Päijänteen äänikatsastajien kiitokset kilpailijoille ja asiantuntijoille

Enduropyörien äänitasot ovat hiljentyneet todella hyvin kuluneen vuoden aikana. Päijänteellä meni uusintaan alle 10 pyörää, viime vuonna 29, vaikka linja oli tiukempi. Vain pari törkeää tapausta oli.
Yleensä mittaajien apuna ollut asiantuntijalaumakin loisti poissaolollaan. Yhtään känäämistäkään ei ollut, vaikka nyt tutkittiin uutta mittausmenetelmää, mikä varmaan näytti aika kummalliselta. Kun saamme tehdyksi tulosanalyysin, ilmoittelemme täällä. Tämä on se menetelmä, jota tullaan tulevaisuudessa noudattamaan.

Nyt on kuitenkin viimeinen vuosi, kun vanhoilla crossipyörillä käytännössä oli toivoa päästä mukaan.

Vetoan kilpailijoihin, harrastajiin ja huoltajiin, että ei päästetä nyt saavutettua tasoa repsahtamaan. Tämäkin taso näyttää jo hyvältä ja jos vaikka ensi vuonna saavutettaisiin sääntöjen määräämä taso, voi enduro ympäristösyiden kannalta jatkua tässä maassa hyvinkin pitkään. Ongelmat ovat sitten maa-alueiden saanti, joka sekin on helpompaa, jos pyörät ovat hiljaisia.

Foorumit

\"Nyt on kuitenkin viimeinen vuosi, kun vanhoilla crossipyörillä käytännössä oli toivoa päästä mukaan.\"

Eli mitä tarkoitat?Kuinka vanhoja krossipyöriä?2-t...4-t?

Pyörän hankinta olis edessä mutta kannattaako enään ostaa edes uudempaa punakilpikrossia?

Tuo on ihan puppupuhetta, ettei muka crossipyörät mene ensi vuonna läpi! Tietenkin ne menee, jos vaan vähän on viitseliäisyyttä keskittyä aiheeseen..

Tai jos ei mene, niin kyllä siinä vaiheessa on katsastusmiehellä SUURI asennevamma ja väärä paikka päteä! :)

Ja tästä ei kenenkään kannata ottaa nokkiinsa, vaikka olisi kuinka kotari- tai hussemiehiä.. Kyllä ensi vuonnakin nähdään lähtöluetteloissa muitakin merkkejä, kuin pelkkiä enskapenapyöriä.. ;)

Voihan crossipyörien läpimenemättömyys endurossa johtua siitäkin, että niissä on liian kova ääni. Ei pelkästään siitä, että katsastusmiehet yrittävät päteä.

Nämä arvelumme (yhdessä Vicken kanssa, ne rumimmat miehet Päijänteen katsastuksessa) ovat yksityishenkilöiden mielipiteitä, eivät SML:n, HMK:n, EMK:n saati FIM:n näkemyksiä. Teemme kuitenkin privaattia tutkimusta siitä, miten mikin mittausmenetelmä ja sääntö rajoihin vaikuttaa. Niistä tehdyt johtopäätökset ovat omiamme, eikä ketään muuta pidä niistä vastuuseen vetää.

Enduron ääniongelman eräänä juurena ovat nimenomaan toisiin lajeihin tarkoitettujen pyörien käyttäminen. Säännöt ovat kiristymässä ja yhä vaikeampi on saada crossipyörä tarpeeksi hiljaiseksi, ellei asiaan paneuduta kokonaisuutena. Muistutan siitä, että säännöt edellyttävät paljon tiukempaa rajaa kuin mitä me olemme noudattaneet. Jos mittaukset olisi Päijänteellä tehty 13 m/s -säännön mukaan, olisi hylkymäärä ollut jotain aivan muuta kuin nyt 11 m/s -säännöllä. Ero on 2-5 dB:n luokkaa. Aloite löysemmästä linjasta tuli nimenomaan meiltä. Jos pätemisen tarve olisi vielä kovempi, uskon, että sääntökirjan mukaista tiukkaa linjaa olisi noudatettu.

Koko mittausmenetelmä muuttuu ensi vuodeksi (tämä on taas yksityishenkilöiden arvailua). Päijänteellä tutkimme sitä, mihin raja pitäisi asettaa. Rajan asettaa FIM, SML tai järjestäjä. On kuitenkin hyvä hankkia tietoa etukäteen rajan järkeväksi asettamiseksi, ettei katsastustoiminta olisi pelkkää pätemistä tai ääliömäisten ennakkoluulojen julkista esittelyä.

