Testissä 2018 Honda CRF250R

Honda kutsui Euroopan lehdistön marraskuussa Italiaan, Rooman lähistölle, testaamaan uutta CRF250R-pyörää. Testi oli ensimmäinen Euroopassa, sillä uudet pyörät ovat vasta rantautumassa Eurooppaan ja tulevat Suomeenkin myyntiin joulun aikoihin. Testi suoritettiin Pontesin radalla, noin tunnin ajomatkan päässä Roomasta. Testirata oli Italian tyyliin kovapohjainen ja erittäin vauhdikas, sisältäen todella paljon korkeuseroja. Rata oli möyhitty ennen testiä, joten voidaan rehellisesti sanoa sen olleen juuri täydellinen motocrossia varten.

Täysin uusi pyörä

Vuodelle 2018 Honda esitteli täysin uudistuneen pikkunelarin, jota on osattu odottaa jo siitä lähtien, kun 450-kuutioinen pyörä uudistui kaudelle 2017. Helpompaa olisi sanoa, mikä on pyörässä samaa viime vuoden malliin, kuin lähteä erittelemään pyörän muutoksia. Punainen väri ja kaksi pyörää. Siinäpä se. Ei asia tietysti aivan niin mustavalkoinen ole, mutta todellakin kyse on täysin uudesta pyörästä.

Pyörän muutokset on julkaistu jo loppukesästä, joten ei lähdetä niitä tässä tapauksessa listaamaan sen paremmin. Mikäli ne eivät ole kaikilla tuoreessa muistissa, ne löytyvät täältä: http://www.xracing.fi/motocross/uutiset/taysin-uudistunut-crf250f-julki…

Ajettavuus

Käsitellään ensin pyörän ajettavuutta rungon ja iskunvaimennuksen kautta. Uuden rungon myötä Honda lupaa kolme asiaa: Pyörä kääntyy aiempaa paremmin, etupää on rauhallinen kovissa nopeuksissa ja tapapyörällä on parempi pito. Kaksi asiaa voin suoraan näistä väittämistä allekirjoittaa, eli pyörä oli kovemmillakin nopeuksilla rauhallinen ajaa ja takapyörällä oli hyvä pito. Valitettavasti testiradallamme oli käytännössä tasan yksi tiukempi kurvi, missä oli suomalaiseen tyyliin vähän spooria. Näin ollen kääntyvyydestä tiukoissa kurveissa ei saanut aivan sataprosenttista tuntumaa, mutta tuon pienen kokemuksen perusteella voisin yhtyä tähänkin väittämään.

[kuva1]
Pyörän rungon muutokset ovat suuret

Ajettavuuteen vaikuttaa olennaisesti myös jousitus. Honda palasi keulan osalta Showan teräsjousilla varustettuun haarukkaan, joka osoittautuikin heti erittäin luotettavan oloiseksi. Vaikka keula on suunniteltu allekirjoittanutta kevyemmille kuljettajille, niin siitä huolimatta keulasta jäi hyvä kuva. Se toimi oikeastaan juuri niin kuin jousituksen kuuluukin. Se oli johdonmukainen, eikä tehnyt mitään äkkiarvaamatonta. Keula oli pinnasta herkkä ja hyvinkin progressiivinen koko joustomatkan ajan. Samaa voidaan sanoa myös takaiskunvaimentimesta ja sekä etu- että takapää toimivat hyvin tasapainossa. Luonnollisesti moni kuljettaja säädättää jousituksen omalla vauhdilleen / painolleen sopivaksi, mutta lähtökohtaisesti Hondassa on erittäin toimiva jousitus. Jos kuljettajan paino on jousitukselle sopiva, toimii se vakiona varmasti lähes kaikille harrastajille moitteitta.

