30 v. naiselle harrastus endurosta?

Kirjoittaja: Terhi KorvenpääTervehdys
Olen jo useita vuosia haaveillut pyörän ostosta ja nyt päätin että turha sitä on odotella kuusikymppiseksi asti. Ajattelin ostaa kevarin tms. ja mennä pärräämään Turun Urusvuorelle.

Olen miettinyt että kovin on miehinen laji tämä pyöräily, onkohan muita naisia pyörän päällä kuin Sirkku? Mitenkähän aloitteleva eikä enää niin nuori nainen otetaan radalla vastaan? Nauretaanko ulos heti alussa vai suhtaudutaanko vähän vähätellen ja nihkeästi kuten ainakin pyörä- ja tarvikekaupossa on tähän mennessä tehty?

Kaipaisin vinkkejä myös pyörän hankintaan. Kevaria ajattelin aloittelijalle sopivana, mutta koska ajan A-korttia niin varmaan myös muut kävisi? Onko pyörissä eroja? Käytetyn osto varmaan aluksi kannattaa, mutta hajoaako ne heti käsiin? Voiko samalla pyörällä ajaa sekä crossia että enduroa, molemmat lajit kiinnostavat. Kaikki muutkin harrastevinkit otan kiitolisuudella vastaan!

TK

Kirjoittaja: Kees van NiftrikYyzeta - kiva nimi sulla...no joka tapauksessa Sirkullahan oli vimeisen päälle timmattu Kotarin piikki myynnissä tuolla pörssin puolella - ja Sirkku, jos et ole vielä myynyt niin tässähän on sun tilaisuutes...

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOPappa! Mä ihan luulin et olit tosissas...Harri on huumorimiehiä, löytyy sieltä muutakin kuin pakinoita ja novelleja, eli hyvä kommentti ;-)
Mirkka, älä ole niin huolissasi tuosta huoltovälistä. Takomännällä ajaa jopa kisakuskitkin 30-40h ja eräs MM-tsaollakin vaikuttanut mies piikillä yli 100h.
Istuinkorkeus on taas suhteellinen juttu, jos pyörä putoaa jo 30-40mm pukilta pudotettaessa ja 50-70mm lisää kun istut päälle, niin sekin jo vähän vaikuttaa.
Mailataan lisää...

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOPappa! Mä ihan luulin et olit tosissas...Harri on huumorimiehiä, löytyy sieltä muutakin kuin pakinoita ja novelleja, eli hyvä kommentti ;-)
Mirkka, älä ole niin huolissasi tuosta huoltovälistä. Takomännällä ajaa jopa kisakuskitkin 30-40h ja eräs MM-tsaollakin vaikuttanut mies piikillä yli 100h.
Istuinkorkeus on taas suhteellinen juttu, jos pyörä putoaa jo 30-40mm pukilta pudotettaessa ja 50-70mm lisää kun istut päälle, niin sekin jo vähän vaikuttaa.
Mailataan lisää...ja unohda toi mun kotari, se on sulle yhtä lailla liian iso. Tai voit kyllä kokeilla, mutta ei sillä matalalla penkillä ole kiva ajaa.

Kirjoittaja: Pentti RaittilaEn ole provosoiutunut yhtään mistään. Nauroin kyllä makeat naurut Harrin kommentille, se oli ihan jees. Kuitenkin n. 30 vuotta tätä ajovalmennusta seuranneena en voi edelleenkään olla muuta mieltä, kuin että kaikki on kiinni siitä miten kuski liikkuu satulan ja sarvien välissä. Poikelan Hannu sen kiteytti jotenkin: "Sankariaikaan tehtiin liikkeet eritavalla kuin nyt, mutta ajoasento se nytkin vauhdin määrää". No enpä taida enää tähän hauskaan juttuun osallistua, kuitenkin virkeä ja tasapainoinen pääkoppa on aina kaikessa urheilussakin kaiken perusta, ja naisenergiaakin kaivataan. ;) Pappa.

