Suomi vajoamassa endurohuipulta

Ranska vie ja muut vikisevät

Endurovaltikka on ehkä pysyväisemminkin siirtynyt Suomelta Ranskalle. Ennusmerkit ovat olleet vahvat jo usean vuoden ajan lajin henkilökohtaisessa MM-sarjassa ja myös Sixeillä.
Saksan Sixiltä ranskalaiset ottivat sitten historiallisen värisuoran; miesten, nuorten ja naisten joukkuemaailmanmestaruudet. Yleiskilpailussa ranskalaiset veivät peräti neljä ensimmäistä sijaa ennen viime vuoden ykköstä Eero Remestä. Ranskaan menivät myös Junior Trophyn ja Women Trophyn henkilökohtaiset voitot.
D´accord France!

Vahvat vuodet takana

Suomen voittokulku Sixeillä alkoi Hämeenlinnasta 1996, jolloin tulivat voitot sekä Trophyssä että Junior Trophyssä. Sama toistui 2004 Puolassa. Kymmenen vuoden aikana Suomi voitti miesten kisan peräti seitsemän kertaa (1996, 1998, 1999, 2002, 2003, 2004 ja 2006).

Tämän jälkeen suomalaisten ote on pikku hiljaa ja koko ajan voimistuen hiipunut. Vuosi sitten Kotka-Haminassa tuli se kahdeksas voitto, mutta kolmen edellisvuoden ykkönen Ranska ei ollut mukana.

Suomen vahvoiksi vuosiksi Sixeillä voi Trophy-joukkueiden osalta laskea vuodesta 1995 (Australiassa 5.) vuoteen 2007 ja 2008.
Tuon jakson pari vaatimattompaa loppusijoitusta selittyvät ennen kaikkea sillä, ettei joukkuetta saatu aina ehjinä maaliin. Ainakin vuosina 1998-2004 Suomi olisi voittanut Sixin kuudesti putkeen, jos Granadassa Espanjassa 2000 ja Brivessä Ranskassa seuraavana vuonna joukkue olisi säilynyt ehjänä. Molemmissa joukkue jäi kisan johtopaikalta vajaaksi - ensin Samuli Aron ja Petteri Silvanin sekä sitten Juha Salmisen, Silvanin ja Petri Pohjamon keskeytysten vuoksi.

Slovakiastakin 2005 Suomi otti vielä hopean, vaikka Marko Tarkkala törmäilikin metsäpeuran kanssa ja keskeytti seuraavana päivänä. Uuden-Seelannin voiton jälkeen keskeyttivät Chilessä 2007 Salminen ja Eero Remes, Kreikassa 2008 Jari Mattila ja Portugalissa 2009 Salminen.

Ahola lopetti Sixeillä 2006

Jonkinlainen yhtymäkohta Suomen menestyksen hiipumiseen voi olla siinäkin, että Mika Ahola ajoi viimeisen kerran Sixillä voittoputken päättäneessä kisassa 2006. Ahola ehti ajaa 14 Sixiä peräkkäin (1993-2006) ja oli voittamassa kaikkia seitsemää kisaa ja kahta kakkossijaa. Sixit olivat Aholalle opinsauna MM-sarjaan. Ahola voitti Sixin yleiskilpailun kolmesti (1999, 2001 ja 2002) ja oman luokkansa neljästi, kaikki ennen ensimmäistä henkilökohtaista MM-kultaansa (2007)! Mika itsekin jaksoi aina ihmetellä, että menestys MM-sarjassa häntä aina kiersi. Seitsemän MM-hopeaa ja kaksi pronssia ei ollut vähän sekään vuosilta 1997-2006.

Hyvänä adjutanttina Mika Aholalle oli Sixin paraativuosinaan Jani Laaksonen, joka aloitti myös 1993, ajoi 13 peräkkäisenä vuonna maaliin - tosin 2001 ja 2005 kerhojoukkueissa - ja voitti kuusi MM-joukkuekultaa.

Salminen epäonnen soturina

Tänä vuonna Juha Salminen nousi nyt Sixiensä Trophy-komennusten suhteen tasoihin (14) Aholan kanssa. Kun nuorten ja kerhojoukkueiden edustukset lasketaan mukaan, nousi Salminen nyt jakamaan suomalaisten nykyajajien kärkipaikkaa Kari Tiaisen 16 kilpailun kanssa.

Jos Aholalla oli Sixeillä onnikin puolellaan, Salmisella on ollut toisin. Matka jäi nyt neljännen kerran kesken teknisten ongelmien takia. Toisaalta Salminen voitti Sixin yleiskilpailun 2006. Tällä vuosituhannella samaan on Aholan ja Salmisen lisäksi suomalaisista pystynyt vain Eero Remes viime vuonna. Remes näyttääkin kipuavan ykkösmieheksemme Sixeillä. Mutta taustalla on kovin hiljaista.

