Keskiviikon kahvihetki

Kerro jotain itsestäsi?

-(Naurua) Lajin parissa olen toiminut muutaman kymmenen vuotta. Ikää mia on 43.

Olet ajanut juniorina crossia, miksi siirryit enduroon?

-Varmaankin Kivelän Reijon ja hänen isänsä Tapio Kivelän huokuttelemana, he houkuttelivat myös minun 4-vuotta nuoremman veljen vaihtamaan trialista crossiin.
Mukana oli myös sen hetken tukija MP-Racing ja Penttilän Maukka.

Miten olet pärjännyt endurossa ja ajatko vieläkin?

-Silloin -89 tuli nuorten Suomen mestaruus ja vikat kisat tuli ajettua siinä 92-93 vuosina. Loppu ajan olen ollut mukana järjestötoiminnassa, lajiryhmässä ja enduron Sixi projekteissa.

-Enduroa en ole enää ajanut, mutta Classic motocrossia on tullut ajettua veljen pyörällä. Edellis kesänä ajoin kuudesta mahdollisesta erästä neljä. Mukavaa oli ajaa.

Teet paljon vapaaehtoista työtä Suomen Sixi joukkueelle, mistä mielenkiinto hommaa kohtaa lähtee?

-Varmaankin, kun oli ekan kerran ajamassa -89 Saksassa Sixiä, niin kuulin vanhemmilta konkareilta, että niin monta kertaa pitää olla itse huollossa talkoo meiningillä, kun on itse ajanut. Olen ajanut itse 3 Sixiä ja ollut mukana kaikissa rooleissa yhteensä 19 kertaa, joukkueen johtajana niistä kymmenen.

-Varojen keruu on myös iso osa hommaa, sillä liitolta ei löydy tarpeeksi kattamaan kaikkia kuluja. Mukana ollaan kuitenkin rakkaudesta lajiin.

Millainen on sie tyypillinen päivä Sixillä, vai onko sellaista?

-5.40 ylös, 6.00 syömään, 6.30 varikolle, jossa sitten tehdään kaikenlaisia askareita, monesti käyn aamulla kiertämässa myös huoltopaikat. Kisan aikana olen usein huollon mukana ja joskus saatan juottaa kuljettajia. Kun päivän askareet on saatu tehtyä, on päivälle usein kertynyt mittaa sellaiset 12-15 tuntia, se vetää monesti vähän hiljaiseksi. Tänä vuonna meillä oli aivan loistava porukka mukana ja kaikki sujui hienosti.

Mikä Sixi hommassa on haastavinta?

-Vaikea sanoa, on paljon yksittäisiä asioita. Iso asia on saada koko paletti pysymään kasassa. Budjetti on kanssa hankala.

-Hyvän hengen luominen joukkueeseen ja sen ylläpito on tärkeää. Kaikkia pitää myös kannustaa tasapuolisesti. Tänä vuonna meillä oli hyvä henki ja sopu säilyi vaikka olikin poikkeus vuosi, sillä mukana oli niin monta ensikertalaista.

Mitä jäi käteen tämän vuoden kisasta?

-Meillä oli aivan loista porukka, kaikki tekivät yhdessä töitä. Käsikirjaahan tälläisen kisan läpiviemiseen ei voi kirjoittaa, joten paljon saatiin uusia kokemuksia, sillä kuljettajista kuusi seitsemästä oli noviiseja Sixin suhteen.

Olet Cross Countryn lajiryhmän jäsen, minkälaisena näet lajin tulevaisuuden Suomessa?

-CC:llä on mielestäni hyvät mahdollisuus kehittyä, sillä se on harrastajien suosiossa. Täytyy vain saada hyviä paikkoja järjestää kisoja, että saadaan suuret osallistuja määrät sijoitettua varikoille ja kilpailualueelle. Toisaalta jos mahdollista voidaan kilpailut järjestää myös kaksi päiväisinä.

Mitä mieltä olet tänä vuonna pidettyjen Cross Country kisojen reiteistä?

-No en ole välttämättä ollut paikalla ja ajanut reittejä läpi, mutta vähän vaihtelevia mielipiteitä niistä on tullut. Haastavaa on saada reitit tarpeeksi leveiksi ja turvallisuus pitää myös huomioida. Nämä ovat ohjeistamista vaativia asioita.

-Sääolosuhteet ovatkin sitten sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa, kuten esim. Panssari CC:n kohdalla näkee. Tänä vuonna oli paljon kuraa ja noin 3-4 vuotta sitten samaa reittiä jouduttiin kastelemaan lähtöalueen osalta, koska oli kuivaa ja pölisi kauheasti.