Huomioita Vantaalta

Nyt se on jälleen takana, nimittäin varmasti Suomen puhutuimman moottoripyöräsarjan osakilpailu. Moni odotti Vantaalla ajettua osakilpailu innolla, tai ainakin allekirjoittanut teki niin. Uusi rata, vähän kuljettajia, yhden kisapäivän peruminen, Suomen vähäluminen kesä ja moni muu asia olisi voinut pilata kisan täysin.

Rata

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan lauantaina nähtiin todella onnistunut kilpailu. Vantaan supercross rataa oltiin muokattu kisaa varten ja se oli todella onnistunut. Rata palveli täydellisesti kaikkia luokkia, jotka päivän aikana radalla olivat. Ehkä rata oli A-luokan huippukuljettajille hieman helppo, mutta se ei vienyt mielenkiintoa katsojilta. Rata oli muillakin luokilla täysin ajettavissa ja sen vuoksi myös muiden luokkien ajo näytti hyvältä. Muutamat ihmiset kritisoivat radan röykkysuoraa, siinä sattuneiden kaatumisten takia. Omasta mielestäni röykkysuora ei missään nimessä ollut liian vaikea, jopa päin vastoin. Mutta myös 85 -kuutioiset ajoivat sen sujuvasti ja vauhdilla, joten näyttävyys säilyi.

Oikeastaan ainoa pieni kritisoitava asia radassa oli heinäpaalit, joilla se oli merkitty. Paalit nimittäin hajosivat jatkuvasti ja sitä myötä myös rata muuttui. Myös ensimmäisessä kurvissa sisäreunan merkinneet paalit olivat huono ratkaisu ja niiden johdosta kurvissa oli helppo oikaista, tämä nähtiin ainakin A-luokan finaalissa. Mutta heinäpaalit olivat pieni asia kokonaisuutta ja ainahan pitää olla jotain parannettavaa.

Aikataulu

Kun varsinaiset kisalähdöt käynnistyivät, osoittautui Non Stop -lähtöjen ylivoimaisuus heti. Kaikki alkuerät ajettiin yhteen menoon ja kun edellinen lähtö oli maalissa, olivat seuraavat kuljettajat jo odottamassa puomille menoa. Alkuerien jälkeen oli kisan ainoa tauko, joka oli tällä kertaa noin 1h15min. Tauon jälkeen ajettiin pari last chancea ja sitten heti perään finaalit, jälleen Non Stop -systeemillä.

Nyt täytyy sanoa, että tämä homma toimi kuin junan vessa. Kun oli kisaerien vuoro, tapahtui radalla lähes koko ajan jotain, eikä turhia taukoja syntynyt. Näin ollen yleisön mielenkiinto pysyi hyvänä koko ajan. Kun oli tauon vuoro, oli tauon vuoro. Reilun tunnin mittainen tauko saattoi olla osan yleisön mielestä ymmärrettävästi hieman pitkä, mutta kuitenkin tarpeellinen radan kunnostuksen ja kuljettajien lepäämisen vuoksi.

Omalta osaltani aikataulutus oli aivan loistava. Kun radalla tapahtui, niin siellä tapahtui koko ajan. Kun tauko tuli, oli hyvin aikaan keskustella ihmisten kanssa ja nauttia varikon antimista. Tässä välissä iso kiitos Miisalle ja KTM:llä loistavasta pastasta ja Blacksevenille suussa sulavista letuista, sekä mansikkahillosta. Ja pahoittelut Koskisen Ykälle, koska en yksinkertaisesti jaksanut syödä hänen tunteella paistamiaan Honda -makkaroita :)

Väliaikaohjelma

Valitettavasti tauko venyi itselläni hieman pitkäksi (ei ruuan takia, vaan keskusteluiden vuoksi), enkä ennättänyt radalle katsomaan oliko tauon aikana mitään ohjelmaa. Tähän voi joku yleisön joukossa kommentoida. Itse näin ainoastaan 'haastelähdön' Hemmon, joulupukin ja ilmeisesti jonkun yleisön joukosta poimitun henkilön välillä. Kaikki suunnilleen tietävät, että en itse hirveästä tuon kaltaisesta väliaikaohjelmasta pidä, mutta olipahan jotain nähtävää yleisölle. Paremmin kuitenkin toimii varmasti esim. Turussa ollut kuskien välinen minicrossi kisa.

Kuskit

Sitten vielä muutama sana muutamista kuskeista ja parista luokasta.

Harri Kullas

Kullas tarjosi tällä kertaa yleisölle viihdettä, koska ei ollut starttien jälkeen keulilla. Sekä alkuerässä ja finaalissa Kullaksella riitti kisaa muutaman kierroksen ajan ja siitähän yleisö pitää. Sinällää Kullaksen vauhdista on Suomen kilpailujen perusteella vaikea sanoa mitään, koska vastusta hänelle ei täältä juurikaan löydy. Tosin tällä kertaa Marko Kovalainen (alkuerässä) ja Toni Eriksson (finaalissa) tarjosivat Kullakselle ehkä normaalia kovemman vastuksen. Johtuiko tämä sitten hieman helpommasta radasta, vai edellä mainitun kaksikon paremmasta vauhdista?

Toni Eriksson

Kuten jo edellä kirjoitin, tarjosi Eriksson finaalissa Kullakselle hyvän vastuksen. Eriksson ajoi muutaman kierroksen keulilla ja roikkui sen jälkeen pari kierrosta Kullaksen kintereillä. Sen jälkeen eroa tuli kuitenkin kertaheitolla todella paljon ja rupesinkin jo erän aikana miettimään, loppuiko Erikssonilta kunto erän aikana. Mutta kun Tonin tuntee, niin jotenkin en sitä kuitenkaan usko.

Teemu Lehtinen

Lehtinen ajoi varmastikin kauden parhaan kisansa. Alkuerästä lähtien ajo näytti hyvältä ja vauhdikkaalta. Periksiantamattomuus tuli esiin finaalissa, kun Lehtinen puristi väkisin kolmanneksi viimeisessä mutkassa Kovalaisesta ohi, joka oli vain pari kierrosta aiemmin ottanut kolmossijan Lehtiseltä.

MX C/A

Luokan kärjen taso on pudonnut huomattavasti, kun Jere Haavisto ja Joel Kolehmainen ovat loukkaantuneena. Kolehmainen kävi kisaa edeltävällä viikolla tietojemme mukaan kokeilemassa pystyykö ajamaan, mutta ilmeisesti tulos oli huono, koska nuorukaista ei lauantaina radalla näkynyt.

Koska alkukauden kilpailuja ylivoimaisesti hallinnut kaksikko on poissa, on sarjan kärki tasaisempi ja sitä kautta kilpailu on tietyllä tavalla parempaa. Mutta joka tapauksessa ainakin allekirjoittanut toivoon kaksikon palaavan pian radoille. Vaikka niin ei ainakaan Haaviston osalta ole lähiaikoina tapahtuva.

MXJ

Luokka tarjosi ehkä päivän parhaat kamppailut. Kärjessä Emil Silander ja Miro Sihvonen järjestivät kunnon shown. Valitettavasti kisa päättyi Sihvosen hurjaan kaatumiseen, mutta kaikeksi onneksi KTM-kuljettaja ei loukannut itseään ja ajoi toisena maaliin.

Kärkikaksikon lisäksi Elias Vanhalakka ja Eetu Kuusisto järjestivät yleisölle myös nähtävää, taistelullaan kolmannesta sijasta. Edellä mainittujen lisäksi radalla oli jatkuvasti hyviä kamppailuja ja yleisö sai nähtävää.

Jani / Xracing