Mauno Suni juhli 70 vuottaan - ja kyllä kahva kääntyi

Paikalla oli sukulaisten lisäksi vanhoja endurokavereita ja muita ystäviä, noin 80 henkeä.
Harvoin Sunin Manu jää sanattomaksi, mutta nyt niin oli käydä.

- Rakas vaimoni Leila ja tyttäreni Eveliina ja Johanna pakkasivat minut autoon . Puhe oli mennä syömään Hyvinkäälle. Vähän ihmettelin, kun sitoivat silmille liinan jo Mäntsälän linja-autoaseman kohdalla. Kummastelin, kun tie kävi mutkikkaaksi ja autosta astuessani sieraimiin tulvi savun haju, Manu muisteli sunnuntaina.

Pitkä hiljaisuus tuli, kun sankari talutettiin juhlatilaan ja liina otettiin silmiltä.

- Edessä pöydissä oli kymmeniä vanhoja tuttuja ja 91-vuotias äitinikin, joka ei ole pariin vuoteen kehdannut liikkua ulkona, kun pituushyppy ei enää onnistu. Olihan se herkkä hetki, Manu tunnustaa.

Tyttärien lapset Elmeri ja Silja pyrkivät vähän väliä vaarin syliin. Aina, kun onnittelijat eivät olleet kaulailemassa.
- Ja ainahan se on mukava tyttöjä halailla.

”Vain Tuomen Pepeä pelkäsin”

Mauno Suni on syntyperäinen mäntsäläläinen. Poliisina hän ehti työskennellä kotipaikkakunnallaan 34 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle 12 vuotta sitten.

- Työelämässä olen ollut 16-vuotiaasta ja aina valtion palveluksessa. Ennen armeijaa Postissa ja sen jälkeen puhelinlaitoksella. Siihen aikaan vallesmanni nimitti poliisit ja hän valitsi minut, vaikka olen tällainen ”hukkaputki”.

Manu on ollut aina Mäntsälän Moottorikerhon miehiä. Ja tunnettu miehenä, joka on aina ollut himoharjoittelija (milloin keneltäkin salaa), aina menossa ja aina sata lasissa.

Viisi vuotta sitten Manu totesikin häntä haastatellessani, että 'kun olisi aina tangossa peili, että muistaisi välillä kuinka vanha jo on!'

Syntymäpäivillä on tapana muistella. Yhdestä juhlavieraastaan Pertti Tuomesta päivänsankari Suni totesi, että kansakilpailijoistaan hän ei koskaan pelännyt ketään muuta kuin Pepeä.

- Pepe oli sellainen, että häntä piti aina vähän ärsyttää, että meno olisi kovaa heti alusta. Manua taasen piti yrittää suitsia, että yritä nyt ottaa rauhallisesti, ettei tule haveria. Mutta tosistaan he syttyivät ihan liikaakin, Mäntsälän kerhon ikuinen puuhamies Pentti Laine kertoi ja jatkoi:
- Kerran Mäntsälän järjestämässä kisassa arvonta antoi kaverille numerot 1 ja 2. Tiesimme, ettei siitä hyvää seuraisi ja yritimme etsiä säännöistä kohtaa muuttaa arvonnan tulos. Ei onnistunut. Ja löytyihän reitiltä kahden puun väli, johon miesten piti ehtiä juuri yhtä aikaa. Eihän siinä hyvi käynyt, Laine naurahti.

Suni ja Tuomi eivät kumpikaan enää olleet muistavinaan kumpi sai ”kahakassa” enemmän pipiä.

Ensin korkean paikan leirille

Parin viikon kuluttua Mauno Suni lentää Espanjaan korkean paikan leirille, kuten mies itse totesi.

- Eerikäisen Mara on pyytänyt monta kertaa mukaan, mutta aina olen kieltäytynyt oikealla tai tekosyyllä. Nyt harjoittelen siellä Kari Tiaisen ja hänen apurinsa Manon ohjeilla kolme päivää, Suni kertoo.

- Otan mukaan myös lenkkitossut, että pääsen harjoittelemaan Tukholman maratonia varten. Eveliina-tyttären kanssa on tarkoitus juosta toukokuun lopussa 11:nnen kerran Tukholman maraton, sanoo Manu, jolla on takana jo 15 maratonia. Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi vasta 50-vuotiaana Tukholmassa Päitsin pohjilla ajassa 4.02. Kuukausi myöhemmin aika parani Helsinki City Maratonilla 3.48:een.

Mauno Suni paljastaa myös, että mielessä on myös kevään Päijänneajo.

- Mutta kuka tietää mitä korkean paikan leiri tuo tullessaan. Aina voi sattua ja tapahtua.
Suni ihmettelee, ettei 70-vuotias enää saa kilpailla veteraaniluokassa (raja 69 v.).
- Se sopii mie. Pääsen kilpailemaan B-luokassa ja saisin ajaa koko rahan edestä.

Suni on käynyt harjoittelemassa jo myös Parikkalassa. Ja kukaan ei tiedä kuinka paljon tutuissa Mäntsälän metsissä.

Päijänne-kilpi jäi haaveeksi

Päitsejä Manu Sunilla on takana runsaat 30. Viimeksi neljä vuotta sitten.
Ensimmäisensä Suni ajoi vuonna 1963. Ajopelinä oli 'risujousituksin' varustettu Jawa.
- Heinolan korkeuksilla lauantaina sitten peli hajosi, akku ja muut rensselit lensivät pitkin ketoa. Se oli siinä.
Noihin aikoihin Suni oli vielä Pertti 'Konsta' Kärhän sekä nyt jo edesmenneiden Olavi 'Hukka' Hokkasen ja Keijo 'Beni' Benjaminssonin oppipoika.

- Mestarit kävivät täällä Mäntsälässä harjoittelemassa. Sukulan talleilta lähdettiin. Vedettiin pitkiä taipaleita. Petterin (Kärhä) kanssa mäen päällä odoteltiin, missä muut viipyilevät, Suni naurahti viisi vuotta siitten tehdyssa haastattelussa.
Kahden Päitsin voittonsa jatkeeksi Manu havitteli heti seuraavana vuonna (1980) kolmatta voittoa ja kilpeä itselleen. Alla oli 400-kuutioinen Suzuki.

- Olin hyvä lumipätkillä ja olin satavarma voitostani. Siihen aikaan ei vielä ollut solukumeja ja kun pyörän etupää ei ollut balanssissa takapään kanssa, meni eturengas rikki kuusi kertaa ja hävisin voiton Jukka Helmiselle yli kahdella minuutilla, Suni muistelee.

Päijänne-kilpi jäi Manulta haaveeksi, kuten myös kaksi seuraavaa Päitsiä voittaneelle Helmiselle.
Suni ajoi Päitsin myös täytettyään 60 vuotta (syntymäpäivä 1.2.) 2005.

- Se oli pahin Päitsini. Olin valmistautunut kaksipuolikkaan Kotarin kanssa kisaan todella huolella. Lunta oli aika vähän ja treenissä pyörä karkasi alta ja lensin päin puuta. Kaksi kylkiluuta poikki ja kisaan aikaa kuukausi!

- Olin sitkeästi mukana, vaikka viimeisen kuukauden aikana en päässyt harjoittelemaan. Kerran-pari ihan kisan alla kokeilin, että kannattako edes lähteä.

Joku sanoisi, että tyypillistä Mae!

Erkki Poutanen