Miska Aaltonen - ammatticrossarista ammattivalmentajaksi

Miska Aaltonen teki pitkän ja upean uran motocrossammattilaisena ja nyt mies jakaa oppejaan valmennuspuolella. Aaltonen valmistui valmentajan ammattiin Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä.

Aaltosen ensikosketus urheiluun tapahtui nimenomaan moottoriurheilun saralla, sillä niin isä, äiti kuin isovelikin ajoivat kilpaa. Isä ja äiti ajoivat autoilla ja veli kolusi motocrossratoja. Crossia Aaltonen kokeili satunnaisesti jo viisivuotiaana, mutta myös kartingauto ja polkupyörällä kikkailu kiinnostivat nuorta poikaa. Aktiivisempi crossin harrastaminen alkoi 10-vuotiaana, kun lähin rata sijaitsi vain puolen kilometrin päässä kotoa.

- Sinne oli helppo naapurin pojan kanssa ”työntää” pyörät, Aaltonen naurahtaa.

Ensimmäisen kerran Aaltonen ajoi motocrossia kisamielessä 11-vuotiaana Turun Moottorikerhon jäsentenvälisissä. Silloin ajokkina oli 50-kuutioinen ”Pappa-Tunturi”. Teini-ikäisenä Aaltonen kokeili autolla jäärataa ja rallisprintiä. Harrastuksiin kuuluivat myös koripallo ja karate, mutta motocross vei kuitenkin voiton. Nyt voisi hyvin jo todeta, että onneksi näin kävi.

Menestys kansallisella ja SM-tasolla vaikutti siihen, että kiinnostus kansainväliseen kilpailemiseen kasvoi. Turkulainen ystäväryhmä alkoi kerätä tukijoita Aaltosen saamiseksi kansainvälisille radoille, kun perheen tuki oli riittänyt nostamaan Aaltosen Suomen huipulle. EM-sarjaa Aaltonen kiersi kaksi vuotta ja siirtyi sen jälkeen MM-sarjaan, jossa ajoi ammattilaisena lähes 15 vuotta.

Ensimmäiset neuvot motocrossin ajamisesta Aaltoselle antoi oma isä, joka oli itse ajanut myös motocrossia. Lisäksi oppia oli helppo imeä taitavalta isoveljeltä. Aaltosen ensimmäinen varsinainen valmentaja oli Hannu Alho.

- On nimenomaan Hannun ansiota, että minusta kasvoi urheilija, jolla oli mahdollisuus nousta maailman huipulle, Aaltonen kiittelee valmentajaansa.

- Kaikki sanoivat, että olin nuorena lahjakas ja taitava kuski. Itse pohdin edelleenkin, oliko se lahjakkuutta vaiko tuhansien ajotuntien tulosta? Arvostan nyt jälkikäteen sitä, että sain heti harrastuksen alussa oikeanlaista tekniikkaopetusta, jolloin kehittyminen oli suotuisaa ja vältyin loukkaantumisilta. Isot loukkaantumiset sattuivat vasta ammattilaisurani aikana MM-tasolla, jolloin pyrittiinkin saamaan maksimaalista irtiottoa ja tulosta ja siksi mentiin riskirajoilla. Mielestäni tärkeintä on ensin oppia pyörän perushallinta, käsittely ja oikea ajotekniikka. Vasta sen jälkeen on aika lisätä vauhtia, Aaltonen jatkaa.

Uni ja ravinto tärkeässä roolissa

Hannu Alho sai Aaltosen ymmärtämään, että jos crossissa aikoo maailman huipulle, on harjoiteltava muutakin kuin pelkkää motocrossia. Alho innosti jatkuvasti nuorta miestä parantamaan fyysistä suorituskykyään. Pohjan rakentaminen vei pari vuotta, jonka jälkeen Aaltonen pystyi treenaamaan tosissaan ja tehokkaasti.

- Minulla kesti monta vuotta ymmärtää Hannun hokema ”Aloita nyt treenaaminen, että voidaan joskus alkaa oikeasti treenata”. Toinen tärkeä hänen toistamansa asia oli, että pelkillä lahjoilla ei pitkälle pötkitä. Menestystä ei tule ilman suunnitelmallista ja kurinalaista urheilijan elämää. Ilman Hannun mukaan tuloa minulta olisivat saattaneet MM-areenat ja -menestys jäädä saavuttamatta. Fysiikkavalmennuksen lisäksi Hannu oli korvaamaton apu ajoteknisten juttujen hiomisessa.

