Las Vegasin näytelmä

250-kuutioisten finaalissa oli ennakkoon eniten jännitettävää, kun itärannikon kolme kuljettajaa tuli kauden päätöseen pisteen sisällä. Finaalin startin jälkeen kolmikon yksi jäsen, Zach Osbourne, kaatui ja lähti ajamaan koko letkaa takaa. Tässä vaiheessa kuitenkin vaikutti siltä, että Osbournen mestaruus mahdollisuudet olivat menneet, hänen ollessa letkan viimeisenä vielä toisenkin kierroksen jälkeen.

Sarjan kärjessä ollut Jordon Smith oli startin jälkeen kolmas ja Osbournen kanssa tasapisteissä ollut Joey Savatgy toinen. Smith menetti pelin ensimmäisenä, hänen kaaduttuaan rajusti kolmannella kierroksella radan nopeimmassa hyppyrissä ja jouduttuaan keskeyttämään.

Erän kärjessä ajoi Adam Cianciarulo. Kun Savatgy rytmi sekosi muutaman kierroksen jälkeen ja hän putosi kahdeksanneksi, nousi Cianciarulo hetkellisesti sarjan pisteissä kärkeen.

Huima viimeinen kierros

Kun kaikki tämä tapahtui, Osbourne oli aloittanut hurjan kirin. Kun kaksi viimeistä kierrosta oli ajamatta, Osborne noussut yhdeksänneksi ja Savatgy oli reilu neljä sekuntia edellä. Savatgy ohitti edellään olleen Hayden Mellrossin ja uskomatonta vauhtia takaa tullut Osbourne teki saman. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Savatgy oli kiinni mestaruudessa, mutta Osbourne oli eri mieltä. Metri metriltä hän ajoi Kawasaki -kuljettajaa kiinni ja toiseksi viimeisessä kurvissa kaksikko kohtasi. Osborne sai kurvia edeltäneellä röykkysuoralla Savatgyn kiinni ja yritti todella aggressiivista ohitusta kurvissa. Sen seurauksena Savatgy kaatui ja Osbourne ajoi mestariksi. Tunteellinen Osbourne juhli mestaruutta ruutulipun jälkeen ja Cianciarulo kisan voittoa. Justin Hill oli finaalin kakkonen ja Aaron Plessinger kolmas.

Kissa-hiiri -leikkiä

450-kuutioisten finaalissa sarjaa johtavan Ryan Dungeyn piti sijoittua viiden parhaan joukkoon, jotta hän voittaisi mestaruuden. Startin jälkeen kaikki näyttikin hyvältä, kun Dungey siirtyi kärkeen. Tomac oli kuitenkin nopeasti hänen perässään ja ohittikin aggressiivisesti Dungeyn. Tomac ajoi nopeasti melkein viiden sekunnin eron, ennen kuin rupesi pudottamaan vauhtiaan. Varmasti lähes kaikkien tilanteen nähneiden mukaan Tomac ”odotteli” Dungeyta ja halusi kaikkien takana tulevien tavoittavan myös heidät. Nopeasti Tomac sai hidastellessaan taakseen pitkän letkan, juuri niin kuin halusikin.

Dungey kyllästyi Tomacin hidasteluun ja ajoi hänen ohitseen. Pari kurvia myöhemmin Tomac ajoi Dungeyn ulos radalta ja nousi takaisin kärkeen. Dungey pääsi kuitenkin nopeasti takaisin radalle kakkosena ja sama leikki jatkui. Tomac, Dungey, Anderson, Grant, Baggett ja Reed olivat aivan yhdessä nipussa. Tuo porukka harveni yhdellä, Baggettin kaaduttua. Reed puolestaan putosi taistelusta Anderson ajettua hänen kylkeen ohitusyrityksessä.

Viimeisellä kierroksella Tomac laittoi vielä kaikki peliin. Hän laski jälleen Dungeyn ohi, vain ajaakseen hänen kylkeen. Samalla Tomac menetti itse aikaa ja Anderson nousi kärkeen ja ajoi voittoon. Tomac ajoi toisena maaliin ja Grant kolmantena. Dungey ylitti maalilinja neljäntenä ja hänet kruunattiin mestariksi. Dean Wilson oli finaalin viides.

Xracing