Peku tietää!

Mä pääsin sit vihdoin takaisin Suomeen. Saman tien mun NMT-puhelin ringas ja se Jämsän Kojak soitteli. Mikä sillä ny on ongelmana?

Muut ku luopui noista NMT-puhelimista, niin mä skulaan edelleen tolla samalla masinalla. Mikä parasta, kukaan muu ei oo snaijannut käyttää NMT:tä. Eli mua ei kukaan laskuta mun puheluista, ne kun luulee Soneralla et noita ei oo enää käytössä.

No asiaan, Kojak oli ostanut Murciasta sen crossitiimille uuden rekan. Scanian 144;n, varustettuna motorhome puolikkaalla. Siin ei ollut kuin kaksi vikaa. A. se oli katsastamatta ja B. sen asunto-osa oli liian pitkä. Kytönen oli venannut jo kolme viikkoa, et ne Pepet saa leimattua sen pelin. Samassa sopassa oli sotkemassa Manolito, ja homma oli sekaisin kuin jokisen eväät. Kytönen oli suunnitellut ihan ihmeellisen paluureitin. Saksaa piti välttää viimeiseen asti. Kuulemma tietullien takia. No nuuka on tietty nuuka loppuun saakka. Mä sanoin ei, vaikka olisin saanut ostettua Travesta kärryn täyteen kaljaa ja minttua. Mintusta tulee mieleen Konttipäällikkö. Kai te mantsa-ukot tiedätte kuka se on? Pitäisi tietää. No onneksi mä tiedän. Konttipäällikkö on sellainen kaveri, joka hoitaa noi liiton merikontit aina sinne sixille. Pieni lepppoisa kaveri, joka käy mintulla. Sitä pullo naamariin niin homma pelaa.

Mun Päitsi-treenit meni muuten hienosti, mutta sitten Jampin kiertokangen alapään lakru sanoi sopimuksen irti. Konttipäällikkö neuvoi mut tonne böndelle. Jäkeen saakka. Siellä on joku uusi paja, Racepro jotain. Mä kiikutin Jammun sinne. Kaks päivää ja peli oli entistä kovemmassa iskussa. Mut hei, ketjunohjuria ei niillä ollut hyllyssä, joten mä suunnistin pohjoista kohti. Mä menin Hyvinkäälle, siel on se Maukan paja. Sil olisi varmaan ohjureita hyllyssä.

Mä menin totuttuun tapaan takaovest sisälle. Ketään ei ollut mestoilla. Siel oli kauhesti keppejä pitkin pöytiä. Yksissä pampuissa luki Salminen. Mä arvasin kenen kepit ne on. Mä aloin vähän katsella niitä prikkoja mitä siinä pöydällä oli. Mä tsiikasin mitä kilkkeitä niihin Salmisen pamppuihin meinasivat laittaa. Ihan päin persettä oleva setuppi oli tulossa niihin keppeihin. Mä duunasin omat asetukset ja heitin simmipakan pohjalle vielä 50 sentin kolikot. Löin kepit kasaan. Siinä vaiheessa sisään astui joku porkkanapää. Se katseli vähän kummissaan mua. Sit se huomasi et kepit on kasassa. Vähän se kelaili, tuliko noi jo kasauttua ja löi ne DHL:n pakettiin. Päälle se kirjoitti Mr Salminen, Talca, Chile. Paketti-spede lähti viivana kuljettamaan pakettia kohti Etelä-Amerikkaa.

Mä sain ostettua Maukalta varaosat. Maukan mukaan kukaan muu ei ikinä ole saanut kyseistä osaa rikki. Mut niihän se Maukka pamlaa aina kaikille. Se on ihme ukko, kaikki tapahtuu aina ensikertaa. Mä menin vetään viimeistelytreenit Nuuttilaan. Ajelin siinä spooria, ja tavoitin yhden pitkätukkaisen poninhäntäisen kuskin. Blondatut hiukset vilkkui kuupan alta, kun se veti kakspuolikkaalla nelari Hondalla. Mä tavoitin sitä pikku hiljaa. Kundiksi sil oli jumalattoman hyvä perse. Mul alko vähän jööpöttämään ja mä mietin olenko ollut kaapissa? Juur ku mä olin lataamassa ohi, se stoppas. Heleellä naisenäänellä se sano;

- Viittikkö vähän suditella noita patteja pienemmäksi, niin mäkin teen näin ekalla rundilla.

