”Ratojen hyvä kunto vähentää kaatumisriskiä”

Kokemusta ulkomaisen radoilta hakenut tiimi palasi alkuviikosta takaisin Suomeen pitkältä harjoitusmatkalta Italiasta. Matkan aikana kuljettajat hakivat ajotuntumaa ulkoradoilta talvitauon jälkeen ja se tulikin kaikille tarpeeseen.

- Alkuun lähes kaikki olivat hieman hukassa ajamisen suhteen, mutta kun ajoa tuli lisää alle, varmuus kasvoi ja homma rupesi sujumaan paremmin ja paremmin. Tuon tuntuman hakeminen olikin tällä reissulla todella tärkeää. Lisäksi saimme keskustella asioista kuljettajien kanssa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä. Opin siinä itsekin tuntemaan kuljettajat todella hyvin, kertoi tiimipäällikkö Samuli Aro.

Yli 30 tuntia ajoaikaa

Koko neljän viikon ajan leirillä olleet kuljettajat saivat ajettua 15 – 16 kertaa ja eri ratoja kertyi 13. Olosuhteet olivat Aron mukaan todella hyvät.

- Ainoastaan parina päivänä jouduimme jättämään ajamisen väliin liian märkien ratojen vuoksi. Muuten radat oli todella hyvässä kunnossa, juuri sopivan kosteita. Radat olivat pääosin kovia ratoja, jotka ovat perinteisesti suomalaisille vaikeita ajettavia. Mutta jos ulkomaan radoilla mielii kilpailla, on niitä osattava ajaa. Täällä saimme niistä todella hyvää kokemusta, sillä koko ajan mukana olleille kuljettajille tuli ajoaikaa yhteensä yli 30 tuntia.

Keskituntinopeuksia ylös

Radan materiaalin ohella eroa Suomeen löytyi myös ratojen nopeuksista.

- Italiassa muutettiin pari vuotta sitten ratoja niin, että keskituntinopeus pudotettiin maksimissaan 55 km/h. Tälle vuodelle radat muutettiin kuitenkin vanhaan malliin, eli keskituntinopeus saa olla maksimissaan 65 km/h. Tämä asettaa aika paljon haasteita kuljettajille, jo pelkästään oikein jarrutuspaikkojen valinnan suhteen ja lisäksi ”uskalluksen” suhteen. Oikeiden jarrupaikkojen etsiminen olikin usealle suomalaiselle täällä vaikeaa. Tämän vuoksi ulkomailla harjoitteleminen onkin tärkeää, varsinkin EM-sarjojen kiertäjille, Aro jatkoi.

Lisäsikö nopeuksien nostaminen sitten loukkaantumisriskiä radoilla?

- Minun mielestäni ei lisännyt. Toki suorilla saatetaan mennä kovempaa ja kaaduttaessa voi sattua, mutta kaatumisriski ei noussut. Oikeastaan päin vastoin, sillä nopeammilla nopeuksilla liikuttaessa ei tule niin paljon hidastuksia ja taas kiihdytyksiä, jotka kuluttavat rataa enemmän. Nyt mennään enemmän vedolla ja se saa aikaan röykkyjä, Aro pohtii.

Ratojen kunto

Suomessa kesäisin puhuttaa paljon ratojen huono kunto ja se, ettei niitä huolleta tarpeeksi.

- Italiassa kaikki isommat radat lanattiin joka päivä ja ne olivat todella hyvässä kunnossa. Ja kun rata on hyvässä kunnossa, kaatumisriski pienenee. Ratamaksut olivat noin viisi euroa kovempia kuin Suomessa, mutta ne olivat ehdottomasti sen arvoisia. Muutamilla radoilla oli yksi ihminen koko ajan töissä ja hän huolsi rataa, Aro selventää.

Italian moninkertaiset harrastajamäärät mahdollistavat henkilöjen palkkaamisen niille töihin, mutta toisin on Suomessa.

- Meillä on liian vähän harrastajia, jotta systeemin saisi tällä hetkellä toimimaan. Uskoisin, että harrastajat olisivat valmiit maksamaan viisi euroa enemmän, jos rataa lanattaisiin joka päivä, mutta tuotto ei välttämättä siltikään riittäisi. Tulevaisuudesta ei tietenkään koskaan tiedä, jos harrastajamäärät tästä kasvaisivat, Aro päättää.

Xracing