Tunteiden vuoristorataa Slovakiassa

Kuuma Ryhmä starttasi Slovakian Six Days Enduroon kokoonpanolla Esa Reijo, Olli Kuusela ja Jani Hovi. Reijolla oli kokemusta jo viidestä Sixistä, mutta Kuusela ja Hovi starttasivat uransa ensimmäiseen kuuden päivän mittaiseen kilpailuun.

Kolmikosta kaksi pääsi lopulta kisan maaliin erinäisten vaiheiden jälkeen, mutta Reijon kilpailu jäi kesken ensimmäisen päivän jälkeen.

- Maanantaina putosin yhdellä siirtymällä rotkoon ja sain siellä kasan AT-pisteitä. Pääsin kuitenkin päivän maaliin ja sain pyörän suljettuun varikkoon. Yön aikana mie nousi kuitenkin 39 asteen kuume ja oli selvää, etten pystynyt starttaamaan kisaan tiistaina. Harmittaa tietysti todella paljon, sillä kisa jäi niin lyhyeksi. Mutta ei sairastumiselle voi mitään, Reijo kertoi.

IDIOOTTI, IDIOOTTI…

Olli Kuuselan kilpailua siivitti kaatumiset, jotka tekivät kisasta hänelle haastavan. Myös keskeyttäminen oli lähellä.

- Ensimmäiset pari päivää tutustuimme pätkiin ja lähinnä ihmettelimme korkeuseroja, joita mielestämme löytyi erikoiskokeilla paljon, tämä kuitenkin muuttui harhaluuloksi kun pääsimme myöhemmin ajamaan siirtymiä.
Kaikki valmistelut ilmoittautumisineen ja katsastuksineen meni varsin mallikkaasti ja minua lähinnä ahdisti, ettei päässyt heti ajamaan kun pääsimme kisapaikalle.

- Tavoitteet meillä oli Janin kanssa hyvin tiedossa etukäteen. Tarkoituksena oli päästä reitti kunnialla maaliin ehjin nahoin.... No maaliin päästiin mutta välillä vähän sattui.

- Maanantaina kaikki lähti mukavasti liikkeelle, ensimmäinen pätkä kulki hyvin koska jarruttelin kokoajan menohaluja ja hoin mielessäni että tätä on vielä jäljellä monta päivää, seuraavilla siirtymillä ei ongelmia vaikka mäet olivat huimia. Kakkospätkällä oli alkuun hienoa siimoitettua peltoa jonka jälkeen siirryttiin vanhalle crossiradalle. Olimme käyneet kyllä Janin kanssa tutustumassa kyseiseen pätkään pikaisesti kuten asiaan kuuluu, noustiin kyllä pihalle autosta ja otettiin selfiet ja todettiin että helppoa ja nopeata peltoa! No ensimmäisenä tuli silmille crossiradan pattisuora joka meni läpi takarenkaalla ja pyhällä hengellä, seuraavaksi meni vahingossa pöytähyppyrikin yli. Tässä vaiheessa ei enää ollut homma kontrollissa ainakaan pääkopan suhteen ja mentiin sitä vauhtia millä en ikinä pääsisi maaliin asti. Loppupätkästä ajoin pientä metsäosuutta, jossa leijui melkoinen pöly ja ajoin aivan liian kovaa oikealle alas kääntyvään mutkaan ja tanko osui puuhun. putosin muutaman metrin alas jonnekin kuruun ja sain pyörän päälleni. Hetken luulin että kisa oli siinä kun osuma oli kova ja olkapääni oli jo teipattuna edellisistä vammoista mutta kuin ihmeen kaupalla mikään ei mennyt rikki ja yleisö nosti minut pystyyn ja näytti suunnan mihin olisi järkevä jatkaa. Ajoin pätkän maaliin linkuttaen ja hoin itselleni IDIOOTTI IDIOOTTI...

- Tiistaina paikat olivat melko kankeana maanantain lippojen jälkeen. Reitti oli maanantailta tuttu ja kipu piti vauhdin vähintäänkin maltillisena. Tiistaina edettiin mukavaa safari vauhtia ilman At-minuutteja ja ongelmia.

- Keskiviikkona reitti muuttui ja keli oli melko lämmin ja kuiva. Suurilta osin siirtymät olivat samoja mutta ajettiin eri suuntaan tämä aiheutti ongelmia, koska oikea lonkkani oli niin kipeä etten ollut pystynyt ajamaan rennosti tapeilta maanatain jälkeen. 280 kilometriä päivässä reikäisiä siirtymiä ja pätkiä alkoi tuntua ristiselässä ja maanantaina saatu mustelma kyljessä alkoi olla polvi taipeesta kainaloon. Päivä kuitenkin kunnialla maaliin, pastat naamaan ja torstaita odottelemaan.