Kärki karkaa nyt ajamallakin

Suomen joukkueiden sijoituksia (miehet 5,. juniorit 7. ja naiset 5.) Saksassa voi pitää pettymyksinä. Erityisesti siksi, että joukkueet saatiin ehjinä maaliin.

Tietenkin Juha Salmisen ja Lauri Pohjosen keskeyttämiset söivät tulosta, mutta silti. Totuus on kuitenkin se, että suomalaiset jäivät kärjestä ihan ajamallakin.

Juha Salminen sai kisaan vain yhden ”ehjän” päivän. Suomi oli tässä vaiheessa kolmantena, Juhan ongelmapäivä pudotti Trophy-joukkueen neljänneksi ja keskeytys kuudenneksi. Eli ilman Salmisen keskeytystäkin mitali olisi ollut tappelun takana.
Jos tutkii miesjoukkueen ajajien sijoituksia henkilökohtaisessa yleiskilpailussa, synkkyys syvenee. Kotkan kunkku Remes oli vielä mukavasti viides, mutta toiseksi paras suomalainen (Antti Hellsten) historiallisesta vasta sijalla 23, Marko Tarkkala 33. ja Jari Mattila 39. Hellstenille sijaluku 23 on kuitenkin hyvä. Remes oli pikkuluokan kakkonen ja Hellsten kuudes, Tarkkala E3:n kymmenes.

Juniorien yleiskilpailussa Aleksi Jukola oli 20:s. Lauri Pohjonen oli kisan puolivälissä ennen keskeytystään peräti viidentenä.
Marita Nyqvist ajoi tasaisen varmasti ja oli naisjoukon neljäs, muttei pystynyt saksalaismaastoissa samanlaiseen hurmokseen kuin vuosi sitten kotimaassa.

Sukupolvenvaihdos vs korvaajien puute

Suomalaisten kärkiajajien joukossa on meneillään sukupolvenvaihdos. Samuli Aron ja Mika Aholan jättämiä aukkoja on vaikea täyttää.

Juha Salminen, viime torstaina 36 v., onnea!, Jari Mattila, 31, Marko Tarkkala, 30, Matti Seistola, 29, ja Eero Remes, 27, eivät voikaan vielä lopettaa aikoihin?!

Jokin lajin juniorituotannossa joka tapauksessa tökkii. Onko kyse lahjakkuuksien puutteesta, valmennuksesta, motivaatiosta ja tavoiteasettelusta, olosuhteista, viisaammat varmaan tietävät.
Aika moni tyrkyllä ollut kaveri on kuitenkin jäänyt kansallisen tason kahvankääntäjäksi. Toivottavasti parin viime vuoden aikana tyrkylle nousseet tulokkaat vihdoin onnistuvat. Muuten edessä on syvä suvantovaihe kansainvälisessäkin menestyksessä.

Paljon puhutaan siitä, että maailmalle jalostutaan motocrossitaustan kautta. Tästähän on hyviä esimerkkejä (Salminen ym.), mutta myös Suomi-endurosta on mahdollista MM-menestyjäksi (Ahola), toki se tie voi olla pitempi ja vaatia omia uusia polkuja.

Kilpailu vain kiristyy

Uhkana oleva menestyksen taantumavaihe koskee sekä henkilökohtaista MM-sarjaa että Sixejä. Varmaa on, että Ranskan, Espanjan, Italian ja Euroopan ulkopuolisten maiden, Saksassa Australia ja USA, menestys vain koventaa kilpailua tehdaspaikoista. Kaukana takana ovat ajat jolloin suomalaiset saivat melkein valita päältä. Raha puhuu ja mm. merkkien kansalliset myyntiluvut ratkaisevat paljon. Tietenkin kuljettajan nimen ja menestyksen ohella.

Sixeillä Suomi on voittanut miesten kilpailun nyt kahdeksan ja junnujen kisan kolme kertaa. Ensimmäinen Trophy-joukkueen palkintosija (hopea) tuli jo vuonna 1990 Ruotsissa. Kantavana voimana oli ensimmäisen henkilökohtaisen MM-kultansa samana vuonna voittanut Kari Tiainen. Tiainen oli voittamassa myös Suomen ensimmäistä junnumestaruutta Saksassa vuotta aikaisemmin. Junnuilla oli MM-joukkuehopeaa 1980-luvulta jo Tshekkoslovakiasta 1982 ja Ranskasta 1988.

Seitsemän maailmanmestaria

Henkilökohtaisessa MM-sarjassa suomalaiset ovat voitaneet kautta aikojen 31 kultaa ja myös yli 30 muuta yleisen sarjan mitalia. Tuo ajanlasku alkaa vuodesta 1990, jolloin Kari Tiainen voitti ensimmäisen seitsemästä (1990-2000) henkilökohtaisesta MM-kultamitalistaan.

Suomi ratsasti MM-sarjassa yksin Tiaisella aina vuoteen 1999. Tuolloin Juha Salminen, Petteri Silvan ja Vesa Kytönen voittivat jokainen MM-kullan.

