Keskiviikon simahetki, Arto Rintakoski

Moottoripyörien parissa työskentelevä Arto Rintakoski vastaa Panssari CC:n reitin suunnittelusta. Hänet on poikkeuksellisesti vapun kunniaksi otettu keskiviikon kahvihetkeen sima vieraaksi. 

Kerro vähän itsestäsi?
- Olen 48-vuotias, moottoripyöräilevä monitoimi ihminen. Mulla on kaksi tyttöä, omakotitalo, kissa ja emäntä. Olen armeijassa töissä, jossa vedän prätkä koulutusta. Olen ollut myös tekemässä opetussuunnitelmia ja kouluttamassa meidän opettajia. 

Miten kauan olet harrastanut moottoripyörien parissa?
- Olen ajanut yli 30 vuotta kilpaa motocrossia, enduroa, jäärataa ja motocrossia nyt edelleen uudestaan. 

Miten kautta sinä olet etsiytynyt puuhaamaan Panssari CC:n reittiä?
- Mä olen ollut Gotlannissa kisoissa ja ajattelin, että Suomeenkin ois kiva saada samanlaista juttua ja kun tää cross country lähti Suomessa käyntiin, niin mä otin tohon lajiryhmään yhteyttä. Ne kävi täällä Parolassa katsomassa ja meidän komentajakin oli mukana, pari vuotta ennen sitä ekaa kisaa ja siitä se on sitten pikkuhiljaa tähän mittaan laajentunut. Nyt viidennellä kerralla on 666 ilmoittautunutta.

Onko reitti nyt parempi, kuin viime vuonna ja onko siellä odotettavissa yllätyksiä?
- No, ei siellä ole mitään yllätyksiä, ei ole kurareikiä tiedossa. Reitti on parempi, kuin viime vuonna ja olen jo joutunut oikein etsimään jotain nihkeempää paikkaa, ettei olisi niin pölyistä. Meillä tulee enempi ongelmaa siis pölyn kanssa, jos ei saada sateita, koska ei noin pitkää reittiä pysty millään kastelemaan. Siellä on todella kuivaa nyt, koska kevät ja talvi on ollut niin vähä lumisia ja sateettomia. 
- Reitistä on pyritty tekemään sellainen mukava, että on leveetä, jouheeta ja siinä ei ole mitään äkkikäännöksiä eikä sumppupaikkoja, koska niihin tulee sitten ne kaikki spoorit ja urat ja jumipaikat.

Ajat classic motocrossia, mikä niissä vanhoissa pyörissä on se juttu? 
- Se on se nuoruusaika missä sitä elettiin silloin, se oli sitä kovinta huumaa. Ne on niin jotenkin verissä, pääsääntöisesti kakstahti pyöriä, niitä nää mullakin on ja niitä on mukava rakennella. 
- Mun -86 250cc Honda, se on lopunperinkin määrätyllä tavalla ihan saakelin hyvä loppupelissä, et ei se nyt ihan kauheesti oo maailma muuttunu. On tietysti pyörät kehittynyt valtavasti, mut se on ihan yllättävän hyvä. Ikäisekseen noin niin kun ajettavuudeltaan ja moottori etenkin, muutamat kaverit on kokeillut sitä ja ollut yllättyneitä. 

Onko classic motocross toiminta mielestäsi hyvällä mallilla Suomessa? 
- Kisoja voisi olla enemmän. Sitten voisi tulla tällänen EVO-luokka, kun nää nyt loppuu tohon -86-87 malleihin. Riippuen tietysti niiden varustelusta, et onko levyjarrua takana vai ei. Niitä on kuitenkin paljon, niitä pyöriä tuosta -87 eteenpäin ja siihen on jo yli 25 vuotta, että vois olla tällänen EVO-luokka, mikä Englannissakin on. Se vois olla vaikka -93-95 asti. Sen avulla voisi tulla uusia harrastajia lisää

