Keskiviikon kahvitauko, Arto Jokinen

Kuka olet, kerro jotain itsestäsi?

-Olen 42-vuotias perheellinen rakennusinsinööri. Mia on 11-vuotias poika ja vaimo. Asun Vantaan Kaivokselassa ja olen kotoisin Iisalmesta.

Mistä kiinnostus kaksipyöräisiä kohtaan on lähtenyt?

-Mummolani sijaitsi Vieremällä Jolleikonmäen motocross-radan lähellä. Siellä tuli pienenä käytyä usein seuraamassa crossi touhuja. Lähellä oli myös lentokoneiden varalaskupaikka, jossa Tepi Länsivuori kävi testaamassa roadracing pyörällään. Mummolan tiluksilla tuli kurvailtua pienestä asti mopolla. Ekan crossipyöräni sain 14-vuotiaana. Vuosina 1986-1990 ajoin aktiivisesti ja sitten lajiin tuli 15 vuoden tauko. Uudelleen aloitin motocrossin vuonna 2004.

Riittääkö sia aikaa ajamiseen ja pyörän huoltoon?

-Riittää, hyvinkin. Olen vaipunut harrastustoimissa sellaisella tasolle, että harrastan kun on aikaa. Osaan jakaa ajankäytön kaiken suhteen nykyään. Vuosina 2004-2012 motocross hallitsi elämääni. Tänä vuonna olen oppinut priorisoimaan elämääni niin, että kaikkeen jää aikaa.

Miten ajauduit Kullaksen Harrin manageriksi?

-Oikeastaan kaikki lähti liikeelle 2005-2008, jolloin toimin Poikelan Hannun apumiehenä intensiivisesti. Vuosina 2007-2008 olin Vehviläisen Jussin taustajoukoissa talouspuolella rahankerääjänä. Kun molemmat ajajat lopettivat kilpauransa, kysyi Harri minua mukaan.

-Kullaksen kanssa olemme siis tehneet yhteistyötä vuodesta 2009 lähtien. Minä koitan järjestää taloudellista puolta, yhteistyökuvioita ja julkista puolta.

Mitkä ovat suurimmat haasteet managerin työssä?

-Jos puhutaan motocrossista, on haasteena lajin pieni tunnettavuus ja todella vähäinen huomioarvo. Nykyaikana ihmisillä on paljon mielenkiinnon kohteita; tv, golf, teatteri ja erilaiset harrastukset. He eivät jaksa keskittyä yksittäisiin lajeihin ja motocross on vielä vähemmistö laji. Ihmiset menevät mieluummin sellaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joissa on hienot puitteet ja joihin voi pukeutua hienosti. Media ei anna arvoa motocross kisoille, koska niihin ei saada katsojia. Näin yhteistyökumppanimme jäävät vaille näkyvyyttä ja ilman rahoille odottettua vastinetta.

-Ainoa vastaus tähän ongelmaan on kansainvälisella huipputasolla menestyminen. Tällä hetkellä meillä ei ole timantinkovia kuskeja, jotka takaisivat näkyvyyden. Motocross on yksilö laji kuten keihäänheitto ja mäkihyppy, kun menestys lajin piirissä loppuu, lopahtaa katsojien kiinnostuskin. Jopa tv-lähetykset kisoista loppuvat, kuten mäkihypylle on käynyt.

-Alppihiihto taas on hyvä esimerkki menestymisestä ja hyvin tehdystä pohjatyöstä. Medialla riittää kiinnostusta treenikaudellakin ja loukkaantumisista huolimatta.

Kuinka aikaisin ryhdytte rakentamaan seuraavan kauden asioita?

-Tänä vuonna aloitimme jo heinäkuussa. Teimme ensi vuodelle toimintasuunnitelman, budjetin ja aikataulutimme tulevat tekemisemme. Syyskuussa alkaa tuleva vuosi hahmottua itselle ja lokakuussa on kaikki jo aika tiiviissä nipussa. Marraskuun kohdalla ollaan jo sitten pitkällä ensi vuoden asioiden suhteen.

Kuinka haasteellista on neuvotella tiimien kanssa sopimuksista?

-On haasteellista, jos on uusi tulokas. Sen takia pitää nuoresta lähtien tuntea MM-tason ihmiset ja oppia tuntemaan sieltä ne oikeat ihmiset uran kannalta.

-Harri Kullaksella oli hyvä ajomestys 2009 EM-tasolla, sen avulla Harri pääsi MM-teamiin 2010 kaudelle. Harri on todella panostanut uraansa viime vuosina ja hän hoitaa itse suveneeristi kaikki team neuvottelunsa. Hän on itse luonut oman profiilinsa Harri Kullaksena ja kaikki detaljet sen ympärille.

-Suomalaisille vinkkinä: Pitää olla läsnä kansainvälisissä tapahtumissa, missä teamit liikuvat; kilpailuissa, Belgiassa, harjoituspaikoissa ja leireillä. Pitää kärkkyä, olla hyvä kaveri ja urheilija. Täytyy näkyä ja tulla tutuksi varikolla. Ilman henkilökohtaista kontaktia on todella vaikea hoitaa team neuvotteluja vain puhelimen välityksellä.

Millaisena näet Kullaksen tulevaisuuden?

-Kyllä näen positiivisena. Harri on parhaassa kunnossa moneen vuoteen ja loukkaantumiset on takana. Loppukauden onnistuneet kisat Tampereella ja Saksassa toivat lisää itseluottamusta ja vahvuutta. Nyt se on oikeastaan enää psyykkeestä kiinni. Ajotaidot, lahjat ja kalusto on Harrilla tällä hetkellä kunnossa. Ukko ei ole vielä ikäloppu ja vuosia on vielä jäljellä. Kullas tulee vielä hakemaan paikkansa kirkkaimmassa kärjessä.

Onko sia mitään ideaa, miten saataisiin myös motocross näkyviin iltapäivälehtien sivuille futiksen ja lätkän lisäksi?

-Se lähtee ihan siitä, että saadaan seuratoiminnasta tehtyä systemaattisesti ohjattua. Järjestötoimintaa pitää saada esille paikkakunnilla ja sitä kautta saadaan lajin pariin harrastajia. 12-13 vuotiaita pitää alkaa systemaattisesti valmentaa kerhoissa. Pohjatyö tehdään ensin kerhoissa ja sitten sitä kautta löydetään lupaavia 13-16-vuotiaita kuljettajia, joille löytyy sitten ketjut ja tiet liiton avulla huipulle näillä satsauksilla.

-Kansainväliselle huipulle pääsyyn ei ole poppakonsteja, vain pitkäjänteisellä työllä päästään sinne. Ja vain kansainvälinen huippu menestyminen tuo näkyvyyttä. Ei auta vaikka olisi minkälaisia hienoja tapahtumia, jos ei ole menestystä.

Minna Valonen