Huomioita Matterley Basinista

Englanti osoitti jälleen kerran viime viikonloppuna, että siitä käytetty termi ”sumujen saari” ei ole tuulesta temmattu. Crossin kauden odotetuin kilpailu ajettiin Matterley Basinin radalla Winchesterissä, vajaan sadan kilometrin päässä Lontoosta. Keskellä lammaspeltoa sijaitseva Matterley Basinin rata on ehkä yksi MM-sarjan hienoimmista ja jopa USA:n joukkueen Zach Osborne kertoi lauantain jälkeen sen olevan kauden hienon rata, jolla hän on ajanut. Mutta kaikki muuttui lauantai-iltana, kun vesisade käynnistyi. Vettä satoi lähes koko yön ajan ja aamulla moni paikka olikin melkoista mutapeltoa. Yleisö ei päässyt sunnuntaina autoilla parkkipaikoille (me pääsimme hädin tuskin parkkipaikalle perjantai-illalla), varikko oli täynnä liejua ja sumusadetta tuli vaakatasossa. Siis tyypillinen englantilainen syyssää.

Suomen heikoin MXoN

Suomen osalta kilpailu meni rehellisesti sanottuna täysin penkin alle. Toiseksi viimeinen sija B-finaalissa oli huonoin tuloksemme koko kilpailun historian aikana, joten hurrattavaa ei ollut. Kun ajatellaan, että kolmimiehisestä joukkueesta kaikille tuli ajettavaksi kaksi kisaerää ja näistä kuudesta erästä maaliin päästiin vain kaksi kertaa, ei kukaan voine väittää vastaan. Kaikki tiesivät, että lähdimme kilpailuun altavastaajina, joten jokaisen kuljettajamme olisi pitänyt onnistua täydellisesti ja vieläpä ylittää itsensä, jotta paikka A-finaaliin olisi auennut. Nyt näin ei käynyt.

Juuso Matikainen oli kolmikostamme se, joka pystyi ajamaan kilpailussa odotetun suorituksen ja hänen ajonsa oli vastaavaa, kuin kesällä Suomessakin. Matikaisen osalta B-finaali meni pilalle heti alussa, kun takapyörä löi tyhjää starttipuomilla ja hän lähti viimeisten joukossa kohti ensimmäistä kurvia. Matikainen sai kuitenkin ajosta kiinni kohtuullisesti tuon jälkeen ja nousi jo 20 joukkoon, ennen kuin joutui keskeyttämään pyörän ylikuumennuttua.

Kim Savasteen ajo näytti todella hyvältä lauantain ensimmäisissä harjoituksissa. Savaste oli harjoitusten 22. ja jäi Osbornen pohja-ajalle 10 sekuntia. Eroa esimerkiksi sijalle 15 ajaneeseen Harri Kullakseen tuli 4 sekuntia, joten Savasteen aika oli suunnilleen odotettu. Ehkä siitä olisi voinut nipistää vielä pari sekuntia pois, mutta suunnilleen normaalilla tasolla oltiin. Savasteen karsintaerä meni pilalle puolestaan ensimmäisellä kierroksella, kun kohtuullisen hyvän startin jälkeen kymmenkunta kuljettajaa tuli hänestä ohi ensimmäisen kierroksen aikana. Kun siihen yhdistetään vielä pari kaatumista, ei lopputulos ole hyvä. B-finaalissa homma meni puolestaan
pilalle jo starttipuomilla, kun Savasteen pyörä kääntyi lähes poikittain hänen annettuaan hieman liikaa kaasua liukkaalla lähtöverkolla. Sen jälkeen Savaste kaatui parin ensimmäisen kierroksen aikana useampaan kertaan ja päätti ajaa lopulta radalta pois, satutettuaan hieman solisluutaan.

Jere Haaviston harjoitukset lähtivät verkkaisesti käyntiin, mutta hän pääsi vähitellen vauhtiin. Lopulta hän oli harjoitusryhmänsä 16. jääden 12 sekuntia Jeffrey Herlingsin pohja-ajasta. Haavisto olisi voinut nipistää parhaimmillaan ajastaan pois ehkä sekunnin verran, jolloin hän olisi ollut myös EMX250-luokkaa kiertäneen Marshal Weltinin tasolla. Karsintaerässä Haavisto pääsikin sitten kolme täyttä kierrosta, ennen kuin kaatui ja satutti polvensa. Haavisto itse epäili lauantaina illalla, ettei polvesta ole mitään rikki, mutta sunnuntaina aamulla polvi oli vielä niin kipeä, että hän päätti jättää B-finaalin ajamatta.