Toki jo edellisvuonna Salminen ja Jani Laaksonen ajoivat MM-pronssia ja Tiainen yhden neljästä hopeastaan.
Vuoteen 2003 saakka MM-sarjassa ajettiin viidessä yleisessä luokassa ja vuodesta 2004 nykyisissä kolmessa. Yleiskilpailu MM-sarjassa päättyi 2004 Salmisen voitettua sen viidennen kerran peräkkäin.

Suomalaisista Salmisella on kahdeksan mestaruutta, Tiaisella seitsemän, Arolla ja Aholalla molemmilla viisi ja Petteri Silvanilla neljä. Vesa Kytönen voitti mestaruuden 1999 ja Petri Pohjamo 2003.

Lista (1990-) on suomalaisittain vahva, sillä muunmaalaisista kärkipäähän mestaruuksien määrässä yltävät vain Ander Eriksson (7), Giovanni Sala (5) sekä Ivan Cervantes ja Stefan Merriman (molemmat 4). Vertailtavuuden vuoksi yleismestaruuksia ei laskuissa ole mukana.

Salminen jahtaa yhdeksättä

Viimeksi suomalaiset ovat jääneet MM-sarjassa ilman MM-kultamitalia 1998. Nyt vaara uhkaa, sillä ennen Ranskan päätösosakilpailua vain Salminen on mitalin syrjässä kiinni yhdestä nollapäivästä huolimatta. Salminen on E2-luokassa kolmantena 13 pisteen päässä kakkospaikasta. Kun jaossa kahtena päivänä on vielä 40 pistettä, on Salmisella 24 pisteen takamatkalta vielä teoriassa mahdollista voittaa vaikka MM-kulta.
E1-luokassa Eero Remes ja Matti Seistola jakavat nelospaikkaa. Matkaa mitaliin on vain neljä pistettä, mutta mestaruus on jo 75 pistettä karussa E3-luokassa Marko Tarkkala on kuudentena.

MM-SARJA:

Suomalaiset MM-sarjassa 2012-1990:
(2012: tilanne ennen päätösviikonloppua: 0+0+1: P: Salminen, 4: Remes ja Seistola, 6: Tarkkala
2011: 2+1+1: K: Ahola ja Salminen, H: Remes, P: Seistola.
2010: 1+0+1: K: Ahola, P: Remes
2009: 1+1+0: K: Ahola, H: Salminen
2008: 2+2+0: K: Ahola ja Aro, H: Salminen ja Tarkkala
2007: 2+2+0: K: Ahola ja Salminen, H: Aro ja Tarkkala
2006: 1+1+1: K: Aro, H: Ahola, P: Tarkkala
2005: 1+1+0: K: Aro, H: Tarkkala
2004: 2+0+0: K: Salminen ja Aro
2003: 2+2+1: K: Pohjamo ja Salminen, H: Silvan ja Aro, P: Laaksonen
2002: 3+1+3: K: Silvan, Aro ja Salminen, H: Ahola, P: Pohjamo, Laaksonen ja Tarkkala
2001: 2+2+2: K: Silvan ja Salminen, H: Pohjamo ja Ahola, P: Aro ja Tiainen
2000: 2+2+0: K: Salminen ja Tiainen, H: Ahola ja Silvan
1999: 3+1+1: K: Salminen, Silvan ja Kytönen, H: Tiainen. P: Ahola
1998: 0+1+2: H: Tiainen, P: Salminen ja Laaksonen
1997, 1995, 1994, 1992, 1991 ja 1990 K: Tiainen.

SIX DAYS ENDUROT:

Suomalaiset Sixeillä 2012-1990 (Miehet – Nuoret / Voittajajoukkueet)
2012: 5. - 7. / Ranska – Ranska
2011: 1. - 12. / Suomi – Ranska
2010: 3. - 5. / Ranska – Espanja
2009: 3. - 15. / Ranska – Italia
2008: 5. - 5. / Ranska – Italia
2007: 16.- 3. / Italia – Espanja
2006: 1. - 7. / Suomi – USA
2005: 2. - 3. / Italia – Italia
2004: 1. - 1. / Suomi – Suomi
2003: 1. - 2. / Suomi – Ranska
2002: 1. - 3. / Suomi – Ranska
2001: 16. - 7. / Ranska – Italia
2000: 18. - 6. / Italia - Espanja
1999: 1. - 12. / Suomi – Espanja
1998: 1. - ei mukana /Suomi – Espanja
1997: 2. - 4. / Italia – Italia
1996: 1. - 1. / Suomi – Suomi
1995: 3. - 5. / Italia – Australia
1994: 5. - ei mukana / Italia - Ruotsi
1993: 10. - 12. / Puola – Hollanti
1992: 14. - 5. /Italia – Ruotsi
1991: 11. - 8. /Ruotsi – USA
1990: 2. - 6. /Ruotsi – Ruotsi

Erkki Poutanen