Teimme merkki- ja mallikohtaisen analyysin tuloksista ja se on liian pitkä tässä esiteltäväksi. Laskettiin, paljonko hylkäyksiä olisi tänä vuonna milläkin rajalla tullut ja miten ne suhteutuisivat nykysääntöihin. Samoin tutkittiin, pureeko uusi sääntö äänekkäisimpiin tapauksiin, jotka nyt pääsevät valmistajan kikkailujen takia läpi ja OVAT häiritsevän äänekkäitä käytössä. Nämä tapaukset ovat tyypillisesti crossikalustoa, jota on muokattu enduroon. Sen voi tehdä ammattitaitoisesti tai sitten laittamalla kuristusholkki pakoputken päähän korjauskehotuksen jälkeen.

Uusi menetelmä tuo ongelmia tehokkaille pyörille, etenkin isoille 2-tahtisille. Niillä ajetaan useimmiten paljon alle niiden potentiaalin, mutta uusi menetelmä on kiinnostunut siitä, paljonko niistä VOISI lähteä ääntä. KTM300-pyörät olisivat olleet vaikeuksissa, mutta toisaalta kilpailun voittajan pyörä olisi yksi hiljaisimmista. YZ125-pelit menivät nyt helposti läpi, mutta uusi menetelmä olisi 110 dB:n rajalla raakannut niistä puolet.

Käytännössä tulee olemaan niin, että pyörien äänenvaimennuskaluston on oltava kunnolla huollettua, toleranssit pienenevät. Tehtaat osaavat tehdä pyörät hiljaiseksi, mutta myös myyjien ja maahantuojien olisi osattava pyytää tehtailta sellaista vaimenninkalustoa, joka täyttää määräykset.

Päijänteellä jämähti katsastukseen virheellisistä papereista melkein yhtä monta pyörää kuin ääniinkin. Miten tähän pitäisi suhtautua? Pitäisikö päästää kaikki läpi maanteille?

Käykää lukemassa Aholan kaksi viimeistä blogia.Siellä asiaa äänenmittauksesta Espanjan mm enskassa.Ainakin Honun 450R menee uudellasysteemillä helpomminläpi kun vanhalla kaavalla?

Mittausdataa tuntuu olevan runsaasti olemassa. Onko mahdollista tehdä yksinkertainen taulukko ja laittaa se johonkin jakoon? Esimerkiksi otettaisiin edustava kokoelma erimallisia pyöriä ja laitettaisiin niistä otetut mittaustulokset taulukkoon jotenkin näin: käyrä 1 KTM EXC 300, Käyrä 2 Yamaha YZ 125, Käyrä 3 Honda RMZ 250 jne. Hajontaahan noissa käyrissä olisi varmasti melko paljon sen suhteen minkälainen vaimennin on, ovatko villat uudet vai vanhat jne. Kaipa niistä kuitenkin jotain osviittaa saisi mitkä mallit ovat keskimäärin ongelmattomimpia ja minkä mallien omistaja joutuu kiinnittämään erityistä huomiota ääniasiaan. Uskoisin että tuollainen graafinen esitystapa avautuisi monille paremmin kuin pelkkä tekstimuotoinen kuvaus aiheesta. Jos esim. mallissa X kaikki 20 Päijänneajon katsastuksessa ollutta yksilöä olivat hiljaisia ja mallissa Y paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki rajojen ylälaidassa, kertoisihan se jotain.

Taitaa täyskaasumittaus olla tasapuolisempi kun 13ms tapa.Ahola kertoo Italian mestis blogis ongelmista vanhalla kaavalla ja mmässä täyskaasu tyylil menee ilman noisekilleriä läpi.Harri osaa varmaan selittää miksi näin..?

On nyt vähän kiire, mutta lukaisen nuo Mikan blogit ja palailen keskusteluun. Luulisin, että läpipääsyjen eroavuus tulee siitä, mihin uuden menetelmän raja on laitettu. Lukemathan eivät ole suoraan vertailukelpoisia vanhan menetelmän lukemien kanssa.

Uuden menetelmän suuri etu on, että se on niin nopea suorittaa ja meidän kokeittemme mukaan kohtalaisen immuuni sille, kuka mittaria lukee ja jopa kaasun kääntötavassakin voi olla eroja eikä se ratkaisevasti näy tuloksessa.

