Peku tietää

Rallin kuhinaa!

On tullut duunattua noita mekaanikon hommia yhdessä tai vähän toisessakin lajissa. Ralli se on minun rattoni, oli motto jossain vaiheessa. Olin mekaanikkona yhelle kuskille, joka aina tsöräsi Skodilla. Snaijaatteko? Se on tsekkiläinen bilikka. Siihen aikaan se oli ihan romu. Ja mä funtsasin et mitä järkee täs hommassa on? Korjata niitä paskoja bilikoita – tai ylipäätään tsörää niillä, niinku kilpailu mielessä. Mut sitä mä snaijasin. Tää kuski huilaili ja ajoi miten sattuu. Mut ku se oli aina ainoa Skoda kuski siinä luokassaan, niin himaan tultiin joka kerta pokaalin kans. Mä luulen et sillä on eniten mitskuja rallihommista? Ei tyhmä kaiffari.

Ennen Päitsiä kävin kelkkailemassa tuolla Lapissa. Siel oli tosi galsa. – 40 selssiusta ja niin alkaa mullakin toi kanki jäähtymään. Mut hei, on pakko kertoo stoori tuol pohjoisen kierrokselta.

Kävin samalla moikkaamassa Tiaisen Kutria ja Kartaania. Meni niitten himaan ja luulin tulleeni keskelle heidän SM-henkistä sessiota. Kutri oli rasvannut Kartaanin jollain liukkarilla. Sit Kutri painoi sitä väkisin johonkin kumipukuun. Ei meinannut Kari mahtua pukuun, ei sitten millään. Mä luulin ensin et hä, sit mä olin ihan mitä vit.. Sit mä kröhäsin siit ovelta;

- Hola, como estas?
- Myi bien; huikkas Kutri ja jatkoi änkemistä.
Kysyin Kartaanilta, kuis kulkee?
- Perfecto, muuten mut tää saatanan puku ei mahdu mun päälle: vastasi Kartaani.

Sit mä bonjasin, et ei se mikään kumipuku ollutkaan. Se oli sellainen RR-puku. Saatiin Kutrin revittyä Kartaani puvun sisältä veke. Oli pakko kysyy, et mistä ny tuulee? Ensin Harrikoita, sit Husseja ja Kotareita ja nyt jotain RR:ää?

- Mä ostin firmalle sellaisen Kotarin Är Cee kolme ysikypän Ja lupasin Jarolle et mä ajan sillä koko Är Är SM sarjan; kertoili Kartaani

Kartaani oli kuullut jostain et Är Är-hommissa pitää nahkapuvun olla tosi tiukka, siis ainakin pari numeroa liian pieni. Mä sit vähän valaisin sitä… Mut kyl mä sit vähän snaijasin, kun kuulin kun Kutri kuiskas kartaanille kun mä oli lähdössä veke:

- Kokeillaan vielä, sä oot niin pirun seksikäs tossa nahkapuvussa.

Päitsi

Mut mennäänpä tohon Päitsiin. Siellä vaihtui dirikka. Siis sillä skaballa. Oonko jo bamlannut et tunnen tuon uuden tsiiffin. Sen nimi on Noooordlingin Samppa. Mä tutustuin siihen silloin pantiin pystyy Kahva kopla prätkäkerhoa. Oltiin silloin niin pirun koppavia pentuja. Mut sitä mä kadotin hemmoihin yhteyden, aika longiksi aikaa. Tai mitä selittelemään, mä lusin kakkua Kakolan mäellä. Mut ei siit enempää. Vuosien jälkeen sain kutsun Räyskälän Är Är-skaboihin.

Lauantai iltana saunottiin Koplalaisten kanssa siellä kapiaisten saunalla. Tengmannin Jysky, se titaanista tehty ropo-cop alkoi vääntämään kättä – niinku se aina duunaa kun se on pikkupäissään. Sehän meni ihan yleiseksi hulinaksi ja jotenkin Samppa haastoi mut uinti-skabaan sen Särkijärven yli. Dodda kai, mä oliin valmiina kuin nokikolari jäisellä peltikatolla. Mä en perkele ehtinyt kastaa kunnolla klapeja sinne veteen, kun Samppa oli puolessa välissä. Katkera häviöhän siitä tuli. Ei voi mitään. Mä en snaijannut et niiden vuosien aikana, kun mä oli veke, oli Samppa napsinut uinnista monta SM-mitskua. Se ihan hylje koko ukko. Hieno äijä, vaikka ajaakin manstaa kaksitahtisella vehkeellä. Eli siis haisee pahalle.

(Toim. huom: Alla Pekun lähettämä kuva Koplan menneisyydestä)

Pätkien merkkausta

Päitsin pätkien merkkauksesta tuli paljon porua, eikä varmasti syyttä. Meinaan, jos vedät nasta laudassa, ja ainoo mitä mietit et mis on seuraava boltsi, niin ei siit tuu mitään. Mähän oon merkannut ton Nuuttilan pätkän monena vuonna Taxi-Ismon ja Nuden kanssa. Mutta ei tänä vuonna. Me päätettiin siirtyä sivuun. Pistettiin Kanasen Jukka hommin. Tiedätte varmaan äijän? Ajaa Peessä mantsaa. Ei junnu tiennyt, et kenen saappaisiin hyppäsi. Mut se hoiti homman mageesti. Ensin se dallas kaksi viikkoa pitkin pätkää. Kehitti sellasen trackin et kestää, eikä kukaan joudu kantamaan mantsaansa pois skuugesta. Sit se otti pyörän alle ja lähti tykittämään. Ei ollut tyytyväinen. Aloitti alusta.

Sit se teki virheen. Se pyys Hesen (Timosen Heikki, toim.huom) ajamaan pätkän läpi. Ei ois kannattanut. Meinaan Hese ei oo nähnyt noita ratanauhoja kuin unissaan. Sehän vetää aina samaa spooria pitkin. No ku ei ollut snögee, oli singel track pakko merkitä nauhoilla. Oltiin maalissa Lehtimäen pellolla. Hese tuli maaliin kuin tuulispää. Kolmepätkä huus kuin viimeistä päivää. Kaulassa sillä oli ihan hitosti sitä ratanauhaa. Hese ei ollut snaijannut et niitä pitää kierrellä, eikä kerätä kaulaan. Se oli vetänyt longista muistista koko pätkän. Me ei häkellytty Ismon ja Nuden kanssa. Me sanottiin Heselle, et vedä niin pitkään, kun tunnet nykäisyn kaulassa. Meil on silloin se nauhan pää händyissä. Hese pääs Jokimaan raviradalla asti, ennen kuin tuns nykäisyn. Jumankekka, se oli kerännyt nauhaa kaulaansa melkein kolme gilsaa. On se äijä.

Hese ei hämmentynyt vaan se laittoi – kun kerran oli siellä jokimaalla, kaksarin vetämään. Ette varmaan tiennyt et se on ravimiehiä? No takaisin asiaan. Kananen aloitti koko homman alusta, mut sit siitä pätkästä tuli tosi hyvä. Maalissa muun muassa lentokapteeni Hujanen (voitti classikkojen luokan) kehu pätkää ihan maasta taivaisiin. Mut hei, kiitos kaikille jotka teitte tänä vuonna Päitsiä. Ootte hienoa porukkaa. I like you. Ja kypärän nosto Tarkkalan Makelle. Iso vaalee otti paikkansa!

Adios, Peku

---

Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa (tai silloin kun selviää, toim.huom). Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään, sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.