Ratavideo Amerikasta
Ensinnäkin, olipas hieno video veljekset Mannisilta! Mahtavaa että jollain on intoa ja osaamista tuollaiseen, ja tuotos vielä ilmaiseksi kaikkien saatavilla.
Videosta kävi hyvin ilmi miten ainakin esitellyillä radoilla on huomioitu eritasoiset kuljettajat. Oli kokonaan omat radat kilpa- tai harrastekäyttöön tai ratoja pystyttiin tarpeen ja käyttäjien mukaan jakamaan eritasoisiin osiin.
Varmasti Suomessakin eritasoisia ratoja tarvittaisiin palvelemaan harrastajia, siis sellaisia jotka olisi suunniteltu just harrastajille, veteraaneille, junnuille, kilpakuskeille ym. .
Amerikassa kun radan pitäminen on vissiin kannattavaa liiketoimintaa niin palvelukin on sitten sen mukaista, mutta Suomenkin ratamaksut alkaa olla sitä tasoa pitäis saada jotain vastinetta rahoilleen. Enemmän saatais harrastajia liikkeelle kun löytyis sopivia ratoja, joissa on nautinnollista ajella vähemmälläkin treenamisella.
Videolta näki aika makeita paikkoja, jossa hypyt oli suht loivia,leveitä ja korkeutta ei hirveästi tullut hyppyihin, mutta varmaan tosi mukavia pätkiä ajella.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Ehkä noihin Amerikan ratoihin suurin ero hyppyreissä. Siellä on onnistuttu tosi hyvin tekemään hyppyreistä sellaisia että ne on haastavia ja turvallisia sekä harrastajalle että huippukuskille.
Suomessa hyppyreiden lähdöt on kohtuuttoman korkeita ja jyrkkiä suhteessa niiden pituuteen. Mittailtiin tuolla reissussa noita hyppyreitä, kaarien pituuksia ja kulmia ja nyrkkisääntönä voisi sanoa 10 metriä pitkän hyppyrin lähdöksi riittää 1 m korkea lähtö, 20 metriselle pari metrinen ja 30 metriselle 3 metrinen. Perushyppyrin lähdön tulisi tavallisella crossiradalla olla 1:3 suhteessa eli metrin korkuisen hyppyrin tulisi lähteä nousemaan jo 3 metriä ja 2 metriä korkean jo 6 metriä ennen nokkaa. Myös jenkkien johtava ratojen tekijä Dirt Wurx suosittelee tälläisiä suhteita hyppyreihin.
Erityisen tärkeää on että hyppyrin lähtö on riittävän kaareva. Suomessa radoilla koneiden käyttäjät tekevät 99% työkseen maantieluiskia, ojia ym. normaalia maansiirtotyötä, jossa pinnat tehdään suoriksi, ei koveriksi. Osittain tästä syystä Suomessa hyppyrit on usein sellaisia että lähdön juuressa on tiukka taite, jonka jälkeen hyppyrin linja jatkuu suorana lipalle saakka. Tämä johtaa siihen että jousitus pohjaa taitteessa ja aukeaa kokonaan jo puolessa välissä (liian pitkää) nousua, joka tarkoittaa sitä että renkaiden kontakti alkaa heiketä ja pyörä ei ole niin helposti kontrolloitavissa, lentorata kärsii plus hyppyriin tulee nopeasti kaksoisnokka.
Alastulojen osalta jenkeissä suositaan porrashyppyreitä, jossa saattaa olla jopa kolme alastulokohtaa eritasoisille kuljettajille. Portaan alastulokohtien välit ovat kuitenkin niin loivia, että vaikka jää vajaaksi tai menee vähän yli omasta suunnitellusta alastulo kohdasta niin sokat säilyy ranteissa ja polvissa. Pöytähyppyreidenkin keskelle oli sopivalle etäisyydelle tehty pieni alastulokumpu niille, jotka eivät hypänneet yli. Muutenkin hyppyreiden alastulot olivat loivia ja mikäli hyppy jäi vajaaksi se ei ollut katastrofi.
Suurimmat edut matalissa hyppyreissä ovat:
- niistä on helpompi tehdä leveitä, kun maa ei lopu kesken
- näkyvyys alastuloon on parempi, jolloin hyppy on helpompi mitoittaa oikeaksi + turvallisempi
- niihin ei tule kaksoisnokkia niin helposti
- matalista lähdöistä saa vedettyä tosi näyttäviä ja ilmavia hyppyjä turvallisesti
Ollaan jonkun verran yritetty auttaa kerhoja ratojen ja hyppyreiden suunnittelussa, mutta valitettavasti varsinkin noi hyppyrit on sellainen pyhä lehmä, että neuvot menee keskimäärin kuuroille korville. Ongelmana on kyllä sekin, että hyppyreitä tehdessä kaikki vaikuttaa (edeltävä kurvi, materiaali ym) ja heti ekalla kerralla ei välttämättä tule täydellistä. Konemieheltä palaa viimeistään siinä vaiheessa kiinni kun hyppyriä ekan kerran testataan ja heti joudutaan lippaa muuttamaan. Valitettavasti kellään Suomessa ei ole niin paljon kokemusta hyvien hyppyreiden teosta, että voisi taata että menee heti ekalla kerralla oikein.