Myös pyörän paino on ajettavuuteen liittyvä asia. Paperilla 108 kiloa on enemmän kuin monilla kilpailijoilla, mutta onnistuneen painopisteen keskittämisen ansiosta pyörä ei tunnu lainkaan painavalta. Pyörä on kevyen oloinen ja näin sen olettaisi olevan ketterä kääntymään myös hitaammilla radoilla. Heti kun pyörän päälle istuu, tulee ergonomian ansiosta varsin kotoinen tunnelma. Hallintalaitteet tuntuvat hyviltä ja ajoasento tuntuu hyvältä pidemmillekin kuljettajille.

Moottori

Kuten runkokin, myös moottori on täysin uusi. Merkittävin uudistus on tietysti kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Hondan mukaan se mahdollistaa korkeammat kierrokset ja pyörä kiertääkin 900 kierrosta aiempaa korkeammalle. Lisäksi Hondan mukaan huipputehoa on 9 % aiempaa enemmän.

Moottori onkin varmasti se osa-alue pyörässä, joka jakaa eniten mielipiteitä. Jo heti liikkeelle lähdettäessä huomaa, että alakierroksilla ei pyörässä ole juurikaan vääntöä. Moottori herää oikeastaan henkiin kierrosalueen puolen välin tuntumassa, mutta sitten alkaa tapahtua. Moottori jaksaa vetää todella pitkälle, eikä teho tunnu missään vaiheessa lopahtavan. Näin ollen voisi väittää, että pyörä on ihanteellinen aggressiivisesti kaasua kääntäville kuljettajille, kun taas moni perusharrastaja haluaisi lisää vääntöä pyörään. Mutta tämä on juuri se asia, mitä Honda on hakenut pyörää kehittäessään. CRF250R-pyörän kehityksestä vastannut Masato Morita kertoi mie kesken testipäivän, että normaalisti 250-kuutioisilla pyörillä ajavat aggressiivisesti kaasua käyttävät nuoret kuljettajat, joille pyörä juuri sopii. Vastaavasti perusharrastajat ajavat yleisesti 450-kuutioisilla pyörillä, joissa on enemmän tehoa ja vääntöä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon ja olisin kaivannut lisää alavääntöä pyörään.

[kuva2]
Hondan julkaisema tehokäyrien vertailu 2017-malliin paljastaa myös suuret erot moottorien luonteissa eri vuosimallien välillä. Uusi 2018 malli kiertää selvästi korkeammalle ja samalla tehoalue on siirtynyt korkeammille kierroksille.

Pyörän tangosta löytyy moottorinohjausohjelman käyttökytkin, eli kansankielellä sanottuna kartan valitsin. Siitä löytyy kolme erilaista karttaa, eli vakiokartan lisäksi miedompi ja terävämpi kartta. Hyvin monen pyörän kohdalla on niin, että vakiokartta on lopulta monen kohdalla se paras vaihtoehto. Hondan osalta erot vakiokartan ja terävämmän kartan välillä ovat pienet. Terävämpi kartta tuo pyörään hieman lisäpotkua myös alas ja se oli ainakin itseäni miellyttävä asia.

Yhteenveto

Kuten sanottua, aggressiiviselle kuskille pyörän moottori on loistava, mutta vääntöä kaipaavalle sitä ei moottorista vakiona löydy. Karkeasti voidaankin sanoa näin, että Honda on kisakuskin pyörä ja moni vääntävään moottoriin tottunut perusharrastaja ei koe sitä ainakaan heti moottorin puolesta omakseen.

Ajettavuudesta ei löydy moitteen sijaa. Pyörä kääntyy hyvin ja on vakaa suorilla, kuten sen kuuluukin olla. Sähköstartti on pyörässä nykyisin vakiona. Pyörän jousitus toimii hyvin ja jo ensimmäisen testin perusteella paluu jousikeulaan on hyvä asia.
Pyöriä tulee jälleenmyyjille Suomeen vuoden vaihteessa ja sen hinta on 8990 euroa. RedMotolta on tulossa pyörästä myös enduroversio ensi kesänä, mutta sen hinnasta ei ole vielä tietoa.

Jani / Xracing