Klem totuttelee Italian lämpöön

Olet ollut Italiassa ajamassa ja pyöräkin näyttäisi olevan eri värinen kuin viime vuonna, mikä on homman nimi?

Joo tuli vähän Italian auringon alla käytyä. Vuoden vaihteesta asti ollaan väännetty diiliä italialaisen MTR KTM -teamin kanssa, ja ajan nyt siinä teamissa Italian mestaruussarjan S1 -luokassa, sekä Euroopan mestaruussarjan. Tarkoitus on ajaa kaikki sarjojen osakilpailut. Päätavoitteeni on EM-sarjassa, tarkoitus on ottaa siitä jonkin värinen mitali.

Olit vielä kaksi viikkoa sitten Suomessa ja nyt on jo kaksi kilpailua ajettu, taisi jäädä uuden pyörän testaaminen aika vähiin?

Jäi tosiaan treenit vähiin, tai siis nollille... Perjantaina ennen ensimmäistä Italian mestikkaa oli tarkoitus päästä ajamaan, mutta meillä oli vähän ongelmia pyörän kanssa, joten jäi nekin treenit ajamatta. Ongelma saatiin selvitettyä vasta illalla, se oli niinkin ihmeellinen että ilmanputsarikotelon kurkku oli liian pehmeää kumia. Kun käänsi hanat auki, niin se imaisi kurkun lyttyyn ja moottori ei saanut ilmaa.

Miten ensimmäiset kisat meni?

Niin kuin arvata saattaa, ne ensimmäiset Italian mestaruus -sarjan kisat ei kylmiltään hirveän vahvasti menneet. Pyörä oli Kawasakin jälkeen vähän erilainen ajaa, eikä puolen vuoden tauko supermotosta ainakaan helpottanut tilannetta. Kyllä ne ekat Italian kisat meni ihan uuteen pyörään totutellessa ja muistellessa miten sitä supermotoa vedetään.

Seuraavalla viikolla treeneissä alkoi jo homma pelaamaan ja olinkin jo tiimikaveriani (Devon Vermulen) nopeampi.
Lauantaina olikin ohjelmassa sitten ensimmäisten EM-osakilpailujen parit treenit ja aika- ajot kelin ollessa kaatosadetta ja rata pelkkää asfalttia. Ekat treenit menikin siis totutellessa sadekeliin uudella pyörällä, mutta treeneistä jäi hyvä maku koska olin kympin sakissa ja tiesin pystyväni parantamaan. Toiset treenit vedin vähän kovemmalla kaasulla ja olin kolmanneksi nopein, ja aika-ajot samalla kaavalla: (Vermeulen,Guerin,minä)

Sunnuntain kisapäivä alkoi warm-upilla jolloin pääsimme ensimmäistä kertaa vielä vähän kostealle offroadille. Ekan erän startti ei oikein onnistunut, koska olimme vaihtaneet toisen merkkiseen kytkimeen enkä ymmärtänyt treeneissä ottaa harjoitus lähtöjä. Jäin lähdöstä seitsemänneksi Kingelinin ja Salstolan perään. Muutamana ensimmäisenä kierroksena yritin etsiä ohituspaikkaa huonolla menestyksellä ja osuin hieman rengaskasaan ja takajarru polkimeni taipui niin, että en pystynyt käyttämään sitä. Se erä oli sitten siinä ja tulin maaliin seitsemäntenä.
Toisen erän startti onnistui huomattavasti paremmin ja olin ensimmäisellä kierroksella kolmantena heti Vermeulinen ja Guerinin perässä, mutta kolmannella kierroksella stögäsin pyöräni hiekalle. Sähköstartilla sain pyörän nopeasti käyntiin eikä kukaan päässyt ohitseni. Erän puoleen väliin asti ajo kulki hyvin ja olin saanut hieman kaulaa takana oleviin Kingelinin, Salstolaan ja Borellaan. Erän puolenvälin jälkeen aloinkin sitten puutumaan toden teolla ja kierrosajat tippuivat melkein sekunnilla, eikä siinä sitten mennyt kuin muutama kierros kun Borella ja Salstola sai minut kiinni. Toiseksi viimeisellä kierroksella avasin vähän liikaa tilaa sisämutkassa ja Borella ajoi kylkeeni. Samalla pääsivät ohitseni Salstola ja Borella, tulin maaliin viidentenä.

Minkälainen maku kauden avauksesta ja uudesta pyörästä jäi?

Ilman puutumista olisin ollut tyytyväinen ajooni mutta nyt ei auta muuta kun treenata lisää ja totutella Italian 30C °lämpötiloihin... EM-kisojen jälkeen jäi hyvä maku niin kisoista kuin pyörästä. Kilpailussa näki, että vauhti voi riittää podiumille ja pyörä alkaa tuntumaan joka ajokerran jälkeen vaan paremmalta. Nyt vaan lisää treeniä, Suomessa motocrossia ja etelässä motoa!