme suurin tapahtuma??? Urheiluruutu oli paikalla, mutta heitäkin kiinnosti Sami Hyypiä enemmän kuin kisat. Valitettavasti maamme johtavia medioita ei tällä hetkellä kiinnosta suomalainen motocross, poikkeuksena Harri Kullas. Mikäli Kullas olisi ollut paikalla, olisi myös Hesari ollut todennäköisesti paikalla ja laji olisi saanut näkyvyyttä. Tässä tilanteessa olemme yhä edelleen, vaikka supercross sarja onkin nostanut suomalaista crossia ylös näkyvyyden ja näyttävyyden silmissä. Kenen vastuulla on kilpailuista tiedottaminen isoihin medioihin ja miten se tehdään? Onko se liiton tehtävä, kilpailujen järjestäjien tehtävä vai kenenkä? Tosiasia on se, että jos esimerkiksi Hesarissa ja Iltalehdessä viime vuosina olleet jutut ovat siellä ainoastaan Koivusen Veskun ansiosta, jolla on taustaa ja kiinnostusta lajiin ja suhteet julkaisuihin. Koivunen ja Kari Aho aikoinaan enduron saralla, ovat omilla suhteillaan saaneet tehtyä jutut kyseisiin julkaisuihin ja sen vuoksi lajit ovat saaneet näkyvyyttä myös isoissa medioissa. Entäpä jos vesakoivusia ja kariahoja ei olisi koskaan ollut olemassa? Kuinka paljon vähemmän näkyvyyttä lajimme olisivat medioissa saaneet? Vastaanpa itse itselleni: PALJON.

Jo ennen muinoin viidakossa kuului sanonta: Kukapa sen kissan hännän nostaa, muu kuin kissa itse. Jonkun lajin sisältä on pakko ottaa ohjat haltuunsa ja ruveta hoitamaan suhteita ja tiedottamista isoihin medioihin. Ja pikainen muistutus siitä, tiedotus ei ole tekstin lähettämistä Hesarin toimitukseen! Nyt rupesi lipsumaan ajatus hieman harhaan, joten palataan asiaan.

Aikataulut

Nyt lauantai oli aikataulutettu hyvin ja kun itse kisa alkoi, oli sen jälkeen yksi pidempi tauko ja muutama lyhyempi (yksi loukkaantumisesta johtunut). Lauantaina kuljettajia oli riittävästi, kisa hyvää ja koko ajan oli katsojille nähtävää. Show oli kaikin puolin katsojien silmistä onnistunut.

Valitettavasti sunnuntaista ei voi sanoa samaa. Erät olivat lyhyitä, niitä oli vähän ja tauot oli aivan liian pitkiä. Jos kilpailun aikana on 45 minuutin mittainen tauko, sen jälkeen ajetaan yksi 6 kierroksen erä ja sen jälkeen on noin 40 minuutin mittainen tauko, ei voida puhua yleisöystävällisestä lajista. Tässä vaiheessa ei kannata selittää asiaa sillä, että MX C/A-luokassa on vähän kuljettajia ja sen takia aikataulut menivät päin honkia, koska varmasti kaikki jotka lajin parissa pyörivät tiesivät tuon asian jo viime talvena. Myös MX B-luokassa oli hieman vähänlaisesti kuljettajia. Itse en ole varma, onko MX B välttämättä oikea luokka supercrossiin? Aika moni luokassa ajavista hieman vanhemmista kuljettajista kertovat, ettei supercrossi ole heidän juttunsa ja ymmärrän sen kyllä vallan mainiosti. Kuitenkin lähes kaikkien luokassa ajavien kuljettajien täytyy mennä töihin seuraavana päivänä ja valitettavasti supercrossissa sattuu tapaturmia hieman useammin kuin tavallisessa crossissa.

Oma mielipiteeni formaatista on seuraava: Kisat yksipäiväisenä, mukaan A-luokan lisäksi MXJ ja MX C/A-luokat. Tarvittaessa rajoitettaan kuljettajien määrää, esim. MXJ- ja MXC/A-luokkien liigapisteiden perusteella, siten että luokkien kuljettajat mahtuisivat kahteen aika-ajoryhmään. Näin ollen saataisiin yhdestä päivästä erittäin tiivis ja tapahtumia täynnä oleva. Tämän johdosta myös C/A-luokkalaiset saisivat ajaa yleisön silmien edessä, eikä tyhjille katsomoille.

En tiedä toimisiko homma, mutta ainakin itselleni jäi sunnuntain tapahtumasta todella huono maku suuhun, enkä ollut ainoa. Varmasti lajiryhmä on näitä asioita jossain vaiheessa miettinytkin ja todennut nykyisen mallin parhaaksi.