Voi elämän kevät. Se oli pimu. Ja minkä näköinen. Mun meisseli tiesi jälleen kerran nää hommat paremmin kun mun aivot. Sit se likka lähti tykittään aivan tajuttoman kovaa. Vaik mä tein mitä – vaihdoin jopa ykköseltä kakkoselle, mä en pysynyt millään sen perässä. Mihin tää mantsa on menossa, jos pimut päästelee noin helvetin kovaa?

Päästiin sit lopulta parkkiin siihen Lehtimäen ladolle. Tai se böönä oli saapunut sinne jo varmaan kymmenen minuuttia aikaisemmin. Siinä oli parkissa joku karju nelipuolikkaalla Hondalla. Mä en antanut sen häiritä. Sori vaan kaiffari tää kaato on mun; mä ajattelin mielessä.

Aloin sit pikkuhiljaa lämmitellä sitä pimua. Se hymyili sillai nätisti, mut se kundi siinä vieressä alkoi näyttää tummalta. Mä ajattelin, et mä näin tän naaraan kyl ensin. Sit mä hieraisin sen pimun takalistoa ja ehdotin sille suoraan – et voitaisiin siirtyä mun motorhoumiin levittelemään vähän vaseliinia strategisiin paikkoihin. Mä kerroin sille pimulle, et mulla on juur sopiva työkalu siihen hommaan.

Jum*lauta se karppaasi se hermostui ja hyökkäsi kimppuuni. Sehän oli sen gimman kundikaveri. Niin lyhyeksi kaveriksi se oli uskomattoman kova äijä. Iskuja vaihdeltiin puolin ja toisin. Täytyy myöntää et mä jäin alakynteen. Paikalle tuli Nude ja se yks Taxi-Ismo. Ne sai revittyä sen hullun mun päältä pois. Mua alkoi suoraan sanoen v*tuttamaan. Mistä mä tiesin et se böönä ton lapin hullun pimu? Voi elämän kevät. Mä aloin miettimään koko tän Päitsi rojektin mielekyyttä. Mä pakkasin sit hiljaisuuden vallassa Jampin tonne mun 609:n kyytiin. Sit viikonloppuna alkoi mantsan MM-sarja siellä Chilessä. Salminen veti ekana päivänä toiseksi ja toisena päivänä se oli viides. Niiden kiertävä keppi-ukko oli purkanut kisan jälkeen kepit. Se oli aivan äimän käkenä, kun siellä oli eri simmit mitä piti olla. Felippe veti hirveet kierrokset asiasta. Italiaanon mukaan häntä on kusetettu. Salminen ja Sironen eivät kauaa kuunnelleet makaronin kiukuttelua, vaan antoivat sille potkut. Ciao, totesi Salminen kaverille.

Sit ne alkoivat miettimään, kuka kumma kepit on virittänyt. Ne soitti sateliittipuhelimella Maukalle. Maukka vähän yhdisteli asioita ja se ”Perry Mason” päätteli et asialla olin ollut mä.
- Se on ollut Peku; totesi Maukka.

Kyllähän ”länkisääri-Salminen” mut tuntee ja loput varmaan arvaattekin. Se soitti mulle ja kysy voinko tulla sääteleen vähän sen alustaa. Sovittiin liksa kuntoon. 10 000 juuroa massia kuussa kännyyn ja ekan luokan liput joka flygariin. Niin mä sit oon nyt matkalla Argentiinaan Mendoosaan ja kirjoittelen tätä flygarissa. Tilaankin tuolta lentoemolta vähän lisää punkkua. Taidan ottaa uuden pestin kunniaksi pikku kekkulit. Se jää nyt sit mun osalta tuo Päitsi väliin. Toisaalta, tollanen lentokeli ei mulle olisi sopinutkaan. Mä kun tykkään enemmän noista haastavista olosuhteista.

Peku, San Juan, Argentina

---------------------------------

Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa. Peku tietää, hän ei spekuloi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.