Kirjoittaja: yyzetaMinä olen myöskin kolmekymppinen (no vähän alle) aloitteleva crossari, mukavaa että meitä on muitakin, kun en ole radalla nähnyt muita naisia. Tosin en minä niitä ole paljoa kiertänytkään. (tämä viesti tulee muuten avomiehen tunnarilla kun en omia ole vielä saanut)

Ajelen avomiehen piikillä ja kauheasti tekis mieli tulla Jämsän naisten MX näytösluokkaan kun kilpailuvietti on kova, muttamutta... takana yhden käden sormien verran ajokertoja pyörällä (siis ei mitään katupyöräkokemustakaan), jalat ei yllä maahan enkä saa pyörää yksin käyntiin:) Vai saako naisten lähdössä olla avustaja joka pukkaa pyörän käyntiin ja nostaa pystyyn;) nojoo, taitais mennä naisten uskottavuus siinä samalla.

Eli taitaa tuo kisoihin osallistuminen jäädä ensi vuoden puolelle, toivottavasti tuollaisia näytöslähtöjä järjestetään jatkossakin ja olisi kiva saada naisille vaikka omat SM-kisat. Varmasti kynnys kisoihin osallistumiselle olisi pienempi jos olisi naisille omia lähtöjä ja kokeneemmatkin saisivat sieltä vauhtia avoimiin luokkiin osallistumiselle.

Tämä on vähän off-topic, mutta millainen pyörä olisi sopiva minulle, kun olen alle 160cm? Olen tätä kysellyt, mutta vastaukset ovat olleet niin erilaisia; kasikymppistä on ehdoteltu koon puolesta, mutta se kuulemma repii aika paljon ja pitäis huoltaa usein. Sitten on ehdotettu 125 kuutioista nelaria kun se on piikkiin verrattuna tasaisempi ajettava ja ainakin Yamaha TTR olis mittojen puolesta ok:

Mitat
Pituus (mm) 1,830 / 1,885mm
Leveys (mm) 785 / 795mm
Korkeus (mm) 1,055 / 1,085mm
Istuin korkeus (mm) 775 / 805mm
Akseliväli (mm) 1,250 / 1,270mm
Maavaraminimi (mm) 265 / 295mm
Kuiva paino (kg) 84 / 78 kg

vai mitä mieltä olette? Olisiko tuo sopiva tyttöjen pyörä, 805mm ei kuulosta kauhean korkealta. Entä tuo paino, miten painavaa sitä jaksaisi käsitellä. Kyllä tuon varmaan jaksaisi pystyyn nostaa kun nousee se piikkikin, mutta olisi se mukavampi ajella sopivan kokoisella pyörällä.

-Mirkka

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOVoe pappa ku tykkään susta ;-))
Kyllähän minä nyt sen tiesin, että provosoinnilla joku aina provosoituu,
vaikket pystynyt yhtään väitettäni edes kumoamaan! Koska en loppujen lopuksi väittänyt mitään...mutta kyllä se toki näin on kuten Pentti mainitsikin, radalta saa
paljon oppia ajotekniikaan, mitä tarvitaan metsässäkin. Mutta metsässä tarvitaan myös paljon sellaista, mihin ei radalla törmää, otetaan nyt vaikka kallioportaat ja ojat esimerkeiksi. Toki 5v. natiaisesta krossia harrastanut junnu hallitsee paskaringit ja keulan nostamiset radan oppien perua ja oman moponsa hallinnan ja tuntemuksen myötä, mutta nekin ovat asioita, jotka pitää opetella.
Rata on myös paras paikka ottaa ensiaskeleet offroad-lajeihin, en sanonut missän vaiheessa, että se olisi tylsää...vaikka niinhän se mielestäni on ja rivien välissä niin lukikin.
En väitä siis missään nimessä vastaan Raittilan kanssa, mutta kun kysymys on lajien eroista, niin kovin erilaisiahan ne keskenään ovat, eikö tott