- Torstaina reitti taas muuttui ja nyt oli luvassa selkeästi vaikeimmat pätkät ja viimeistään pudotuspeli alkaisi nyt. Päivä lähti oikein mukavasti liikkeelle olin päättänyt vetää heti aamusta ensimmäisen kierroksen vauhdilla, ettei tulisi ongelmia aikataulujen kanssa. Ajo oli koko aamun rentoa ja helppoa yhdessä mäessä mokailin kun yleisö loi paineita... ei siis ollut oma vika. Ensimmäisen kierroksen viimeisellä pätkällä kaaduin huolimattomuus virheen ja väsymyksen takia ja löin pääni melko kovaa maahan. Tämän seurauksena makailin maassa, katselin taivasta ja mietin onko tämä kaikki järkevää, kaikkialle sattui ja päässä surisi. Ohi meni ainakin neljä kilpakumppania, jotka kaikki pysähtyivät ja kysyivät onko kaikki ok? pitivät varmaan hulluna kun makasin maassa ja kaikki oli kuitenkin kunnossa. No pidin kuitenkin itseni kanssa palaveri ja päätin etten keskeytä tähän vaan ajan pätkän maaliin ja siitä siirtymän paddocille ja keskeytän sinne. Ajoin siirtymää ja vasen käteni oli tunnoton ja irtosi tangosta pienimmästäkin töyssystä, ajoin lopuksi yhdellä kädellä varikolle. Tällä siirtymällä oli melkoinen tunnemyrsky päässäni keksin vain syitä miksi keskeyttäisin, diagnosoin useita aika vakaviakin vammoja itselleni ja lopuksi vain totesin että nyt olen ajanut koko reitin läpi ja tietäisin mitä sixi on ja päätin etten riskeeraa terveyttäni tämän enempää.
Paddocille saavuttuani huoltohenkilökunta sanoi oman minuuttini käyvän ja että nyt tankataan ja matka jatkuu. Ilmoitin keskeyttäväni ja otin kypärän pois päästä. Selitin tai ainakin yritin selittää syyn keskeytykselle johon mie sanottiin että istuppa tohon alas ja mieti vielä uudestaan. Ansku Karikuusi sanoi että sulla on nyt tasan 30 minuuttia aikaa istua siinä ja miettiä että miten se kisa loppui. Taisi Santerikin sanoa että et voi katsoa sitä kun muut tulee lauantaina maaliin jos itselläsi jää leikki tähän. Kesti viisi pitkää minuuttia tehdä päätös jatkaa kilpailua. Uusi kypärä päähän, 6 minuuttia at-pisteitä ja taas mentiin. Aloin nauraa äänekkäästi muutaman kilometrin jälkeen kun tajusin miten taas tyhmää vietiin :) Muutaman minuutin ajon jälkeen olin luonut itselleni sellaisen taistelun tahdon että mikään ei enää pysäyttäisi minua ja maaliin ajetaan vaikka mikä olisi. Loppupäivä olikin sitten sadetta ja ehkä haastavin päivä mutta sillä ei enää ollut merkitystä koska päätös oli tehty ja maaliin ajetaan.

- Perjantaina aamuhuollossa vaihdettiin vielä etujarrulevy ja tupit. Reitti oli torstaista tuttu ja edellisen päivän sade oli liukastuttanut reitin, mutta järkevällä ajolla ei ongelmia ollut ja oltiin taas lähempänä tavoitetta.

- Lauantaina oli vuorossa ehkä elämäni hitaimmat ja hienoimmat motocross kierrokset.
Rata oli äärimmäisen hieno ja olisi ollut hieno ajaa kunnolla jos olisi ollut hieman tuoreemmat kädet mutta nyt tärkeintä oli kuitenkin fiilistely ja nauttimien läpi viedystä urakasta. Olimme Janin kanssa selkeästi hitaimmat ja siitä ylpeimmät kuskit!

- Omasta läpipääsystä voin kiittää ennen kaikkea perhettä joka mahdollisti valmistautumiseni kilpailuun kaikkia sponsoreitani, sekä huoltoa ilman teitä istuisin vielä varikolla rantatuolissa.

[kuva1]
Olli Kuusela

Kaljatarjoilua

Jani Hovi ajoi kilpailun puolestaan läpi pienemmillä ongelmilla kuin Kuusela, mutta tapahtumia mahtui hänenkin viikkoon.

- Kun kyseessä oli elämäni ensimmäinen Sixi ja tavoitteena oli pelkästään sen läpi ajaminen, laadin ennen kisaan omaan päähäni taktiikan. Tavoitteena oli ajaa pätkät siirtymävauhtia, jotta kunto kestäisi ja homma pysyisi hauskana. Ja tuossa taktiikassa onnistuinkin ensimmäisestä pätkästä lähtien täydellisesti. Maltoin ajaa tarpeeksi hiljaa ja sitä kautta kunto kesti hyvin.