Päijänne-ajo valittiin kokeilukentäksi siksi, että siellä kuskit ovat tosissaan ja pyörät laitettu niin hyvin kuin tiimit osaavat (isot SM-pisteet, isot kustannukset). En osaa luvata kuin taulukkomuotoista tietoa (montako ko. mallin pyörää ja moniko olisi hylätty). Äänenvaimennintyyppejä ei listattu siksi, että on suuri merkitys sillä, onko vaimennin huollettu vaiko ei. Useimpia pyöriä on vain 5-15, joten kovin edustavaa tilastoa ei niistä saa.

No niin, ehdin lukaista Mikan pari blogia ja FIM:n uudet äänisäännöt.

FIM on taas kerran kunnostautunut puheiden ja tekojen ristiriidassa. Uusi, ensi vuodesta alkaen ainoana noudatettava äänimittausmenetelmä on ns. 2m max-menetelmä eli 2 metrin päästä kone tyhjäkäynniltä täysille 2 sekunnin sisällä ja mitataan suurin lukema koko ajalta (ei siis välttämättä maksimikierroksilla). Tälle menetelmälle on endurossa laitettu rajaksi 112 dB.

Meidän tutkimustemme mukaan tämä vastaa suunnilleen 11 m/s -säännön mukaan tehtyä mittausta, jossa raja on 94 dB. Tietenkään ei tarkkaa yhteensopivuutta ole, koska menetelmät ovat tyystin erilaiset. Tuo 112 dB raja vastaa siis VANHAA, jo vuosia sitten taakse jäänyttä sääntöä (jota edelleen on käytännössä Suomessa erittäin kuljettajaystävällisesti noudatettu). Sääntökirja sanoo 13 m/s. Tämä vastaa meidän mielestämme luokkaa 109 dB -tasoa uudella menetelmällä.

Tästä seuraa, että uuden säännön tullessa voimaan enduron melutasot tulevat maailmalla nousemaan 3-5 dB:llä nykyisestä. Tämä on tosi huono juttu sen myönteisen kehityksen kannalta, jota laji on viime vuodet osoittanut. Suomessa eroa ei käytännössä taida tulla, kun olemme sietäneet kv. tasoa kovempia ääniä.

Niinpä olen myös ollut väärässä crossipyörien kelpoisuuden osalta. En voinut kuvitellakaan, että FIM olisi lisäämässä ääniä. Näinhän tosin aina käy, kun FIM sanoo pudottavansa tasoja. Viimeksi niille oli yllätys, että 2- ja 4-tahtikoneessa on teknisiä eroja.

Tästä selittyy myös Mika Aholan blogeissa ollut väittämä, että uuden säännön mukaisesti mitattaessa menee jokin hänen putkensa läpi ilman noise killeriä, vaikka vanhalla menetelmällä (13 m/s) ei ollut mennyt. Se on juuri tuo 3-5 dB:n ero, josta äsken mainitsin. On aivan kummallinen sääntökohta, että jos pyörä ei mene läpi uuden menetelmän 112 dB -rajasta, sovelletaan 13 m/s -sääntöä. Ei varmasti mene läpi, jos 112 ei ole riittänyt.

Mika Ahola on hyvä kirjoittaja ja vielä parempi kuljettaja. Moottoritekniikassa hänellä on kuitenkin normaalikäsityksistä poikkeavia tietoja. Hän kertoo blogissaan, miten iskunpituus ei vaikuta siihen, miten moottori kiertää. Tästä väitteestä hän myös johtaa ehdotuksen äänimittausmenetelmäksi. Tässä varmuuden vuoksi suora lainaus blogista:
We know that the lenght of the stroke has nothing to do with how much the bike revs and therefore how much noise the bike makes! So why this piston speed rule? If the rule was simply: All the four strokes in E2 will be tested with for example 6000rpm nevermind the stroke it would be simple and all the bikes silent or loud the same.

Mitä lie mies miettinyt?

Kyllä tämä on ihan surkuhupaisaa tämä insinöörien keskustelu. Kun Toivo Ryynänen kuulee Pörsänmäen takkoo oikein kunnon kakstahin pierasun, niin hän aattelloo:\"Onpa hyvä, jotta tiälläikii on vielä elämöö, ko moottorsahattii on jo vaijenneet\". Mutta kun elävänleski Siviä Virhiä palaa kotikonnuilleen, niin jopa se 50 desibeliä on liikaa, jonka aiheuttaa tuuli pihakoivussa, tai variksen huuto. Tietysti ihan kauhiaa on, jos joku ajaa mopolla, eikä etes ennee poikkea taputammaa pyllylle...tai nostammaa Pappatunturin keulaa. :) Pappa

Arvoisa Tunturi-Pappa,
pitäisi olla iloinen siitä, että insinöörit ja tekniikan väki näistä keskustelevat. Jos poliitikot ja yhteiskuntaoppineet alkavat näistä keskustella, on myöhäistä.