Kirjoittaja: Pentti RaittilaEdellä on niin hirvittäviä vääriä väitteitä eri lajeista, jotka perustuvat vaan omiin äkkivääriin asenteisiin, joten yritän edes vähän oikoa niitä. Ensinnäkin kaksipyöräisellä ajaminen vaatii aina paljon enemmän liikunnallista lahjakuutta kuin nelipyöräisellä ajo. Sitten oli kaksipyöräisellä laji mikä tahansa, pitää ajajan aina hallita tietty perustekniikka. Se on esim. crossissa ja endurossa hyvin lähellä toisiaan, mutta pyörää pitää osata viedä myös "sladissa", joka on kaikkikaikessa speedwayssa ja maaradalla. Myös tämän päivän rr-huiput vetävät yli kahtasataa sladissa, kuten viimeviikonloppuna näimme. Kysymys on siis ajajan taidoista aina oli laji mikä tahansa. Ajaja voi hankkia taitonsa harjoittelemalla oikeassa valmennuksessa. Tietenkin tarvitaan myös liikunnallista lahjakkuutta. Olen joskus sanonut, että jos pojalla on koulutodistuksessa musiikki 10 ja urheilu 6 niin instrumentti pitää olla Giulietti eikä Kawasaki. Se ei saa ratkaista, että pappa ei tykkää haitarinsoitosta. Tässä edellä on Sirkulta taas karannut "mopo metsikköön", kyllä Sinunkin harrastusta auttaisi tavattomasti, jos ihan vaan keskittyisit oman ajotekniikan kehittämiseen, ja myös ottaisit kaiken rennommin. Motocrossajotekniikka on ihan perusta endurossa pärjäämiseen, kuten näet kaikista lajin tuloksista. ..Ja joka tapauksessa mitä monipuolisempaa on harrastus se on aina mielekkäämpää ja hauskempaa... se on kai harrastuksien tarkoitus ??? Pappa

Kirjoittaja: Anu AuranenKuvailujen perusteella crossi on mun juttu...nyt...

Silti, kaikkia lajeja, oli ne sitten asfaltilla, mudassa, moottorilla tai ilman on hauska kokeilla. Mut turha fanaattisuus ja vakavuus vieroksuttaa kyllä lajista tosi nopeesti.

Olen muuten kokeillut myös sitä RR:ää. Eikä sekään kyllä tylsää ole mutta jos haluaa ajaa enemmän ja omat rajat tulee vastaan on kaatuminen niin hemmetin kallista.

Crossissa saa hien pintaan helpommin ja kaatumisetkin enempi jokapäiväisiä. Ja haastetta kyllä riittää sillä ne samat mutkat voi ajaa niiiin monella eri tyylillä, linjalla ja tuloksella! Siksipä se saman radan tahkoaminen ei tunnu yhtään tylsältä ja ratojakinhan riittää. Mut en sano, etteikö sitten kun homma mahd. alkaa sujua voisi alkaa kiehtoa myös enska. Jotenkin vaan arveluttaa toi puitten välissä sompailu...

Mut anyway laji kun laji, harrastan motolla "huvin vuoksi ja urheilun kannalta". Eli hauskuus hommassa on kaiken aa ja oo.

Hauskaa ja rapaista syksyä.

t. Anu

Kirjoittaja: Harri VanhalaMoittiiko Sirkku nyt Pappaa siitä, ettei Pappa kyennyt kumoamaan yhtään väitettä, jota Sirkku ei ollut edes esittänyt?

Kirjoittaja: Anu AuranenTyhmä alottelija tässä nyt kysyy, että miten erilaisia enska ja crossi oikein ovat? Crossissa kai enempi hyppyjä ja maasto lajeissa erilainen vai...?
Niin vaikka itseäni enempi kiinnostaa tuo crossi niin olisiko enskaleiristä mulle silti iloa ja hyötyä? Itse ainakin kuvittelen, että olisi. Ja saako crossipyörällä osallistua enskaleireille? Ja jos omalla pyörällä tulee niin kai apua saa tekniikkamurheissa kun en minä sormiani rasvata pelkää mutta tietoa ja taitoa ei ole nimeksikään.

