Jarkko Vainio, mies Amerikassa

Jarkko Vainio, juttelimme viimeksi kunnolla Kotkan Six Days Endurossa vuonna 2011. Ajoit tuolloin yhdessä Amerikan kerhojoukkueista. Mitä olet puuhannut sen jälkeen?

2011 olin USA:n laman runtelema mies. Olin mukana lähinnä tekemässä jotain muuta kuin liiketoiminnan pyörittämistä. Homma oli semmoista selviytymistä, minkä jokainen yksityisyrittäjä ymmärtää. 2012 alussa saimme yhden työprojektin päätökseen, jonka jälkeen otin pienen paussin. Lähdimme Pamin (vaimo) kanssa meidän loma-asunnolle Floridaan ja siitä tulikin vähän pidempi reissu kun oli suunniteltu. Viikon päästä löysin itseni koulun penkiltä Floridasta ja 2014 kesällä valmistauduin sairaanhoitajaksi, erikoisalana ravintoterapeutin työt. Se olikin paras juttu pitkään aikaan aikaa ja pidin työstä paljon.

Tosin samoihin aikoihin meidän suunnittelu/rakennusliike ( www.myscandinavian.com ) toi meidät takaisin Utahiin. Toiminta lähti käytiin kulovalkean tavoin. Homma on jo nyt lähes 2006 vuoden tasolla, eli lamasta selvitään. Aika Floridassa puhdisti ilmaa, elämä ja business maistuu taas. Ravintoterapeutin työt jäävät myöhempään aikaan.

Kuinka paljon olet ajanut viime vuosina?

Koulu aikana kävin ajamassa silloin talloin. Sitten kaaduin pahasti vuonna 2013. Ajoin palmupuuta päin ja olkapää loukkaantui pahoin. Lääkäri sanoi, ettei siitä saa toimivaa muuten kuin tekonivelen avulla. Sittemmin olen ajanut noin 10 kertaa. En ole oikeastaan treenannut, käynyt vaan ajamassa kisoja. Olen ajanut muun muassa Idaho 100, Mesquite, Bonneville ja Rhino Rally Hare and Hounds -kisat. Lisäksi kävin ajamassa tänä keväänä GNCC kauden avauksen Floridassa kuukausi sitten. Lähinnä Kallosen Anttia kävin siellä moikkaamassa.

Seuraatko mitä Suomessa tapahtuu moottoripyörien parissa?

Kyllä seuraan aika tarkkaan. Lähinnä rakkaudesta ”Suomienduroon” ja muistoihin. Tämä tiedonkulku on niin nopeaa nykymaailmassa. Amerikassa seuraan enduron eri muotoja ja muutama supercrosskisa tulee käytyä katsomassa.

Onko laman jälkeinen nousu käynnistynyt Amerikassa jo moottoripyörien parissa?

Ehdottomasti. Laman jälkeinen nousu on ehkä liiankin nopeaa. Ihmisillä on taas uskallusta vähän harrastaa. Tosin työrintamalla kiire rajoittaa hieman harrastamista. Pyörämyynti on myös taas noussut ja kun kierrän työni puolesta ympäri maata, niin tuntuu siltä, että kaikilla on joku monttupyörä autotallissa. Esimerkiksi uutta KTM -pyörää on vaikea ostaa, kun ne on loppuunmyyty ennekuin ovat edes kauppojen lattioilla. Myöskään USA:ssa kukaan jälleenmyyjä ei ota vaihtopyöriä varastoon roikkumaan, vaan ne myydään itse netin kautta. Vaihtopyöriä ei tunnu niin kauheasti olevan, joten tavara liikkuu. Perinteiset suuret moottoripyöräliikkeet rupeavat olemaan vähän vanhanaikaisia. Ihmiset ostavat tuotteet isoilta nettitukuilta, jopa merkkikohtaiset alkuperäisvaraosat. Myymälöistä on tullut enemmän erikoiskauppoja, jotka tarjoavat viritys- ja jousituspalveluja.

Kävit ajamassa GNCC -avauksen Floridassa. Kuinka suuri laji on Amerikassa?

GNCC -rumba on iso sirkus, mitä pyöritetään ammattimaisesti ja yksityisesti. Järjestäjät tukevat silti AMA:ta , jonka seurauksena ovat saaneet AMA-mestaruusarvon. Heillä on kova rutiini ja homma pelaa kuin junan vessa. GNCC -viikonloppu on iso perhetapahtuma mihin tullaan asuntovaunuilla. Kaikille löytyy tekemistä, ostamista ja kisaamista, aina perheen pienimmistä lahtien. Luokkia on paljon, jolloin jokainen kokee onnistuvansa oikealla tasolla. Kilpailu on vain yksi osa viikonloppua ja mukanaolon tunne on mahtava kaikilla. Kilpailijoita on paljon, jopa lähemmäs 1000 / viikonloppu. Isot merkit ovat mukana, koska GNCC -organisaatio kehittää ja satsaa toimintaan. Joistain vastaavista sarjoista tehdasmerkit jäivät pois, koska sarjojen järjestäjät eivät kehittäneet toimintaa, vaan keskittyivät lähinnä rahan tekoon.

Suomen Juha Salminen nosti lajia aika lailla myös täällä. Kuskit ovat ammattilaisia ja satsaavat menestymiseen 110%. Sarjassa ei ole ulkomaalaisen helppo pärjätä, kuten ei Suomessakaan lumispoorissa.

Kävit ajamassa myös Hare & Hound -sarjan kilpailun pari viikkoa sitten. Sarja on Suomessa hieman vieraampi, kerro hieman kilpailusta.

H&H on semmoista vanhaa kunnon West Coast preeriamantsaa, missä osa porukkaa vetää avokypärällä farkut jalassa. Minustakin ovat tällaiset miehet vetäneet heittämällä ohi. H&H kisoissa ovat mukana tehdastiimit ja kuskit. Kisa on muutenkin samanlainen iso viikonlopputapahtuma, kuin GNCC –kilpailut ovat. Kilpailussa on yhteislähtö ja sen jälkeen on aina pitkä suora. Kisassa ajetaan kaksi noin 50 mailin kierrosta, joista ensimmäinen on nopeaa reittiä ja toinen enemmän teknisempää. Kilpailut ovat hienoja, mutta vaarallisia. Keskinopeudet ovat paikoittain todella kovat. Sarjan erikoismiehet (Dave Pearson, Ricky Brabec ja Dave Kamo) ovat sellaisia aavikkokettuja, jotka osaavat lukea maastoa. He pystyvät lukemaan maastomuodoista jo kaukaa, koska tulee esimerkiksi ojanylityksiä tai muita vaikeita paikkoja. Välillä joku heidät voittaa, mutta kovalla riskillä.

Olet tulossa Suomeen Panssari CC:n aikaan ja olet osallistumassa myös kilpailuun. Mikä tapahtumassa houkuttelee?

Olen sattumoisin käymässä Suomessa samaan aikaan ja huomasin, että panssariurilla on kisat. Siellä mudassa on synnytty ja kasvettu. Armeijakin tuli käytyä siellä. Pakko päästä mukaan ja verestämään vanhoja muistoja. Haluan olla kisassa mukana ajamassa, enkä vaan katselemassa. Lisäksi on tietysti hauska nähdä vanhoja tuttuja.

Xracing

Linkki 2011 tehtyyn haastatteluun Vainiosta:

http://www.xracing.fi/enduro/uutiset/isde-2011-jarkko-vainio-hameenlinn…