Espanjan auringon alla

Ainakin monet omat tuttuni mieltävät nämä testimatkat enemmän tai vähemmän lomailuksi, jossa lyhyen ajelun jälkeen nautitaan viilentäviä margaritoja palmujen alla. Tämä mielikuva on kuitenkin varsin väärä ja ajattelin kertoa nyt kaikille, mitä matkoilla oikein tapahtuu.

Omalta osaltani matka alkoi maanantaina, kun puhelimeni kello pirisi 4:30. Pikaisesti kahvia koneeseen ja edellisenä iltana kiireellä pakatut ajovarusteet ja muut tavarat kantoon ja kohti autoa. Kun sain tavarani nostettua auton takaosaan, oli pakko vielä avata kassit ja tarkistaa, ettei mitään ollut jäänyt pois.

Sen jälkeen auto käymään, Pulp MX:n podcast pyörimään Ipodiin ja kohti lentokenttää. Olin aivan varma olevani porukkamme ensimmäinen kentällä, mutta kuinka väärässä olinkaan. Normaalisti viimeisenä paikalle saapuva, Offroadpron toimittaja Marko Vihriä odottelikin jo pirteänä kentällä. Pian paikalle saapui myös Motorradin Sami Salonen ja lopulta myös reissumme isäntä, Husabergin maahantuojaa edustava Kimmo ”KimmeliKalle” Hurri. Ryhmä oli kasassa ja oli aika siirtyä turvatarkastuksien läpi aamiaiselle.

Pyörähdys Ruotsissa

Valitettavasti emme saaneet Barcelonaan järkevää suoraa lentoa ja olimme sen vuoksi joutuneet varaamaan välilaskulla olevan lennon. Koneemme lähti Helsingistä kahdeksalta ja välilaskumme oli tunnin kuluttua Tukholmassa. Onneksi jouduimme viettämään Arlandan kentällä vain reilun tunnin ja pääsimme matkaan kohti lopullista päämäärää.

Laskeuduimme Barcelonaan hieman ennen yhtä ja siellä meidät vastaanotti kuuma ja kostea sää. 15 asteen lämpötilaan tottunut ja hieman ylipainoinen toimittaja ei välttämättä tuntenut oloaan aivan kotoisaksi yli 30 asteen helteessä. Lopulta saimme kuitattua vuokra-automme ja suuntasimme matkamme kohti Olianaa, joka oli noin 185 km päässä Barcelonasta.

Useamman pysähdyksen jälkeen olimme viimein perällä hieman ennen klo. 18. Minun oli tarkoitus tämän jälkeen lukkiutua huoneeseen ja aloittaa edellisen viikonlopun motocrosskisojen valokuvien läpikäyminen ja käsitteleminen. Kuitenkin omituinen ”kisaflunssa” tuntui hiipivän päälle ja keskityinkin pelkästään lepäämään, ennen klo. 19.30 alkanutta tervetulotilaisuutta. Kello läheni määräaikaa ja oli aika vaihtaa hieman parempaa päälle ja mennä nauttimaan cocktail mukavassa seurassa. Paikalla oli n. 30 toimittajaa ympäri maailmaa ja lisäksi myös Husabergin tehtaan edustajia runsaasta, mukaan lukien myös Husabergin johtaja Oliver Göhring.

Vaihdettuamme kuulumisia tunnin ajan, oli vuorossa hieno neljän ruokalajin illallinen. Illallisesti sen verran mainittakoon, että alkuruokana ollut kylmä tomaattikeitto näytti olevan pöydässämme istuneiden saksalaisten herkkua, kun taas puolestaan samaa ei voinut sanoa allekirjoittaneen ja maahantuojan edustajan ”KimmeliKallen” osalta. Mutta hyvien tapojen mukaisesti söimme kiltistä lähes kaiken.

Kuume päällä

Illallisen aikana kesäflunssani iski päälle oikein kunnolla. Tai oikeastaan olo rupesin tuntumaan ainoastaan todella kuumeiselta. Syötyämme jälkiruuaksi tarjotun suklaakakun, oli minun pakko luovuttaa. Olo oli todella kurja ja oli pakko mennä huoneeseen lepäämään. Muutama Burana vielä iltapalaksi ja sänkyyn, siinä oli loppuillan resepti. Kuume nousi varmasti kohtuullisen korkeallekin, kunnes heräsin yöllä hiestä märkänä. Tyynyn ja peiton vaihto ja takaisin nukkumaan, sormet ristissä että aamulla olisi olo parempi.

Puhelimeni kello pirisi tiistaiaamuna klo. 7 ja oli olo hyvä. Helpotuksen huokaus, hampaiden pesu ja aamupalalle. ”Rehtori” Salonen siellä jo olikin ja muut tulivat hetken kuluttua.

8:30 hotellilla alkoi pressi tilaisuus, jossa Husabergin porukat esittelivät uudet pyörät ja kertoivat kaikista uudistuksista. Tilaisuus oli jälleen hienosti toteutettu ja tunnin oppitunti meni kuin siivillä.

Tämän jälkeen kaikki ottivat tavarat kantoon ja suuntasimme matkamme kohti testirataa. Osa meni paikanpäällä olleella bussilla ja osa omilla autoilla, me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Matkaa radalle oli noin 40 kilometriä.

Kun saavuimme paikanpäälle, vaihdoimme ajovarusteet päälle ja menimme varaamaan pyöriä. Näissä koeajotilaisuuksissa homma toimii siten, että Husaberg oli varannut paikalle yli 30 eri pyörää, joita sitten varattiin itselle käyttöön. Jokaista mallia oli useita kappaleita ja kaikki pääsivät varmasti ajamaan haluamillaan pyörillä. Jokaisella toimittajalla on oma henkilökohtainen varauskortti, johon merkitään varattu pyörä ja varausaika. Varaukset tehtiin tunnin välein ja aamulla pystyi varaamaan oman korttinsa täyteen koko päivän osalta.