Liputus

Mitäpä tästä asiasta voisi sanoa, ettei suututtaisi osaa ihmisistä… Tosin jos näitä asioita ei nosteta esiin, ei koskaan mitään tapahdukaan, joten otetaan vihat niskaan. Valitettava tosiasia vaan on se, että lippumiesten toiminta Hyvinkään superissa oli paikoin todella vaarallista. Jos kuljettaja makaa maassa lääkärien hoidettavana radan vaarallisimmassa kohdassa, aivan radan reunalla ja hänen pyöränsä etupyörä on vielä radan sisällä, onko silloin lipun liehuttava vai oltava paikallaan? Jos kuljettaja on kaatunut ja makaa maassa keskellä rataa 180 asteen kurvin ulostulossa, eikä häntä näe kurviin sisään ajaessa, onko lipun silloin liehuttava vai oltava paikallaan? Jos kuljettaja makaa pyöränsä kanssa maassa kurvin jälkeisen hyppyrin alastulossa, ns. pimeässä kohdassa, pitääkö lippua heiluttaa sisäkurvin puolella reilun metrin päässä radasta, vai pitääkö lippumiehen tulla tuossa vaiheessa edes radan reunalle?

Viimeisessä tapahtumassa toinen kuljettaja törmäsi pyöräänsä nostaneeseen kuljettajaan, mutta ilmeisesti suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Välillä mietin, että mitä radalla täytyy tapahtua, jotta liput liehuvat. Normaali kaatuminen kun siihen ei tuntunut aina riittävän.

Tässä asiassa kuitenkin on loppu viimein kyse kuljettajien turvallisuudesta ja myös hoitohenkilökunnan turvallisuudesta, joka on taattava. Ymmärrän ongelman, toimitsijoita on vaikea saada kilpailuihin, mutta kyllä heidän koulutuksensa pitäisi siitä huolimatta hoitaa kunnialla.

Kääntöpuolena tälle asialle on tietysti kuljettajien piittaamattomuus liputuksista. Itse en yhtään kyseistä tapahtumaa todistanut, mutta varsin luotettavista lähteistä kuulin muutamiakin tapauksia, missä kuljettajat olisivat hypänneet hyppyristä liehuvalla keltaisella. Kun en itse niitä nähnyt, en voi ottaa suoraan asiaan kantaa, mutta tekohan on täysin rangaistava ja siinä tullaan jälleen myös kanssa kilpailijan kunnioittamiseen.

Kuljettajat

Hyvinkään superissa ei ollut omasta mielestäni suuria yllättäjiä, eikä oikeastaan myöskään suuria pettymyksiä. Dean Ferrisin voitto ei ollut varmasti kenellekään yllätyt, eikä varmastikaan Pyrhösen toinen sijakaan. Pienenä yllätyksenä itse asiassa itselleni tuli ICE1RACINGin suomalaisten Tiaisen ja Koskelan hyvä vauhti. Tiaisen osalta en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Vaihtoehtoina oli podium paikka tai sijoitus kymmenen tietämillä tai keskeytys. Tähän astiset kilpailut mitä on Tiaiselta nähnyt, eivät ole säväyttäneet minua. Hyvinkäällä nähtiin mielestäni kehittynyt kuljettaja joka pisti Pyrhöselle, tämän kotiradalla, tosissaan kampoihin. Aikaisemmin monesti virheisiin sortunut Tiainen oli todella varma ja sopivan aggressiivinen.

Koskelaan pätee samat sanat varmasta ja aggressiivisesta kuljettajasta. Lähtö ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta mies nousi varmasti kohti kärkeä ja tavoitti edellään ajanut kaksikkoa Pyrhönen-Tiainen. Vahva kisa Koskelalta ja nyt pyörän sarvissa nähtiin täysin erilainen mies kuin Vantaalla MX1-kauden avauksessa.

Jos pettymyksiä etsitään, niin Toni Erikssonin sijoitus oli sellainen. Eriksson ajoi hienon alkuerän, taistelleen Ludde Söderbergin kanssa kakkossijasta, mutta huono lähtö finaalissa ja kaksi kaatumista pudottivat vantaalaisen sijalle 17. Eriksson odotteli tarkoituksella kärkikuljettajia ja laski heidät kierroksella ohi, ajaen tämän jälkeen heidän perässään. Vauhtia oli kyllä, mutta kaatumiset pudottivat.

Pieni pettymys oli myös Riku Viljakaisen suoritus. Viime syksynä Lahden supercrossissa ja Viron superissa loistanut Viljakainen tuntuu vauhdillisesti jäävän helpoilla radoilla. Lahti ja Virokin olivat ratojen osalta teknisiä ja haastavia ja missään nimessä Hyvinkään supericross radasta ei voi sanoa samaa.

Kokonaisuutena supercrossin SM-avaus oli loistava ja juuri sellainen, kuin tämä laji vaatiikin. Ainakin allekirjoittanut jää odottamaan vesi kielellä, mitä seuraava Turussa ajettava superi tulee tarjoamaan. Siellä kun lauantaille lyödään vielä Supermototkin radalle!

Jani Hovi