Huomioita Helsingin supercrossista

Supercrossin SM-sarja polkaistiin käyntiin Helsingin messukeskuksena viime viikonloppuna. Kisa oli kolmas peräkkäinen yhtä monena vuotena messukeskuksessa järjestetyistä ja kokonaisuutena varmastikin paras kolmesta. Jo pelkästään sen vuoksi, että nyt rata oltiin tuotu isoon halliin ja kaikki katsojat näkivät helposti koko radan.

Rata

Kilpailun rata muutettiin perjantaiksi täysin torstain harjoituspäivästä. Itse en ollut paikalla torstaina, joten en osaa kommentoida alkuperäistä rataa sen suuremmin, paitsi kuulupuheiden pohjalta. Kaikki kenen kanssa asiasta keskustelin, olivat ratkaisun kannalla. Alkuperäinen rata kun oli ollut hieman liian vaikea ja sitä kautta myös hidas.

Perjantaina rata oli vielä valitettavan pehmeä ja se aiheutti vaikeuksia monille kilpailijoille. Samalla myös vaaratilanteet lisääntyivät, joista pahimpana esimerkkinä toimi maalihyppyri. Hyppyrin lähtö oli todella pehmeä ja spoorit paikoin upottivat ennalta arvaamattomasti, minkä johdosta tulikin todella monta ”läheltä piti” –tilannetta ja muutamia pahoja kaatumisiakin. Lauantaille rata parani huomattavasti, eikä niin pahoja spooreja enää tullut. Ratamateriaali oli tänä vuonna jäässä kun se tuotiin halliin ja sulaessa muuttui kosteaksi, sen vuoksi perjantaina spooreja muodostui huomattavan paljon.

Rata muuten oli kilpailuun erittäinkin sopiva. Haastavuutta oli riittävästi (varsin takasuoralla ollut rytmisuora), mutta ei kuitenkin mitään ylitsepääsemättömän vaikeata. Eri linjoja kuitenkin löytyi suorille ja sitä kautta ohittaminen oli mahdollista. Yleisön kannalta harmillista oli varmasti se, että yleisön edessä oli sileä starttisuora ja radan mielenkiintoisimmat osuudet olivat maalihyppyrin takana. Tämä taas johtui hallin turvamääräyksistä, eikä se ollut järjestäjien käsissä.

Tilan pienuus tietysti vaikutti siihen, että rata oli hieman lyhyt ja kierroksella ohitettavia riitti kärjellä. Tämä taas myös kilpailusta seuraamisen varmasti osalta hieman vaikeaksi, kun ei tiennyt kuka on samalla kierroksella kenenkin kanssa.

Aikataulu

Tämä vuonna kilpailu oli siirretty ajettavaksi messujen aikaan, eikä myöhemmin illalla. Ainakin omasta mielestäni tämä oli hyvä ratkaisu, koska sen avulla paikalle saatiin runsaasti katsojia messuilta, varsinkin kun seisomakatsomoon pääsi kaikki messuvieraat. Kun vielä messujärjestäjät olisivat tajunneet kuuluttaa isossa messuhallissa hieman supercrossin aikatauluista, olisi esimerkiksi harjoituksia ollut katsomassa varmasti enemmän ihmisiä. Nyt messuhallin puolella olijat eivät oikein tienneet mitä supercrossihallissa tapahtuu.

Itse kilpailun aikataulu pysyi kohtuullisesti kontrollissa. Toisena päivänä aikataulu hieman laahasi, mutta ei mitenkään ratkaisevasti.

Yksi aikatauluun vaikuttava tekijä on tuo rata. Nyt radalle oli pakko tehdä huoltotoimenpiteitä jokaisen lähdön jälkeen, joka venytty aina lähtöjen väliä. Katsojien kannalta olisi ihanteellista, että ensin ajettaisiin putkeen kaikki alkuerät, jonka jälkeen olisi vaikka kunnon 15 – 20 minuutin tauko, ennen taas seuraavia eriä. Nyt jokaisen erän jälkeen oli ennalta määrittelemätön tauko, kun koneet tasoittivat rataa. Tuona aikana yleisö ei voinut kuitenkaan poistua katsomasta vaikkapa hakemaan juotavaa, koska seuraavan erän alkamisajasta ei ollut tarkkaa tietoa. Mutta tämä ongelma tosiaan juontaa juurensa pehmeään rataan ja sen huoltotarpeeseen.

Yleisö

Kuten tuossa edellä jo kirjoitinkin, oli mielestäni katsomoissa ilahduttavan paljon katsojia. En tiedä tarkkaamaa mitä istumakatsomot vetivät, mutta arviolta niihin mahtui 1 500. Tämän lisäksi seisomapaikoille mahtui luultavimmin maksimissaan ehkä saman verran, joten yleisöä oli parhaimpana aikana lauantaina luultavimmin n. 3 000. Moni ihmetteli toisessa päädyssä olleita kahta lähes tyhjää katsomoa. Kertoman mukaan nuo paikat oli varattu vieressä olleen pyörätuoli katsomon saattajille, eikä niihin päässyt muut katsojat. Tämä tilanne oli ainakin lauantaina kilpailun alussa ja se hämmästytti monia.

