ISDE 2011: Jarkko Vainio, hämeenlinnalainen Amerikan väreissä

Enduron aktiiviset seuraajat muistavat varmasti 1980-luvun puolesta välistä, aggressiivisesta ajotyylistä tunnetun nuoren hämeenlinnalaisen Jarkko Vainion. Vainio oli Suomen enduron kärkinimiä monen vuoden ajan ja tuli tilille myös EM- ja MM-startteja useanakin vuonna. Sijoitukset MM-sarjassa keikkuivat kymmenennen sijan tuntumassa ja tilille tuli myös Six Days Enduron junior- trophyn MM-hopeamitali Saksassa vuonna 1989. - Aikoinaan tavoitteeni oli aina maailmalla, eikä niinkään Suomen sarjoissa. Suomen enduro oli tuohon aikaan eräänlaisessa murrostilassa, kun suomalaiset alkoivat pärjätä maailmalla. Itse olin siihen aikaan aina huolissani, etten pärjännyt maailmalla tarpeeksi hyvin, vaikka näin jälkeenpäin ehkä pärjäsinkin, Vainio muistelee.

Tiaisen tiimikaveri

Vuonna 1989 Vainio sai tilaisuuden hypätä 125-kuutioisen KTM:n sarvista 250-kuutioisen Suzukin satulaan. - Suzukille tuli uusi pyörämalli tuolloin ja he hakivat pyörälle kuljettajaa, joka minusta sitten tuli. Tiaisen Kari ajoi tuolloin Suzukilla crossia ja Kari rupesi tuolloin kyllästymään lajiin. Suomessa oli silloin kaksi Suzukin uutta 250-kuutioista enduropyörää, mia ja Nyholmin Harrilla. Harri antoi pyöränsä Tiaselle, jotta hän pääsi Päijänteen Ympäriajoon mukaan sillä. Tuohon kilpailuun Kari sitten lähtikin lähes kylmiltään ja voittikin Päitsin, itse olin toinen. Tuosta Päitsistä alkoikin sitten Tiaisen enduroura.

Ajettuaan neljä vuotta Suzukilla, Vainio päätti jättää laman kourissa kärsivän Suomen tammikuussa 1993 ja muutti Utahiin, Amerikkaan. - Siihen loppui minun endurourani ja keskityin muihin asioihin. 15-vuotta olin sen jälkeen ajamatta ja ikä teki samalla tehtäväänsä, kunto heikkeni ja paino nousi. Sitten päätin aloittaa harrastamaan jotain ja enduro oli luonnollinen valinta. Kokeilin kyllä muitakin lajeja, mutta moottoripyöräily vei voiton, Vainio kertoo.

Vedonlyönti motiivina

Vainion paluu Six Days Enduroroihin oli vedonlyönnin seurausta. - Park Cityssä asuu yksi parhaimmista kavereistani, joka pelaa NHL:ssä jääkiekkoa ammatikseen. Eräänä iltana keskustelimme endurosta ja kaverini kysyi, pystyisinkö ajamaan vielä Sixin? Ennen kuin huomasimmekaan, oli meillä vedonlyönti pystyssä ja sen seurauksena olin jälleen Sixillä.

Nykyisin Vainio ajaa Amerikassa Hare and Hound- aavikkoenduro sarjaa ja on kiertänyt jo useammankin Sixin uudelleen aloitetun uran jälkeen. - Enduron ajaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa kuin nykyisin. Ajaminen on paljon rennompaa eikä tarvitse ajaa koko ajan hampaat irvessä. Toki on myönnettävä, että kun kilpaileminen on taas tullut kuvioihin mukaan on se taas tuonut oman vakavuuden lajiin, naurahtaa Vainio.

Vuonna 2003 Amerikan kansalaisuuden saanut Vainio on siis tuttu näky tähtilipun kerhojoukkueissa. Valintakriteerit sikäläisiin kerhojoukkueisiin eroaa melkoisesti Suomen käytännöistä. - Meidänkin veteraanien joukkueeseen oli karsimassa noin 40 kuljettajaa. Meillä oli etukäteen nimetty kaksi karsintakilpailua, joiden perusteella paikat jaettiin. Amerikka on ollut mukana jo vuosikymmeniä Sixillä ja siellä kyllä osataan hoitaa asiat ja hommat toimii.

USA:lla vahvat joukkueet

Vainion joukkueessa Kotkassa ajaa Jeff Fredette ja Dennis Decker. Fredettelle Kotkan kilpailu on jo 31. Six Days Enduro.- Joukkueemme on itseasiassa yllättävänkin nopea, vaikka kaikilla ikää jo onkin. Oikeastaan kuten koko Amerikan joukkue on yllättävän nopea ja saattaa yllättää monet. Perusvauhti on kohdallaan ja se pitkässä kilpailussa tärkeä asia.

Kotkan Six Days on Vainion kertoman mukaan miehen viimeinen, vähään aikaan. - Jos tuossa seitsemän vuoden kuluttua ajaisi seuraavan kerran, silloin kun tulee 50-vuotta mittariin, Vainio päätti.

Jarkko Vainio ajaa Kotkassa numerolla 548.

Jani Hovi / Xracing