- Kokonaisuutena viikko meni ilman suurempia ongelmia. Ehkä isoimman haastaan ja vaikeuden toivat kanssa kilpailijat siirtymien ylämäissä. Nimittäin kun päivän lähtöjärjestys muodostetaan edellisen päivän tulosten perusteella, oli lähtöpaikkani aina letkan loppupäässä. Tämä tarkoitti sitä, että joukossa oli hieman heikompitasoisia kuljettajia ja tuo tasoero näkyi etenkin kivikkoisissa ylämäissä. Siinä kun etelä-eurooppalaiset kuljettajat tulivat alamäissä lujaa ohi, niin he olivat porukalla kiinni ylämäissä. Onnistuin kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta puikkelehtimaan heidän väleistä mäet ylös. Ensimmäisenä päivänä tosin tällaisessa tilanteessa tuli viikon kovin kaatuminen, kun ohittava kuljettaja odottamatta sinkosikin kivestä suoraan kylkeeni, kun ohitin häntä. Sillä seurauksella, että molemmat menivät lujaa nurin ja minä lensin päin puuta. Tilanteesta selvittiin kuitenkin pienellä rannekivulla ja pyörän muoviosien vaihdolla.

- Kuitenkin tuossa tilanteessa toinen keulaputkeni otti sen verran osumaa, että seuraavaan aamuun mennessä se valutti kaikki öljyt ulos. Jouduin ajamaan koko päivän rikkinäisellä keulalla ja se teki päivästä todella vaikean. Maalissa käteni olivat aivan yhtä puuta ja särky oli melkoinen. Onneksi sai tiistaina illalla uuden keulaputken, joka otettiin keskeyttämään joutuneen Reijon Esan pyörästä. Vaihdoin putken keskiviikkona aamulla ja taas meno maistui. Tässä vaiheessa voikin sanoa, että Esan keskeytys mahdollisti minun maaliin ajamisen, sillä rikkinäisellä keulalla en olisi pystynyt ajamaan viittä päivää.

- Ehkä synkin vaihe kisasta mie oli torstai-ilta, kun vesisade yllätti. Viimeisen kahden tunnin aikana vettä tuli paljon ja reitti muuttui luistinradaksi. Alkuviikon aikana kiillottunut savipinta oli märkänä todella liukas ja pientenkin savimäkien ylösajaminen oli haastavaa. Pitkässä kilpailussa tunteet vaihtelevat ainakin itsellä paljon. Kahdeksan tunnin päivät olivat välillä oikein tunteiden vuoristorataa, kun välillä kaikki menee putkeen ja sitten välillä jonkun pienenkin ongelman jälkeen hommat tuntuu menevän puihin.

- Kisa oli aivan mahtava kokemus ja suosittelen lämpimästi sitä kaikille jotka vähänkin sitä miettivät, ja olisi mahdollisuus lähteä. Se, tulenko itse lähtemään enää jatkossa kisaan mukaan jää nähtäväksi. Homma vaatii kuitenkin niin paljon työtä ja etenkin aikaa, joka on aina vähissä. Ehkäpä lähden joskus mukaan, kun kilpailu ajetaan jossain mielenkiintoisessa ja hienossa paikassa, jossa on luvassa mahtavat reitit. Ne olivat nimittäin ehkä viikon suurin pettymys Slovakiassa. Koko viisi metsässä ajettua päivää kierreltiin samoja metsiä ja valtaosin samoja polkujakin, eikä henkeä salpaavia maisemia mahtunut joukkoon.

- Omasta mielestäni ehkä parasta kilpailussa olivat paikalliset fanit, jotka hurrasivat myös meille kerhojoukkuekuskeille. Joka puolella tuli hymyileviä katseita, hurrauksia ja vilkutuksia. Se kohotti aina fiiliksiä. Tarjottiinpa mie jopa viimeisenä päivänä kesken siirtymää kaljaa. Nimittäin torstain ja perjantain reitillä oli eräällä siirtymällä aamusta iltaa neljän miehen joukko hurraamassa kuljettajille. Herrat olivat virittäneet puihin kolme isoa Slovakian lippua myös herättämään huomiota. Jokaisella kierroksella huusin heille takaisin ja vilkutin. Sitten perjantaina viimeisellä kierroksella pysähdyin heidän kohdalla kiittämään miehiä kannustuksesta, jota heiltä sain. Siinä kättelyiden ohessa he tarjosivat janojuomaksi olutta, josta tietysti kieltäydyin kun olin kilpailussa mukana…

[kuva2]
Jani Hovi