t. Anu

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOKrossi on yksinkertaisesti vauhtilaji, suora, mutka, hyppyri, suora, mutka hyppyri.
Samaa rataa jyystetään 30 kertaa putkeen niin, että opitaan ulkoa joka kivi, patti, ajolinja jne. Sitten jyystetään toinen 30 kertaa putkeen. Seuraavalla kerralla taas sama.
Enskassa taas ajetaan välillä toiseksi suurimmalla vaihteella jotain metsäautotien pätkään, perään saattaa heti tulla ykkösellä ajettavaa trial-kivikkoa, mutahauta keskellä kuusikkoa 20cm korkeine juurineen, kalliomäki, hiekkamäki, savispooria, oja. Pujotellaan ahataissa puiden väleissä mättäältä mättäälle ja seuraavaksi saattaa päästä ajamaan pätkän suoraa metsäkoneen uraa 60km/h. Keskinopeudet ovat tyyppillisesti hiukan yli puolet krossiratojen keskinopeuksista ja reittien pituudet ovat tyypillisesti 3-6 -kertaiset.
Kisoissa taas crossiin mennään hinkkaamaan 20-30min. sitä jo vuosikausia ulkoa opeteltua rataa, vingutetaan, koska muuten ei kello tykkää ja arkailijat taklataan ulos. Enskassa reittiä ei yleensä pääse edes ajamaan etukäteen ja lisäksi maastokekeiden väleissä ajetaan siirtymiä niin maastossa kuin teilläkin. Reitillä pyörä joskus hieman hypähtää, mutta maastokokeisiin välillä liittyvillä krossirataosuuksilla ne sitten hyppää ketkä osaa. Ja ihan enskapyörillä.

Eli varsin erilaiset lajit. Vielä kun suomessa krossiradat on hiekkalaatikoita ja enskapolut puunkiertoa kivikkossa ja juurakkossa.

Kirjoittaja: J-P ANTTOLAINENRR se vasta tylsää on suora,mutka,suora,mutka,suora,loivempi mutka...kaide. Kysykää vaikka M.Kalliolta. :)

Ylipääntänsä kaikkien 2-pyörä lajien treenaamisesta on hyötyä, ajat sitten 30 muun joukossa crossia, tai yksin keskellä metsää tätä enskaa. Trailalissa kehittyy pyörän käsittely, Crossissa agressivisuus ja nopeus, ym,ym.

Kirjoittaja: TINO TURTONo varmaan löydät omien kokemusten kautta sen oikean pyörän myöhemmin, kaikki mopot saa hajalle toisilla kestää ja toisilla ei sitten pysy ehjänä metrin ratakiskon pätkäkään, varmaan kuten moni sanoikin piikkinen kotari on hyvä vaihtoehto tai sitten kotarin 250 nelari, kun olet pyörän hankkinut niin tulet vain urusvuoren enskalenkille ja otat yhteyttä TMK:n kautta siellä ajaviin kavereihin jolloin pääset lajiin sisälle ja tuskin kenelläkään on otsaa naureskellä sillä kaikki ovat alkeista joskus aloittaneet.

TT

Kirjoittaja: Tanja MalinenIkä ja sukupuoli, niihin kun ei voi vaikuttaa, niin ei niitä kannata edes miettiä.
Itse olen törmännyt vain ja ainoastaan herrasmiehiin, joten ei huolta noista suhtautumisista. Jos joku kauppias tökkii, niin löytyy varmasti paikka josta palvelua saa iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Itse tuli ensimmäiseksi pyöräksi ostettua "crossin raato", sitä virhettä ei kannata tehdä, vaan satsata heti alkuun siihen niin paljon, että ajaminen on mielekästä ja ajamiseen tarkoitettu aika ei mene pyörän osia käsissä pyöritellessä.

Alkuun samalla pyörällä voi varmasti ajaa enduroa ja crossia, raja tulee sitten aikanaan vastaan, itsellä se tuli viime viikolla ja nyt on koipi paketissa. Eli jatkossa sitten ainakin eri iskarit(tai edes säädöt) crossiradalle. Usealla enduroajopaikalla on crossipyörillä ajaminen kielletty, joten siinä mielessä kannattaa miettiä missä meinaa ajella ja sen mukaan hankkia oikeanlainen pyörä.