Pientä pölyä

Reitti oli noin 14 kilometriä pitkä ja meni hienoissa espanjalaismaastoissa. Korkeuseroa oli runsaasti ja reitti oli todella monipuolinen. Välillä ajettiin tienpohjaa niin lujaa kuin ikinä vaan uskalsi (omassa tapauksessa ei kauhean kovaa) ja taas välillä ajettiin tiheässä metsikössä. Lisäksi lenkin loppuun oli tehty parin kilometrin mittainen special testi, joka oli kuin aivan suoraan MM-kisan pikis. Lenkin kiertämiseen meni noin puoli tuntia aikaa, eli puitteet olivat kaikin puolin mahtava. Ainoastaan pöly haittasi hieman, eli toisen perässä ei voinut metsässä ajaa, mutta eipä siihen ollut tarvettakaan.

Reitillä oli lisäksi kaksi eri kuvauspistettä, jossa oli kaksi ammattilaiskuvaajaa ottamassa kuvia. Systeemi toimi niin, että kuvauspaikalle pystyy jäämään ajamaan kohtaa jossa kuvaaja kuvasi ja ottamaan juuri omaan tarpeeseen sopivat kuvat. Ja kun kyseessä oli todelliset ammattilaiset, oli kuvausjälkikin sellaista.

Itse ajoin ensimmäisenä päivänä neljä tuntia pyörillä ja testasin kolmea eri pyörää. 300- kuutioinen kaksitahtinen ja 250 – sekä 350 -nelitahtinen olivat minun päivän pyörät. Pyöristä ja niiden testeistä myöhemmin lisää, joten ei sotketa niitä tähän juttuun.

Päivä oli raskas jo pelkästään lämmönkin vuoksi, mutta myös pituuden vuoksi. Kun lähdimme ajamaan testiradalta pois klo. 18, oli lämpötila yhä 33 astetta. Päästyämme hotellille, kävimme pikaisesti suihkussa ja sen jälkeen syömässä, koska kaikille oli kasapäin töitä tehtävänä.

Iltatyöt

Espanjalaisen netin tökkiminen aiheutti omat haasteet ja itsekin raahauduin lopulta puoli yhden aikaan hotellin aulasta huoneeseeni nukkumaan. Jostain syystä kun huoneessani ei netti toiminut, vaan jouduin tulemaan aulaan käyttämään konetta.

Keskiviikko aamuna kelloni herätti minut jälleen uuteen aurinkoiseen aamuun klo. 7. Sen jälkeen aamupalalle ja sen jälkeen tavaroiden kanssa autoon ja kohti testirataa. Toinen testipäivä oli lyhyempi ja loppuisi jo klo. 13. Kuitenkin siinäkin oli runsaasti aikaa ja testasin pyöriä tuolloin kolmen tunnin ajan. Viimeiseen tuntiin mahtui myös päivien ainoat kaatumiset, joista toinen kohtuullisen jyrkässä ylämäessä, jossa pelit hieman karkasi. Tästäkin on olemassa valitettavasti GoPro kuvaa ja siitäkin myöhemmin.

Lopulta ajamiset oli ajettu ja hyvän lounaan jälkeen olimme valmiit suuntaamaan matkamme kohti lentokenttää. Matkamme kentälle suuntautui Pontsin kautta, jossa oli kuvaamassa toissa vuonna enduron MM-kisaa. Sen verran piti verestää vanhoja muistoja, että kävin esittelemässä muulle porukalle supertestin näyttämönä toimineen hienon crossiradan.

Matkamme lentokentälle kesti reilut pari tuntia ja tuntui, että automme ilmastointi hiipui, tai lämpö nousi muuten vaan. Joka tapauksessa tulos oli sama, kaikilla oli kuuma. Lämpimät tunnelmat jatkuivat lentokentällä, kun jonotimme check iniin. Näillä reissulla aina jännittää se, meneekö ajovarustekassi painorajasta läpi. Suomen päässä se menee, kun kaikki tavarat ovat kuivia, mutta kun hikiset varusteet heitetään kassiin, on niissä aina lisää painoa. Tällä kertaa oma laukkuni jäi 300 grammaa alla rajan, joten eihän se mennyt edes tiukalle.

Kohti kotia

Lentomme lähti Barcelonan kentältä 18:50 ja suuntautui kohti Franfurtia, jossa välilaskumme tällä kertaa tapahtui. Jälleen reilun tunnin välilaskuaika ja nokka kohti Suomea.

Kuten arvata saattaa, kaikki olivat tuossa vaiheessa jo hieman väsyneitä ja juttujen tasokin sen mukaista. Välillä parannettiin maailmaa ja välillä ajettiin todella lujaa, pääasia oli, että kaikilla oli varmasti hauskaa ja posket olivat kipeinä nauramisesta.

Viimein koneen pyörät koskettivat maata Helsinki – Vantaalla ja paluu kylmään Suomeen oli edessä. Koneemme oli Helsingissä 1.50, joten ruuhkaa ei ollut ja laukut pyörivätkin hihnalla jo ennen kuin olimme edes aulassa.

Kaikille kiittelyt hyvästä reissusta ja sen jälkeen autoon ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Kun kurvasin kotipihaan, näytti auton kello 3.16 ja lämpötila 8 astetta. Tervetuloa kotiin!

Jani Hovi