- Nykyään toimiessani ammattivalmentajana ja minulta kysytään, mitä nuoren Miskan olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä, vastaus on selkeä. Huomiota olisi pitänyt ehdottomasti enemmän kiinnittää uneen ja ravintoon, joista Hannu kyllä taisi montakin kertaa valistaa, Aaltonen myöntää.

Aaltosella ei aina ollut mukana varsinaista henkilökohtaista ajovalmentajaa. Hän kiitteleekin lämpimästi Kalevi Vehkosta, Matti Tarkkosta ja Mika Koukia valmennusleireillä saamistaan tärkeistä neuvosta.

- Muistan vieläkin Matti Tarkkosen neuvot hyppäämiseen ja ajolinjoihin. Kalevi Vehkosen kannustus Tšekki-leireillä, sekä tarkka silmä ajoteknisiin asioihin ja kaasukontrolliin eivät unohdu koskaan. Mika Koukin Espanjan leirillä neuvomasta oman ajamisen ja tekemisen analysointityökalusta oli jo silloin hyötyä. Sitä käytän vieläkin mielessäni omassa tekemisessäni, Aaltonen selvittää.

Oppia Harry Evertsiltä

Ammattilaisuransa aikana Aaltonen sai myös Harry Evertsiltä (nelinkertainen maailmanmestari) tärkeitä vinkkejä ja kannustusta. Everts, jonka ajotekniikka oli aikanaan maailman huippua, on valmentanut poikaansa Stefan Evertsiä (10-kertainen maailmanmestari) sekä monia muita mestareita. Harry Evertsin antamat vinkit lisäsivät Aaltosen itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta. Lisäksi hänen ollessaan Stefan Evertsin kanssa samassa tiimissä, hän pääsi läheltä seuraamaan maailmanmestarin tekemistä ja antautumista lajille.

Silloin kun Aaltonen siirtyi ajamaan maailmalle tehdastiimeihin, oli oltava jo valmis kisakuski. Siihen aikaan kuljettajan kehittäminen, tukeminen ja valmennustyö ei ollut niin organisoitua kuin nykyään. Pohjatyö oli pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin itsekseen omien valmentajien kanssa.

- Nyt jälkikäteen mietittynä olisin hyötynyt henkilökohtaisesta valmentajasta tiimissä. Ammattilaisurani aikana Hannun rooli muuttui tiukasta ohjaajasta kohti mentoria, jonka kanssa yhdessä analysoimme ja pohdimme tekemistäni. Myös mekaanikot olivat tärkeässä roolissa kehitykseni kannalta. Varsinkin Jarmo “Toby” Toivonoja antoi ajoteknisiä ohjeita MM-urani alkuvaiheessa. Vuorovaikutus suomalaisten mekaanikkojeni kanssa oli ensiarvoisen tärkeää. Pyörän huollon lisäksi he toimivat henkisenä tukena, ”apuvalmentajina” ja kavereina pitkillä reissuilla. Omaan tekemiseeni ja kehittymiseeni vaikutti hyvin paljon kuskin ja mekaanikon välinen kemia, Aaltonen tietää.

Ammattiurheilijasta on nyt virallisesti tullut ammattivalmentaja, sillä Aaltonen valmistui valmentajaksi Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä.

- Tämän tutkinnon suorittamiseen olen myös saanut tukea tärkeiltä ihmisiltä, aivan kuten kilpaurani aikanakin. Valmennustaitoni pohjautuu oman pitkän urheilu-urani tuomiin kokemuksiin, lajituntemukseen, analysointiin, onnistumisiin, erehdyksiin, oivaltamisiin sekä opiskeluun. Kansainvälisten tieteellisten julkaisujen seuraaminen sekä kollegoiden kanssa jatkuva yhteistyö pitävät tieteellisen tietotasoni ajan tasalla. Nöyränä on kuitenkin edelleen pysyttävä. Oppiminen ja kehittyminen jatkuvat, Aaltonen lupaa.

- Valmentajaurani alkoi lähes 30 vuotta sitten. Valmentajaurani alkuvaiheessa, kun olin ammattilaisurheilija, luulin tietäväni kaikesta kaiken, koska osasin ajaa motocrossia hyvin. Olisikin hauskaa (tai noloa) nähdä, mitä ammattilaisurheilija-Miska on silloin opettanut urheilijoille. Mielestäni valmentaja ei ole koskaan valmis, sillä kehittyminen loppuu liialliseen tyytyväisyyteen, Aaltonen päättää.