Naisten enskaleiri on loistava paikka kokeilla erilaisia pyöriä ja saada sitä tärkeää "vertaistukea ja -neuvoja". Jos ennen ensi kesää et ehdi pyörää hankkia, niin sinne sitten kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Ensimmäinen naisten MX-näytösajo on nuorten SM-crossin yhteydessä 25.9. Jämsässä. Kaiken kokoiset pyörät ja eri ikäiset/tasoiset harrastajat mukaan!
Jonkinlainen "naisten enskaleiri" on tuona viikonloppuna luvassa, 24.9.enduropöräys Vilppulan metsissä. Gotlantiin on myös "naisten kimppamatka" tiedossa. Lisäinfoa noista www.ladysixi.tk ja pöräyksestä www.msmk.fi
-Tanja

Kirjoittaja: Anu AuranenItse vasta alottelen ja ikää yli 40:n eli ei sulla ainakaan ikä ole rajotteena.

Miehinen kai joo. Mut apua ja neuvoja tulee kyllä kivasti. Eikä se katso sukupuolta, kyllä neuvoja saa avomiehenikin, lajissa samanlainen keltanokka kuin minäkin. Siksi tykkäänkin (ajamisen lisäksi) tästä, että henki porukan kesken, ainakin näin harrasteluajajien kesken, on vaikuttanut rennolta ja mukavalta. Tunnustan kyllä suoraan, että ilman avomiestä en itse pystyisi harrastamaan. Sen verran ropaamista noissa pyörissä tuntuu alvariinsa olevan. Säädöistä ny sit kai puhumattakaan...vielä ei olla tähän puoleen pahemmin kajottu.

Meillä on kaksi 250:stä, vähän ärhäkämpi ja toinen vähän rauhallisempi. En tiiä, ehkä 125 olisi ollut järkevämpi ja kevyempi nyt ainakin. Mutta pikaisen kokeilun jälkeen en piikkiä halunnut. Jotenkin vaan vääntävämpi 250 tuntui helpommalta ajaa. Nyt kyllä kun uskaltaa jo kierroksiakin enempi käyttää alkaa ärhäkämmän 250:n tehopiikki aiheuttaa yllätyksiä. Eli radasta riippuen tuntuu paremmalta se äkäsempi tai se vähän rauhallisempi.

Itse olen enempi tykästynyt crossiin. Radalla kun kaatuu niin ei ole noi puut niin lähellä. Ja sen verran on jo tullut ryvettyä, että kunnon suojat sit pyörän lisäksi kannattaa hommata.

Kisaamisesta nii. Kyllähän se kilpailuvietti radalla iskee. Mutta, että oikeen kisaamaan? Mahtaisko hommasta hävitä hauskuus ja tulla totista yrittämistä? No meikähän pääsis kyllä jo veteraanisarjaan et miksei siellä jonon jatkona!

Jotain koulutusta olisi kyllä kiva saada. Myöhästyin tuosta naisten enskaleiristä. Ja noihin crossikouluihin ei junnujenkaan sekaan pujottelukepiksi kehtaa lähteä ja tuskin huolittaisikaan. Että mistähän Lahden seudulla saisi aikuinen (mies tai nainen) enska/crossikoulutusta aikalailla alkeista lähtien?