Miten classic-luokissa riittää kalustoa, kun normaalisti pyörää pidetään paljon ajettuna jo 200-300 tunnin kohdalla?
- Ennen vanhaan motocrossin harrastajamäärät on ollut isoja, että niitä pyöriä on ollut paljon. Ja silloin varaosalogistiikka oli erilaista, eli noilla diilereillä oli niitä varaosia, ne ei tullut mistään päivässä lentokoneella. Niitä on sitten jäänyt pitkin maakuntia ja maailmaa, niin Suomessa kuin muuallakin, jotenkin sillä tapaa. Ja esim. tähän mun Hondaakin löytyi Brandilta, ei tosin niiltä kotoa, mutta Belgiasta keskusvarastolta ihan kaikki osat mitä tarvitsi. Eli määrätyillä valmistajilla on pitkät toimitusketjut monta vuotta vielä.
-Sitten on tullut Jenkeissä, Englannissa, Saksassa ja Hollannissa tosi suosituksi ja sitten on muuallekin levinnyt, tälläinen uusvalmistus tuotanto. On esim. muoveja ja pakoputkia ja tämmöisiä määrättyjä osia, niin niitä on sitten joku tarvikevalmistaja alkanut tekemään.

Toimit Santtu Tiaisen managerina, mitä managerin toimiin kuuluu?
- Tai olen ollut Antilla (Pyrhönen) ja Kovalaisen Markoa oon jeesannut ja nyt Santtua.
Monenlaista kuuluu, se tietysti riippuu vähän kaverista. Antin kanssa oltiin mm. paljon radalla eli ihan vaan ajohommaa ja sitten ihan tollasta asioiden järjestelyä ja jeesaamista. Kisoihin lähdetään mukaan ja ollaan siellä seuraamassa ja tukemassa. Sitten on ihan sitä budjetin keräämistä ja on ihan sponssi hommaakin, että se riippuu ihan kaverista, että mitä tehdään ja kuinka usein nähdään. Lähinnä on tarkoitus yrittää saada niitä tarvikkeita ja varaosia. 
- Ei meillä Santun kanssa nyt ole missään isossa mitassa sitä touhua. Se on sillä tavalla, että en ole ottanut koko vastuuta siitä asiasta. Jeesaan sen minkä ehtii ja jaksaa järkevästi. 

Miten kuljettaja löytää hyvän managerin itselleen ja mistä?
- Hyvä on, jos manageri olisi niin kuin lajia lähellä, mutta siitäkin voi tietysti olla määrättyjä etuja, jos on jonkun ihan muun alan ihminen. Silloin on ihan erilainen kontaktipiiri raha-asioihin ehkä. 
- Esimerkiksi lähellä lajia on Jokisen Artsi, joka on Kullaksen kanssa ja Artsin kanssa me ollaan aina välillä juteltu paljon näistä jutuista ja kun on lajia lähellä, niin ymmärtää sen vaatimuksia. Ja sitten on sen alan kontakteja ja tuttuja, niinkun toi Santun viime vuoden tiimi homma sinne Belgiaan. Siinä vaan soiteltiin ja se lähti siitä sitten aika äkkiäkin ja homma pyörähti käyntiin niin, että se pääsi ajamaan sinne MM:iin.
- Toisaalta, jos on ihan ammattilaismanageri, niin niitä on motocrossiin vaikea saada, kun tää on jotenkin niin pieni laji Suomessa. Yleisurheilu, hiihto ja jääkiekko menee ohi aikalailla.  Meidän medianäkyvyys on viime vuosina ollut aika huono tai sanotaan pieni, et niinku Vehkosen Pekan jälkeen ei oo saatu enää sellasta media huomiota. Jos ajattelee, että jeesais vaikka Pitkämäen Teron tapaista kaveria, niin ois niin helppo vaan soittaa mihin vaan ja sopia tapaaminen.

Simaa,kuoharia vai kossua vappuna?
Hmm tota, ootas nytten sima kuohari vai, hmm saattaa olla simaa ja vettä, kun on Panssari CC hommeleita. Kossua en edes muista milloin oon viimeksi juonut.

Minna Valonen