Omalla pikku crossiradallamme olemme nykyään päätyneet vuokraamaan kaivurin tarvittaessa, jolloin hyppyrin voi tehdä niin monta kertaa uusiksi kun haluaa ilman että keltään menee hermo.
H__vetin hyvää tietoa hyppyreiden rakentamisesta ja malleista.
Se että niitä ei haluta ottaa käyttöön on valitettavaa.. ja siinä tulee varmasti usein vastaan se että ajatellaan ettei matalasta hyppyristä saa mitään haasteellista aikaseks, sekä se että kun nepataan pyörä kohtisuoraan pilveä kohti niin vertikaalilla lentoradalla saadaan keskinopeus kohdalleen.
Kova on duuni saada joku olemaan joskus erilainen ja koittamaan uutta ja katsomaan vasta sitten mitä siitä tuli tai ei tullut..
...........
Olempa tainut kuulla tuon saman aikaisemmin kerhoilla on se tai ne omat miehet jotka sitten olevinaan tietää kaiken juuri näistä hyppyreistä. Mitä olen rossia videoilta seurannut niin käsitykseni on että me taidetaan olla pikkaisen jääty kehityksen junasta juuri näissä rata profiileissa? Se on niin harmi kun hyppiminen on juuri yksi tämän lajin suola. Mikähän mahtaa olla sen uuden superisarjan kohtalo onko osaamista tehdä hommat oikein ratojen suhteen?
Joo oot Manninen oikeessa et täällä ne on todellakin pyhiä lehmiä, todellakin hypyistä pystyy tekemään näyttäviä ja haasteelisia joka tasoisille kuskeille turvallisuudesta tinkimättä. eräälläkin eteläsuomen radoista jossa huppyrit on \"linkoja\"ja asiasta on varmaan monikin sanonut ja valittanut niin sanovat vaan että tälläisiä ne on suuressakin mailmassa.Onkohan äijät edes käynyt hankoa pidemmällä.Ja sama ongelma on monella muullakin radalla.Tähänkin asiaan varmasti sais jotain tolkkua jos kuskit puhaltais yhteen hiileen esim kisoissa.Video oli hienoa katseltavaa.
Toinen seikka mitä kannattaisi noilla Suomenkin radoilla laajemminkin kokeilla on äestäminen. Amerikassa ratojen päivittäisessä tasauksessa käytetään pääosin äkeitä radan tasaamisessa, koska silloin radan pintaan tulee 10 -20 cm kuohkea pinta, joka on pitävä ja mahdollistaa erilaisten ajolinjojen muodostumisen helposti (esim. kurveissa leikkaaminen helpottuu huomattavasti). Peruslanaamisella täytetään vain montut hiekalla ja hetken päästä on rata aivan samanlainen kuin ennen lanausta. Äkeellä saadaan myös pinnan alla olevien \"reikien\" ja terävien pattien reunoja pyöreämmäksi ja piilokivet esiin ja pois. Lisäksi äestetty maa sitoo paremmin vettä eli kasteltuna ala pölyämään niin helposti ja toisaalta sateella ei muodostu lätäköitä vaan vesi jakautuu tasaisesti maa-aineeseen (jossain tapauksissa veden johtaminen pois radalta on järkevämpää).
Suomessa on tietysti se ongelma, että useat radat on rakennettu jätemaalle, jolloin pohjalta tulee paljon esiin kiviä, betonia ym. sälää. Siitäkin huolimatta kannattaisi kokeilla säännöllistä äestämistä ja pitää kivitalkoita esim. sarjojen yhteydessä.
Niin, jos joku muistaa vielä niin kauaksi kun vuoteen -92 ja ruskeasanta. Sinä vuonna hyppyrintekijöiden kuningas Ryhäsen Ismo teki Rusan varikkopöydän 500 cc MM:n. Lähtö oli lyhyt ja huomattavasti matalammalla kuin alastulo. Lähtöjä oli alkuun kaksi vierekkäin, loivempi ja jyrkempi joita testattiin. Alastulo oli monta metriä korkeammalla ja monta metriä leveämpi kuin lähtö, näin ei ollut tarkkaa jos meni vähän pitkäski tai leveäksi, ei pudonnut heti mihinkään kivikkoon radan vierelle.
Kaipa niitä hyppyreitä vieläkin osataan tehdä, kun vaan on joku kuski kertomassa millaisia niistä pitäisi tehdä.