Kyllä tuo täyskaasulla mittaus on kuitenkin selvästi oikea suunta. Varsinkin MM endurossa, jossa ajetaankin enemmän naru kireellä. Loppuu se resonanssikammioiden/sytytysjärjestelmien tietylle männännopeudelle virittäminen, mitä varsinkin pikkunelareissa on paljon harrastettu. Noilla resonanssikammioputkilla/poikkeavilla sytytyskäyrillä ei paljon voi sanoa paljonko ääntä lähtee oikeilla ajokierroksilla ja tähän kikkailuun tuo täyskaasumittaus tuo stopin, olkoonkin desibeliraja mahdollisesti ylempänä. Eiköhän se lähde siitä vähän kerrassaan tulemana myös alas. Suomienskan kivenkiertoon se ei ehkä sovellu, kun täyskaasulla ei taida ajaa kuin 10 kärki silloin tällöin.

Ja hyvä tietää, että YZ 125:lla pääsee ensi vuonnakin viivalle.;) Pyörä kun on oikeastikin hiljainen vaimennin kunnolla huollettuna.

Olisikohan mahdollista pitää erillinen äänimittauspäivä jotta tietäisi jo etukäteen onko ongelmia tulossa kisojen katsastuksessa?

Harrille kiitokset hyvistä teknisistä analyyseistä, ja niihin ei tietysti ole meillä maallikoilla mitään mahdollisuutta puuttua. Mutta kun kuitenkin tässä yhteiskunnassa kaikki vaan toimii niin, että politiikka ja tunteet tekevät päätökset, niin aikalailla paljon turhaa työtä on koko tämä perin tieteellinen äänen mittaus pyörimällä sinä pakoputken pään ympärillä.
Ystävällisin terveisin
Pappa

Minusta kyse on siitä että kisoissa asetetaan tietty linja äänitasolle. Ainakin ne jotka kisoissa joskus käyvät, tuskin ajavat muulloinkaan aivan millä sattuu äänenvaimennuksella.

Ainahan on pieni joukko ihmisiä joita häiritsee kaikki jota joku muu tekee, lajista riippumatta. Yleisesti ottaen kuitenkin voitaneen ajatella että ihmisiä häiritsee hiljaisempi ääni vähemmän kuin kovempi. Asia on vähän kuin poliisin nopeusvalvonnassa. Hitaampi nopeus on kiistämättä vähemmän vaarallista mutta rajanveto siitä oikeasta nopeudesta on vaikeaa kun johonkin olisi kuitenkin liikuttavakin. Ilman muuta kisojen äänivalvonnalla on merkitystä siihen missä saa jatkossa ajaa vaikka yksi ainoa kisapäivä ei ihmeitä teekään. Jos kuitenkin niillä samoilla ajopeleillä kisoja seuraavalla viikolla tahkotaan jotain asuntoalueen vieressä olevaa ajorataa niin toki äänitaso vaikuttaa ajopaikan jatkoon.

Se on juurikin noin kuten Manu mainitsee. Pudotetaan taso sellaiseksi, että siitä on riittävän vähän haittaa. Me mp-urheilun ystävät rakastamme kovaa ääntä, mutta kukaan muu ei siitä sitten innostukaan. Suomessa taso on endurossa hyvällä mallilla, mutta jos voidaan järkevin kustannuksin päästä alemmas, niin mikä ettei.

FIM:n teknisessä toiminnassa ärsyttää suunnattomasti työn huono työn laatu. Annetaan määräys ja kun liitot, kerhot ja kilpailujen vetäjät kantavat määräysten tuoman kuorman ja saavat asiat kuntoon, annetaan uusi määräys, joka tekee tyhjäksi aiemman työn. Linjaa löysennetään juuri, kun asiat on saatu harrastajien piirissä hyväksytyksi ja yleiseksi käytännöksi. Sitä tässä joudumme sitten selittelemään ja yrittää olla lojaaleja FIM:llekin. Kun lojaalisuus toimisi vielä FIM:n teknisestä komissiosta alaskinpäin.

Tilanne on Suomessa, kuten todettu, varsin hyvä, ellei FIM:n tekniikkaväki ala sählätä.