Kuljettajat

Helsingissä nähtiin ilahduttavan suuri määrä kilpailijoita. Alun perin katselin itse lähtöluetteloa läpi ja pelkäsin hieman suuria tasoeroja, jotka kilpailijoilla oli. Tämä näkyikin radalla kierroksella ohitettavien muodossa, mutta oikeastaan tuosta johtuvia kaatumisia tai loukkaantumisia ei mielestäni tullut.

Käydäänpä sitten vielä muutamia kuljettajia läpi.

Harri Kullas

Perjantain finaali herätti paljon keskustelua Kullaksen osalta. Itse olin jo lopettanut kärkikaksikon seuraamisen, kun ero vaikutti niin suurelta ja keskityin perässä oleviin kamppailuihin. Kun hetken kuluttua siirsin katseeni Kullakseen, oli meno todella hitaan näköistä. Ensimmäisenä itselleni tuli mieleen, että pyörässä on jokin vika tai sitten esimerkiksi kädet olivat totaalisen puutuneet. Kierroksella ohitettavia oli edessä, mutta vaikutti ettei Kullas edes kunnolla pyrkinyt heidän ohi vaan osittain ajautui samaan ryhmiin ja vauhtiin heidän kanssaan. Samaan aikaan puolestaan Ricky Renner oli saanut huoman vauhdin päälle ja ajoi parissa kierroksessa viiden sekunnin eron kiinni ja meni helposti Kullaksen ohi. Harri kertoi kisan jälkeen, ettei tajunnut Rennerin olevan niin lähellä ja hänen päässeen helposti ohi sen vuoksi. Näin ilmeisesti oli tapahtunut, mutta omaan silmään näytti että Kullaksen vauhti putosi muutamien kierrosten aikana vaan todella merkittävästi ja se yleensä kielii ongelmia.

Sitten kun tultiin lauantain aika-ajoihin, nähtiin radalla täysin eri Kullas kuin aiemmin. Ajo oli todella aggressiivista ja siinä oli yrittämisen makua. Normaalisti kun Kullaksen ajo on todella varman, jopa liiankin varman näköistä. Jo oikeastaan tuossa vaiheessa lauantain voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä ja voitto tulikin finaalissa helpolla.

Ricky Renner

Jäähdyttelevä ”ammattimies” teki sen mitä häneltä odotettiin. Haastoi Kullaksen ja ajoi tasaisen varmasti koko viikonlopun. 25 –vuotias amerikkalainen oli lauantain finaalissa selkeästi hitaampi kuin Kullas, mutta taas selkeästi nopeampi kuin kukaan muu radalla ollut. Erittäin asiallinen ja mukava kuljettaja muutenkin, joka toi vielä kaikkien silmän iloksi vaimonsa mukana Helsinkiin.

Zack Williams

Jos Renner hoiti hommansa niin kuin pitkin, niin Williams ei siinä onnistunut. Perjantaina hän tuskaili liian löysän jousituksen kanssa ja lauantain kilpailuun 250 –kuutioinen Honda olikin vaihtunut 450 –kuutioiseen Suzukiin, jossa on vakiona jäykempi jousitus. Tämä ei kuitenkaan tuonut onnea, vaan semifinaalissa sattunut kaatuminen ja sen seurauksena rata-aitaan juuttuneen pyörän johdosta paikka finaalissa jäi haaveeksi.

Henric Stigell ja Juuso Matikainen

Molemmille on tuntunut tulevan lisää vauhtia ja varmuutta talven harjoitusten aikana. Matikaiselle on lisäksi tullut ajoon tietynlaista rentoutta ja joku jopa väitti nähneensä hänet hymyilemässä ratavarikolla viikonlopun aikana. Stigell puolestaan hymyili normaaliin tapaansa, mutta nyt turhat virheet oli jäänyt pois. Molempien osalta erittäin positiivinen kilpailu.

Miro Lehto

Lehto ajoi koko viikonlopun ajan todella hyvin. Ajosta päätellen Lehto on viettänyt runsaasti aikaa Turun seudun halleista ja meno oli todella vaivattoman näköistä, sekä vauhdikasta. Tämä lupaa hyvää kesälle.

Supercrossin tulevaisuus

Supercrossin SM-sarjan pitäisi jatkua marraskuussa Tampereella. Kovat huhut Helsingin varikolla kertoivat, että kilpailua ei järjestettäisi. Ennen kuin asiaa mennään kuitenkaan kirkossa kuuluttamaan, niin odotellaan nyt muutama viikko, eiköhän asiasta kuulla lisää jossain vaiheessa. Tampereen kilpailu on kuitenkin ollut kahden vuoden ajan koko kotimaisen crossin huipputapahtuma, joten kaikki varmasti toivovat sen toteutuvan.

Ja ainakin kilpailun promoottorin suusta kuultuna kilpailu järjestetään...

Jani