Peku tietää

Tsaukki taukit, syksy saa ja niin minäkin!

Summer meni multa lähes kokonaan ohi, olin meinaan vähän tuolla siltojen alla. Nappailin Hakaniemessä merestä fisuja ja dokasin bissee. Tsöräämiset jäi vähemmälle.

Sit tuli galsa ja mä starttasin mun 609:n tulille. Otin suunnaksi bönden. Olin luvannut sille Harry the Peppersonille ajaa nollapyörää Tohmiksen kisassa. Timosen Heikki, Taxi-Ismo, Salmisen Juha ja voimanäppi Valkonen lähtivät mukaan. Ei muuta kuin Mersu tulille ja matkaan. Tsennaatteko et Lahti on stadista katsoen kaukana, ja Heinola ihan tosi kaukana? Tohmajärvelle saa ajaa viikon, ennen kuin on perillä. Mä ehdin sammua kaksi kertaa matkan aikana. Ismo sammui kolme kertaa, ja Hese neljä kertaa! Juha ajoi, se kun on niitä, jotka uskoo vain koka-kolan voimaan! Se kyllä aina marmattaa siitä kokiksen hinnasta. Kerran se haukkui tarjoilijan Fuengirolassa tosta samasta syystä. Mä ja Sirosen Mika tsiigattiin ihan ihmeissään Juhan lämpeemistä, mut se johtu siitä, et sen yks cokis maksoi saman kun mun ja Mikan bisset.

Tsippendaylis!

Kisa alkoi. Osa meistä ajoi zeropyörinä joukon kärjessä. Mä ajelin spurgupyöränä joukon perässä. Tulin siihen niittypätkän lähtöön. Siinä oli joku heppu erikoisen näköisissä byysissä. Sillä oli lahkeissa napit, siis koko matkalla. Se oli mukava heppu Amerikasta. Nimeltään Andy Wave, kolmepuolikkaalla Kotkalla. Se hymyili koko ajan niin, et leegot hohti valkoisina. Mut eniten mä funtsasin sen ajotapaa, se meinaan heilutti hanuria koko ajan kun se ajoi. Sillai - en taida kertoo miten - no ehkä te snaijaatte, sillai bumbtsi bum -tyyliin. Mut sit ku se pääsi sinne yläniitylle, niin sit se antoi Kotarille ihan sikana hanaa. Se veti siitä niityn hyppyristä ainakin sadan metrin loikan. Vetomies.

No muuten kisa meni miten meni, Juha ja Hese olis voittanut koko skaban, jos niille olis otettu aikaa. Kisojen jälkeen mentiin Taxi-Ismon kanssa paikalliseen, Kiteen Kievariin. Jo selvis se Andyn hanurin heilutus. Tää Andy veti siellä Tsippendailis shouta, ja kuuleman mukaan se oli lämmitellyt skaban aikana lanteitaan. Shoun lopussa se veti ne ajohousut jalasta yhdellä ranneliikkeellä. Stringit näkyi olevan jaloissa. Pippurin muija, Saikku ihastu tähän lanteenvatkaajaan. Saikku alkoi tekemään lähempää tuttavuutta tähän Amerikan ihmeeseen. Sen ukko, Harri, ei tätä tsiigannut kovin hyvällä, vaan löi Pepsodent kaiffarin hampaat jonnekin Venäjälle saakka.

- Älä sie lämmittele miun karjalanpiirakkaa, tuumi Harri tajuttomalle Andylle.

Tohmiksen jälkeen mä starttasin Mesen ja lähdin Espanjaan saakka. Mä olin luvannut auttaa iskarihommissa paria junnua, jotka leireilee tän talven Espanjassa. Otin oman mantsapelin mukaan. No sit tuli vapaapäivä ja mä lähin vuorille ajamaan mantsaa. Ette varmaan arvaa mut Ojenissa tuli vastaan härmäläisiä. Niemitalon Timppa, Lefa ja Kartaani. Ja sit se kotarin ruottalainen bossi, Hurri.

Timppa kaatoi yhen puun, pilkko sen pieniksi sellaisella retkikirveellä ja pisti notskin palamaan. Paistettiin chorizomakkarat ja juotiin nokipannusufeet. Ai että, kun oli hyvä tauko. Mä sit yritin selvittää mitä ukot tekee Fugessa, mut ei niiltä saanut mitään oikein selvää vastausta.

Mut tähän loppuun on pakko kertoo vielä yhestä Juholan Kallusta. Se oli tosi kova ukko, mantsan, crossin ja TT:n puolelta. Kallu näytti mulle joskus Apparalla kuinka vedetään. Se osas sen baanan. Mutta nyt täytyy kertoo stoori Kallun velipojasta. Se veti maarataa Heinolassa vuonna miekka ja kilpi. Skaban tiimellyksessä se veti lauta-aidasta lävitte. Prätkä syöksyi metsään ja äijä perässä. Prätkä osui 600:sen Fiiun kylkeen. Muuten hyvä, mut Fiiun sisällä oli pariskunta vähän intiimimmässä tilanteessa. Tää stoori on tosi. Näitä vaan sattuu. Ens kerralla mä kerron stoorin Seppo Ilmari Mannisesta ja siit kun se voitti mut Artukaisten viimeisissä crossikisoissa.

Later, Peku

----

Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa (tai silloin kun selviää, toim.huom). Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään, sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.