Muut maat

Ranska oli yksi kisan ennakkosuosikeista, mutta ei missään nimessä mikään suursuosikki. Enduroon siirtynyt Christophe Charlier oli täysi kysymysmerkki joukkueessa, eikä Romain Febvrekään ole esittänyt tällä kaudella normaalia ajoaan. Febvre ajoi kuitenkin Englannissa todella hyvin ja oli molempien erien kärkitaistelussa mukana. Charlierin piti tuoda joukkueelle yksi hyvä sijoitus (jokaisen joukkueen huonoin erä jätetään pois tuloksista) ja hän tekikin sen ajamalla kuudenneksi toisessa erässä. Kun Gautier Paulin oli normaaliin tyyliin itse varmuus, ei voittajasta ollut epäselvyyttä.

Hollanti sijoittui kilpailussa toiseksi, mutta ei missään vaiheessa pystynyt uhkaamaan Ranskaa. Herlings oli odotetun vahva (eräsijat 1 ja 2), mutta Glenn Coldenhoffin olisi pitänyt onnistua paremmin, mikäli Hollanti olisi mielinyt mestaruuteen.

Iso-Britannia sai viimein joukkuemitalin. Edellisen kerran joukkue sai mitalin 20 vuotta sitten, mutta sen jälkeen epäonni on useasti vienyt mitalin briteiltä. Nyt Max Anstien uskomattoman ajon jälkeen (molempien erien voitto) britit nousivat mitaleille, häviten vain pisteen hollantilaisille. Monena vuonna MX2-luokassa onnistunut Tommy Searle oli tällä kertaa joukkueen heikoin lenkki. Searle keskeytti ensimmäisen erän teknisen vian vuoksi ja oli toisessa erässä 15.

USA jäi ilman mitalia tänä vuonna ja se oli tietysti pettymys heille. Edellisen kerran mestaruus on mennyt Amerikkaan vuonna 2011. Osborne oli odotetusti joukkueen paras kuljettaja, mutta ajolasien ongelmien vuoksi MX2-luokan voittokin meni sivu suun. Cole Seelylle kävi jotain sellaista, mitä ei saisi käydä. Seely keskeytti molemmat erät samaan tekniseen vikaan. Takaiskunvaimentimen jousen kupin muotoinen aluslevy luiskahti mudan takia pois paikaltaan molemmilla kerroilla ja perä putosi alas. Thomas Covington oli puolestaan lauantain karsintaerän alussa hyvässä vauhdissa, mutta sitten mies otti jalallaan tukea maasta ja tilanteessa hänen polvensa eturistiside meni poikki. Kivusta huolimatta Covington ajoi sunnuntaina, mutta eräsijat 17 ja 22 eivät olleet sitä, mitä joukkue tarvitsi.

Lopulta kuudenneksi sijoittunut Australia oli lähellä mitalia Hunter Lawrencen kahden ja Kirk Gibbsin yhden hyvän eräsijan jälkeen. Valitettavasti vain joukkueen ennalta vahvin lenkki Dean Ferris epäonnistui täysin. Eräsijat 22 ja 23 eivät olleet lähelläkään sitä, mitä Ferrisiltä odotettiin.

Viro oli jälleen odotetun vahva ja nappasi kahdeksannen sijan. Jo muutaman vuoden ajan samalla joukkueella (Harri Kullas, Tanel Leok ja Priit Rätsep) kisassa mukana ollut Viro oli tasaisen vahva ja tasaisuus olikin jälleen avain hyvään menestykseen. Ruotsi oli kisan kymmenes ja Tanska yhdestoista, joten muilla pohjoismailla meni hyvin. Saksa oli yksi epäonnisimmista joukkueista, Max Naglin murrettua kätensä lauantaina. Joukkue pääsi kuitenkin sunnuntain A-finaaliin, mutta Naglin puuttumisen vuoksi tulos oli huono.

Ensi vuonna kilpailu ajetaan Red Budin radalla USA:ssa ja jo nyt huhutaan sitä, saako isäntämaa parasta mahdollista joukkuetta sinnekään mukaan, vai kieltäytyvätkö muutamat huippukuljettajat jälleen kunniasta.

Jani / Xracing