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTONo meikäläinen ainakin oli lomalla, kaikesta ;-)
Itse aloitin 29-vuotiaana, perheellisenä äitinä, ilman että puolisoa olisi koskaan kiinnostanut mikään mopoilu. Eikä kiinnosta edelleenkään, tosin ei niin kauheasti tunnu häntä haittaavankaan.
Isoin kynnys on mielestäni siinä, että heti kättelyssä saa huomata kuinka ikä ja sukupuoli tarjoavat liikaa itsesuojeluvaistoa, eikä siitä loppujen lopuksi edes halua eroon kun näkee milloin ketäkin kannetaan pois radalta...pärjääminen on silti vaikeaa, ja mitä nopeampaa paikkaa, sen isompi kynnys.
Meillä kuitenkin on sukupuolestakin johtuavia erityistä varovaisuutta edellyttäviä tekijöitä, esim. pienestäkin lonkkavammasta voi saada pysyvän vaivan.
Suuri apu olisi tuntea tekniikka (perustekniikka, työtavat, työkalut) kohtuu hyvin, tai omata ainakin sellainen läheinen ystävä. Päälle ei toki kukaan ala sylkemään, ja pojat neuvovat vähemmänkin vetävää eukkoa auliisti, joten ei huolta sen puoleen. Mutta jos lenkki metsässä kestää 30min., eikä osaa tulppaa vaihtaa, niin pitkä on odottavan aika kunnes kolmijalkaiset saapuvat paikalle seuraavalla kierroksella ;-)

Anssin ehdotus kotarin enskapiikistä on varmasti varteenotettava. Se on kevyempi kuin nelarit, mutta lähes yhtä helppo koneeltaan. Kaasaria saa kyllä olla säätämässä vähän väliä, jos haluaa koneen tuntuvan aina reagoinniltaan samanlaiselta. Kannattaa ottaa sellainen pyörä, ettei itseni tapaan tarvitseyrittää nostaa 122kg nelaria suosta 25min....kunnes kundit tulee paikalle irvailemaan ja auttamaan. 122kg vs. 105kg, ei paljolta tunnu, mutta väsyneenä suossa se vaan on PALJON. Enskapyörällä pystyy myös ajamaan täysipainoisesti krossia aika pitkälle, sitten kun ei enää pysty niin lajivalinnan painotuskin on varmasti tiedossa.

Malisen Tanja aloitti miehensä Marko Peltosen vanavedessä vanavedessä suunnileen saman ikäisenä, eikä taida ikä kauaksi heittää Koskisen Tarullakaan.

Papalle sen verran tuosta naisten cup

Kirjoittaja: Pentti RaittilaOn se vähän kumma kun tähän eivät ole vastanneet alaa harrastavat naiset. Olen ihmetellyt, että miksi ei Suomessa ajeta ihan selkeästi "naistensarjaa" endurossa. Järjestäjien olisi helppo laatia helpotettu reitti naisille, kun tiedettäisiin, että osallistujia on. Mikäli naisten "enskaleirin" tiedot pitävät paikkansa, niin olisi osallistujia? Ja jos joku nyt keksii syyttää, että pappa on sovinistisika, niin kyllä yleisurheilussa, jalkapallossa, ja alppilajeissa naiset kilpailevat ihan omissa luokissan, miksi ei sitten tässä lajissa, joka on yksi maailman raskaimmista? Olisiko naisten ihan perustettava oma kerho, jotta naisenergia pääsisi oikein purkautumaan? Pappamopo-naiskerho on nimeltään "Kovat Jätkät", olisikohan siinä mallia? ;)Pappa

Kirjoittaja: Pekka Pitkänenhttp://www.ladysixi.tk/ tuosta linkistä löytyy nais

Kirjoittaja: Anssi LehtinenIhan ekaksi, hanki joku kaveri joka ajaa. Kyseisen kaverin kanssa voit sitten lähteä etsimään sopivan kuntoista KTM 125 EXC:tä (enduropyörä, joita on myyty Suomessa ihan helvetisti, kun ovat teinien suosiossa). Tuohon pyörään löytyy osaa ja asiantuntemusta tästä maasta. Krossiakin sillä ajelee ainakin niin kauan kunnes tiedät, mitä oikeasti lajeilta haluat.

Eiköhän siellä varikolla ala kunnioitusta löytymään kun lataat pari kertaa ulkokurvin puolelta ohi (tai kaivat mopon jostain suosta tai mitä siellä enskaspoorissa sitten tehdäänkään). Kilpaahan sinne mennään ajamaan eikä seurustelemaan :)